Maanantai

Huomaamattomuus ei oikein onnistu: Postinkantaja kävi ovella kaksi kertaa viime viikolla, toisella kerralla sanoi että tässä taas postia (lisää trikoota, parissa päivässä Englannista).

Mainostenjakaja on tainnut vaihtua, johonkin hyvin tarmokkaaseen: ne jaettiin jo perjantaina tavallisen lauantain (edelliseltä saattoi jäädä viikkoja välistäkin) sijaan ja ne oli aseteltu toistensa lomaan niin että kahdesta lehdestä muodostui tasku, jonka sisällä muut mainokset olivat. Arvostan tehokkuutta(kin).

Olin koko viikon hermoromahduksen partaalla, odotin, turhaan, soittoa siitä mitä lähitulevaisuudelleni tapahtuu. Täytin koko viikon kaikenlaisella puuhailulla (siitä oli hyötyäkin, keittiössäni on nyt yksi verho lisää ja minulla kesävaatteita ja jääkaapin jäävuori sulatettu) ja illat vähän liian jännittävällä kirjalla, tajusin vasta viikon lopulla miksi minulla oli niin pakottava tarve tehdä koko ajan jotain. Ettei vain jää yksin ahdistavien ajatusten kanssa. Silti olisi vaikka mitä mitä pitäisi tehdä. Eikä tekisi mieli.

Nukuin koko viikon aika huonosti huipentuen perjantaihin kun heräsin keskellä yötä outoon papatukseen, joka ehkä kuului vastapäisten talojen takaa, todella kovaa ja pitkään. Hermostuin siitä sen verran että minun piti laittaa vaatteet päälle ja kiertää kortteli ja tarkistaa että kaikki oli kunnossa. En tiedä mistä ääni kuului, mutta luulen että kyse oli kerrostalopihan voimistamasta papatista. Kuulosti todella oudolta.





Viikonloppu oli onneksi paljon parempi. Kävin päivällä kaupungilla asioilla ja katsomassa hauskoja kulttuurijuttuja, kuten keinutuolien kokoontumisajoja ja puissa roikkuvia laivoja (keinutuolit liittyivät pääkaupunkiin, laivoista en onnistunut löytämään tietoa). Ja nauttimassa muutenkin jokirannasta. Siellä on helppo muistaa miksi haluan asua täällä (ensi kuussa tulee neljä vuotta täyteen, aika kuluu kauhean nopeasti).

Ja illalla oli hauska keikka Kirjakahvilassa, ensin paikallinen venäjänkielinen bändi, joka soitti ilmeisesti kuuluisia venäläisiä rockkappaleita, yleisön reaktioista ja mukanalaulusta päätellen, mutta ei haitannut vaikka sanavarastoni rajoittuu kolmeen sanaan (joista yhden he sanoivatkin) enkä ole varmaan ikinä kuunnellut venäläistä rockia, oli menevää musiikkia (ja nyt voisi alkaa kuuntelemaan venäläistä rockia). Ja oli hauska tunne olla vähemmistössä, yleisö tuntui olevan suurelta osin venäläistä. Toinen bändi oli se mitä olin varsinaisesti katsomassa. Oulussa asuessani kävin katsomassa tiernapoikakilpailuja ja yhtenä vuotena mukana oli karjalankielinen esitys. Se kuulosti niin hauskalta että etsin kirjastosta karjalaista musiikkia. Kansanmusiikin joukosta löytyi vähän rockiakin, kansanmusiikillisilla mausteilla ja kuuntelin Santtu Karhua ja Talvisovia aika ahkerasti jonkun aikaa. Mikään varsinainen fani en ollut enkä muista juuri lauluja mutta kun tuli mahdollisuus päästä katsomaan heitä halvalla lempikeikkapaikkaani niin menin (tai en olisi varmaan mennyt ilman M:ää, olisin ajatellut olevani liian väsynyt enkä olisi kehdannut mennä yksin). Kannatti, oli hyvä keikka.