Keskiviikko

Tunsin itseni aika paheelliseksi kun kävin aamulla retkellä toisella puolella kaupunkia (ja vielä bussilla). Aamuinen metsä oli kaunis ja siitä tulee toinen osa Turku-sarjaani, kunhan saan sen kirjoitettua. Iltapäiväksi oli töitä mutta aamun vietin kesälomaa, ostin myös kauppahallista yhtä suosikkileipääni (ihana kaurareikäleipä, jossa on sitkeän rapea kuori ja pehmeä sisus) ja torilta kasviksia. Se tuntuu kesältä.

Olen haaveillut yksistä kengistä korvaamaan hyvin palvelleita ja täysin hajonneita ballerinoja. En vain osannut päättää otanko mustat vai vadelmanpunaiset. Mustat saattaisivat olla monikäyttöisemmät mutta minulla on niin paljon mustia kenkiä (tai kaikki käyttökenkäni ovat mustia) ja punaiset sopisivat suunnilleen kaikkien kesävaatteideni kanssa yhteen. Ja ovat paljon hauskemmat. Mustat saattavat sopia paremmin työkäyttöön, jos vaikka satun pääsemään töihin. Päädyin lopulta punaisiin, tarvitsen vähän väriä elämääni.

Mietin tuota niin kauan että kotimaisesta verkkokaupasta kokoni oli loppu (paikallisissa kenkäkaupoissa on vain mustaa minun koossani). Onneksi on netti ja minulle selvisi että Vagabond on ruotsalainen. He toimittavat kengät FedExillä (jännittävää) ja mahdollisen palautuksen voi lähettää Helsinkiin. Ja kengät maksavat postikuluineen saman kuin kenkäkaupoissa.


Lounaanikin oli vähän paheellinen. Ei epäterveellinen mutta yleensä arkena syön vain jotain keittoa tai kastiketta pakastimesta. Olen syönyt neuletapaamisessa bataattilastuja ja halusin kokeilla sellaisia itsekin. Ihan hyviä, tosin olisivat voineet olla rapeampia ja vähemmän mausteisia (kokeilin cajun-maustetta ensimmäistä kertaa enkä tiennyt minkälaista se on).

Unicefin rahankerääjän ovikellonsoitto oli niin voimallinen että kesti pitkään ennen kuin sydämeni lakkasi hakkaamasta epänormaalisti. Minusta ei ole ihan kohteliasta soittaa kolme kertaa peräjälkeen heti, ehkä vasta jos ovikelloon ei vastata ja silloinkin vain hätätapauksessa. Maailman lapsilla on kyllä hätä mutta ehkä se ei ole niin kiireellinen asia.