9.5.2011

Ruissalossa

Minulta on kysytty usein viihdynkö Turussa, paljon useammin kuin Oulussa asuessani (mutta siellä en ollut niin paljon tekemisissä alkuasukkaiden kanssa). Viihdyn, todella hyvin, mikä saattaa vähän yllättää niitä ulkopaikkakuntalaisia, jotka kysyvät. Turussa on tietysti omat huonot puolensa (kävimme katsomassa perjantaina Taistelun Turusta, kannattaa jos asuu sellaisella paikkakunnalla jossa se menee elokuvateatterissa, on ollut aika hurjaa menoa täällä ja osin on kai vieläkin) mutta myös paljon hyvää. Ajattelin kokeilla kirjoittaa kevään ja kesän aikana jonkinlaista sarjaa asioista, joista itse erityisesti nautin täällä ja sellaisista jotka tuntuvat kiinnostavilta, ehkä saan tutustuttua uusiin paikkoihinkin (tunnen kaupunkia edelleen aika huonosti). Ehkä ne eivät ole ainutlaatuisia mutta auttavat minua viihtymään. Sarjallani on nimikin, kun en keksinyt muuta annoin sille sellaisen, jonka olen ajatellut sopivan kaupungin motoksi. Turku on paljon mainettaan parempi.

Ensimmäisenä vuorossa on suosikkipaikkani (johon saatan palata myöhemminkin).

Ruissalo toukokuussa

Kävin Ruissalossa ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kauan ennen kuin osasin aavistaa muuttavani tänne (silloin olin aivan varma että minusta tulee arkkitehti ja luulen että olisin pyrkinyt silloinkin Ouluun, todellisuudessa päädyin lopulta sinne aika sattumalta). Suosikkibändini Blur ja Pulp soittivat Ruisrockissa ja pääsin katsomaan niitä, äitini kanssa kun kukaan kaverini ei halunnut lähteä mukaan enkä olisi yksin uskaltanut. Lähdimme aamujunalla Jyväskylästä ja palasimme iltajunalla takaisin. Parhaiten muistan auringon ja ihmismassat ja ehkä tammet ja Turun rautatieaseman. Seuraava kerta oli jokunen vuosi myöhemmin. Isäni asui jo silloin Turussa ja he olivat ostaneet vanhan polkupyörän jota sain käyttää vieraillessani Turussa. Ajoin sillä aika pitkiäkin retkiä, ainakin Naantaliin ja sitten kerran Ruissaloon etsimään merta. Olin vähän pettynyt kun päästyäni kauimmaiseen kärkeen näin vain pelkkiä saaria.

En muista milloin kävin siellä ensimmäisen kerran katsomassa valkovuokkoja mutta ainakin täällä asuessani olen tainnut käydä joka vuosi. Yleensä olen käynyt heti toukokuun alussa mutta tänä vuonna vappu sotki suunnitelmiani ja pelkäsin että kaikki kukat olisivat jo lakastuneet. Se pelko oli onneksi turha. En ole tottunut valkovuokkoihin, Keski-Suomessa niitä kasvoi lähinnä istutettuina ja vaikka Lahden lähellä asuessani niitä näkyikin teiden varsilla ei se ole mitään verrattuna Ruissaloon. Näyttää siltä kuin maa olisi paikoitellen lumen peitossa.

Viime vuonna kävimme M:n kanssa aika monta kertaa Ruissalossa. Ajattelin että tänä vuonna ei välttämättä tarvitse käydä niin usein mutta siellä on niin monta paikkaa joissa pitäisi. Kuuvannokka ja kasvitieteellinen puutarha kirsikkapuun kukkiessa ja lumpeiden kukkiessa ja uimaranta ja ihana kahvila, josta saa jättiläismunkkeja.












Ruissalossa on kyllä paljon muutakin kiinnostavaa kuin valkovuokot keväällä. Esimerkiksi kasvitieteellinen puutarha, jossa on vuokkojen lisäksi vaikka mitä pieniä sipulikasveja ja kevätesikoita ja sellaista. Ulkopuutarhaan pääsee ilmaiseksi sisään.


Tämän retken iloisin yllätys oli kuitenkin sisilisko ja se miten hyvin sain sen kuvattua (kamerani on aika turhauttava kukkien kuvaamisessa, lähelle tarkentaminen ei onnistu usein ilman suurta vaivaa). Kannattaa aina katsoa kun maasta kuuluu rapinaa.



Näytä suurempi kartta
Kulkemamme reitti oli tällainen, jos joku on kiinnostunut.

4 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Voi kun kiva katsella hienoja kuviasi.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos :) Uuden kameran ostaminen viime syksynä on kyllä lisännyt valokuvausta huomattavasti, vaikkei se mikään huippuhyvä olekaan.

anne-mari kirjoitti...

Taikametsa :) Ihania kuvia!

Juttusarja on hyva idea!

Anonyymi kirjoitti...

Minusta Turku on kyllä hieno ja sivistynyt kaupunki, vaikka olenkin ollut turkulaisia kohtaan tavallaan petollinen. Turku on kyllä kostanut huonolla säällä, moneen kertaan.

Turkulaisilla on niin jännät jutut, vaikka se mainitsemasi "kui sää oot niin surumielisen näköinen, naisihminen". En tiedä, onko tuollaista mukava kuulla voisi kai tuo olla empaattistakin.

Blog Widget by LinkWithin