Maanantai

Sain suursiivouksen valmiiksi lopulta vasta lauantaina iltapäivällä. En tiedä kannattiko siihen käyttää viittä päivää, mutta ainakaan en silloin ajatellut muuta, ahdistavampaa. Siivouksen kanssa käy niin kuin marjastaessa, kun pääsen oikeaan mielentilaan niin en voi millään lopettaa ja perjantaina työskentelin noin aamuyhdeksästä melkein iltayhdeksään, välillä sentään maltoin käydä vähän ulkona nauttimassa auringosta. Ja nyt täällä on siistiä. Vaatehuoneen säilytyslaatikoita en juurikaan avannut, muuten tyhjensin kaikki hyllyt ja pyyhin pölyt, tyhjensin kirjahyllyt ja imuroin kirjat ja valitsin pari kassillista tavaraa lahjoitettavaksi kristillisille narkomaaneille. Vedin jopa hellan ulos, mitä en ole ehkä tehnyt aikaisemmin ja opin että sen takana asuu aika iso hämähäkki, joka näytti hämmentyneeltä siitä että tuhosin sen verkon (ennen kuin näin sen). Taus on kyllä edelleenkin vähän likainen, pölynimuri lakkasi toimimasta ja minulta loppuivat voimat. Täytyy tehdä se uudestaan joskus.

Sunnuntaina päädyin kodinkoneliikkeeseen. En olisi uskonut että se tekisi minut onnelliseksi, mutta uuden pölypussin kanssa vanha pölynimuri kuulostaa ihan uudelta (ei mikään ihme ettei se enää toiminut, pölypussi oli niin täynnä että sen poistaminen vaati lievää väkivaltaa ja putki oli täynnä pölyä viidensentin matkalta). Ei minulla ole oikeasti mitään pakkomiellettä siivoamisesta.

Valitin äidilleni sitä ettei minulla ole silppuria ja tuhottavia papereita olisi iso pino. Niksi-Pirkassa oli kuulemma neuvottu että ne voi tuhota vedelläkin, sankoon vain ja kuumaa vettä päälle. Sopii paremmin pölyallergikolle. Ei olisi kyllä ehkä kannattanut laittaa koko kymmenen litran sankoa täyteen, mutta kaipa ne tuhoutuvat jos saavat liota tarpeeksi kauan.