Katsoin viikonloppuna BBC:lta Glastonburyn rockfestivaalia ja sateesta ja mudasta huolimatta aloin kaipaamaan festareita. Se oli aika yllättävää, koska suorastaan inhosin niitä festareilla joilla olen ollut, ainakin osan ajasta. Kaipaan elävää rockmusiikkia ja koska en minnekään klubeille uskalla mennä niin festarit tarjoavat sitä parhaiten. Haluan että musiikki yllättää minut. Kaipaan kotiani ja sitä että voin soittaa cd-levyjä ilman kuulokkeita. Haluan hyppiä musiikin mukana (tanssimiseksi sitä ei voi sanoa).

Samana viikonloppuna tajusin myös ettei minulla ole mitään käsitystä tämän hetken uusista mielenkiintoisista bändeistä enkä jaksa edes seurata niitä. Teininä luin englantilaisia musiikkilehtiä ja olin aika hyvin perillä siitä mitä siellä tapahtui (Suomen lista oli täysi mysteeri, löysin suomalaisen musiikin vasta lähemmäs parikymppisenä). Jossain vaiheessa oli todella tärkeää tietää kaikki uudet bändit ja tietää mitä tapahtui, nyt se ei ole lainkaan tärkeää.

Outoja tuntemuksia.

Ahdistukseni jälkeen aloin lukemaan sisustuslehtiä, muut olivat aivan liian ahdistavia. Sisutukseen liittyvät ongelmat olivat minulle aika vieraita, ovat edelleenkin pienessä yksiössäni (ongelmia kyllä riittää kuten se että tavaraa riittäisi hyvin kaksioonkin). Sisustuslehdissä minua alkoi ärsyttämään ihmiset jotka olivat remontoineet ja sisustaneet raunioita hienoiksi taloiksi. He olivat aina itse sisustussuunnittelijoita, naimisissa arkkitehtien kanssa, isä oli rakennusmestari ja veli puuseppä. Ja varmaan suvusta löytyi vielä putki- ja sähkömiehetkin. Tai ainakin he ammattisuhteillaan löysivät heidät halvalla. Minun isäni tietää jotain remontoinnista ja minä oletan osaavani maalata seiniä jotenkuten (tapetin poistaminen on varmaan vaikeampaa, kun maalasimme minun huoneeni kotona teimme sen vain ronskisti tapetin päälle. Seuraavat asukkaat saattoivat hieman kirota sitä ja tummanturkoosia väriä. Se oli kaunis huone). Voi kyllä että olisin parempi tekemään seinamaalauksia kuin tasaisia pintoja. Ainoa melkein ammattilainen perheessä on siskoni, tuleva metalliartesaani joka tuntuu käyttävän suurimman osan ajasta puutöihin. En kyllä tiedä laittaiinko häntä tekemään keittiön kaappeja. Yhden tädin mies on jonkinlainen rakennustyyppi ja remontoinut monta kotia ja toinen insinööri. Minun on vain todella vaikeaa kuvitella saavani heitä tekemään töitä sukulaishinnalla. Tai edes uskaltavani kysyä.
Ehkä on vain hyvä että olen juuttunut ainakin vuodeksi opiskelija-asuntooni. Eikä minulla ole edes mitään halua remontoida taloa. Tai mahdollisuutta omistusasuntoon pitkään aikaan, Ehkä ei ikinä. En minä edes halua välttämättä omistaa asuntoa.
Lopetin kuitenkin sisustuslehtien lukemisen.