Maanantai

Olen huomannut että ärsyynnyn ihmisistä, joiden mielestä säästä ei saa valittaa. Tai edes olla tyytymätön. Kesällä he sanovat että pitää olla tyytyväinen kun kerrankin on lämmintä. Sillä ei ole väliä jos ei pysty nukkumaan kuumuudessa tai käymään ulkona ilman lämpöhalvauksen vaaraa, kaikkien pitää nauttia auringosta. Talvella toiset tyypit sanovat että pakkanen on vain pukeutumiskysymys, on laiskuutta jos ei nauti siitä. Minulla on onneksi nyt aika hyvin lämpimiä vaatteita (onneksi, lisävaatteisiin ei olisi varaa) mutta ne eivät kauheasti auta sitä että naama jäätyy. Kommandopipoa en suostu käyttämään julkisesti eikä sekään suojaa äidiltäni perimältäni vaivalta, silmien vuotamiselta. Ei ole kauhean kivaa kun kyyneleet jäätyvät poskiin kiinni.

Eikä minulla ole edes mitään sairauksia. Olen nähnyt nyt mitä esim. astmaatikoille voi tapahtua talvella.

Voi olla että ärsyynnyn vähän liian helposti nykyään. Kuten pariskunnasta, jotka puhuivat baarissa että työttömät pitäisi laittaa pakkotyöhön (pakkotyön ongelmana on se että jollain pitäisi maksaa vuokra ja laskut ja jollain ajalla etsiä sitä työtä). Ja tytöistä jotka seisoivat bussin ovien edessä niin ettei heidän ohitseen päässyt kunnolla, sen sijaan että he olisivat menneet sisään ja bussikuski oli jo lähtemässä liikkeelle (etuilin vain heidän ohitseen). Ja niin edelleen.

Sain kirjeen että vuokranantajani oli vaihtunut. Ennen tämän talon omisti yksityinen sijoittaja, nyt ilmeisesti joku rahasto, jos kirjeeseen on luottamista. Rahaston takana on kyllä tunnettu firma, joka tuskin huijaa vuokralaisia, mutta vähän outoa silti. Ainakaan vuokraa ei korotettu heti. En saanut heti tehtyä kaikkia asioita, joita muutos vaati ja minulla oli kysyttävää. Voitin puhelinkammoni ja soitin vuokranantajan edustajalle seitsemän kertaa, hän oli aina varattu. Olisi kuulemma pitänyt jättää viesti. Täytyy varmaan kokeilla sitä.


Sain viimein valmiiksi joskus ennen joulua ompelukurssilla aloittamani mekon, helman viimeistely jäi kotona tehtäväksi. Vielä pitäisi päättää haluanko tikkauksen kaula-aukkoon ja hihansuihin, se on aika yksinkertainen tällä hetkellä, ehkä liiankin. Toisaalta tällä hetkellä se on myös päällepäin hyvin siisti (vuorin puolella jotkut saumat ovat vähän rumia) ja tikkaukset saattaisivat pilata sen. Mekon kuvaaminen on vähän hankalaa, villatakin kanssa se ei näy kokonaan ja huomasin ettei minulla ole hyvää pitkähihaista sen alle. Ilman minua se näyttää vain harmaalta läjältä. Tarvitsisi mallinuken. Kangas on aika ihanaa, pehmeää ja laskeutuvaa. Laadun ehkä näkyy jossain ja hinta.

Kuvassa mukana nyrhimäni otsatukka.

Seuraava ompelukurssityö on tiedossa, se saattaa kyllä olla vähän liian kallis ja vaikea, nimittäin kevättakki, ehkä tweed-kankaasta. Löysin hyvän kaavankin, samasta lehdestä josta tein tuon mekon, olen tehnyt siitä numerosta sen yhden laskoshameenkin ja ulkoiluhousut. Ottobre on aika hyvä lehti.



Tämän viikonlopun tomaattilinssikeitto oli turkkilainen (tähän mennessä on ollut myös egyptiläinen, marokkolainen ja tunisialainen keitto). Mukana oli pinaattia. Keitto ei ollut hirveän herkullisen näköistä mutta maultaan parempaa kuin edellisviikkoinen, vaikka pinaattia oli ehkä liikaa.