Keskiviikko

Minun oli tarkoitus mennä nukkumaan aikaisin maanantaina ja herätä aikaisin pirteänä ja tehokkaana. Ei ihan onnistunut. Olen ehkä vähän liian neuroottinen (tai siis aivan varmasti olen) enkä ymmärrä milloin joku asia on oikeasti vaarallinen ja miten silloin pitää toimia. Tuo tilanne ei ollut kai vaarallinen, ainakaan minulle, mutta viime kesän palavat autot ovat saaneet minut pelkäämään tulipaloja. Tällä kertaa mikään ei onneksi palanut, sentään. Illalla kuului outoa ääntä, vähän kuin ilotulituksesta ja kun menin katsomaan ikkunasta välillä näkyi valonvälähdyksiä, vähän kuin ilotulituksista (pelkään niitäkin). Se jatkui kuitenkin aina välillä niin pitkään ettei se voinut olla ilotulite, parkkipaikan laidalla. M oli onneksi käymässä ja menimme ulos tutkimaan asiaa (en olisi yksin uskaltanut) ja mietimme pitäisikö soittaa huoltoyhtiöön kun he saapuivat paikalle. Joku oli ajanut sähkötolpan kumoon ja sähkö kipinöi.

Oli hyvä että se selvisi, muuten olisin varmaan miettinyt sitä koko yön. Nyt vain nukahdin liian myöhään mutta myös nukuin pitempään kuin tavallisesti.

Perussuomalaiset olivat pystyttäneet ison teltan lähikauppani eteen. Me lähiöläiset olemme kai heidän kohderyhmäänsä. "Turun seutu tarvitsee kansanedustan" ei ole minusta kauhean tehokas vaalilause.

Joku oli käynyt toisessa paikassa repimässä maahanmuuttajaehdokkaiden naamoja irti vaalijulisteista. Tai ei kaikkia, vain tummaihoisten.

Illalla oli vähän pelottava sosiaalinen tilanne, joka ei ollut lopulta yhtään niin pelottava (en tiedä missä vaiheessa uskon etteivät ne ikinä ole). Toivon etten käyttäytynyt liian nolosti tai epäkohteliaasti.