Minun piti lopettaa tältä päivältä, varsinkin kun minulla ei ollut oikein rahaakaan mutta piti käyttää vielä viimeisetkin sentit.
Näkyvyyteni alkoi huolestuttamaan, minua lähinnä koska ihmisiä tuntuu huolestuttavan se mitä netissä paljastavat. Minun paljastukseni ovat aika kesyjä enkä tiedä mitä hyötyä niistä on kenellekään mutta jotenkin tuntuu oudolta kun ihmiset lukevat kirjoituksiani. Onneksi lukijakuntani ei ole erityisen laaja. Olisi varmaan kamalaa olla todella suosittu. En tiedä olenko koskaan ollut oikeasti näkymätön mutta ainakin olen kuvitellut olevani ja on helppoa paljastaa kaikenlaista kun kuvittelee että joko itse ei olemassa tai sitten yleisö ei ole. On helpompaa puhua yksikseen kun voi kuvitella puhuvansa jollekin mutta lukijoiden todellisuus pelottava. Tai jotain vastaavaa. Järkeni ei ole parhaimmillaan tänään (huonosti nukuttu yö on todella kätevä tekosyy kaikkeen).
Vaikka olen Káyttänyt nettiä vuosia ja tavannut nettituttuja monta kertaa oikeassa elämässä on minulla alitajunnassa joku ajatus siitä että netissä on vain kirvesmurhaajia ja pedofiilejä (se hyvä puoli vanhenemisessa ainakin on että tarvitsee pelätä vain niitä murhaajia). Ja jos kotisivuilleni on päädytty Googlen kautta hakemalla minun nimelläni ei kyse voi olla kuin jostain pahaenteisestä. Täyskaimoja minulla ei ole joten tiedän että minua on etsitty. Toisaalta pidän siitä. Kaipaan huomiota, jos se ei ole liian pelottavaa. Haluan että ihmiset tietävät kuka olen. En pysty olemaan kertomatta elämästäni ja antamatta vihjeitä. Minusta ei ole täydelliseen nimettömyyteen ja näkymättömyyteen.
Kuten tavallista pelkoni järjetöntä. En pelkää niinkään sitä että minua vahingoitetaan vaan sitä että jos en ole tarpeeksi huolestunut niin käy huonosti. Ja kun muutkin ovat varovaisia. Ja tunnen syyllisyyttä siitä että nautin siitä että minut huomataan. Ärsyttää ettei voi vain nauttia asioista jotka tuskin vahingoittavat ketään. Ja se että minulla on epämääräinen ahdistus siitä että johdan ihmisiä harhaan vaikka kerron vain sen mikä minusta tuntuu todelta. Tuntuu vain siltä että pitäisi osata kvata paremmin asioita ja tunteita, jos en kerron aivan kaikkea äärettömän tarkasti kuvittelen lukijoiden saavan väärän kuvan,
Todennäköisesti minua Googlella etsineet eivät ole pahantahtoisia. Miksi olisivat? Mutta minkä ihmeen takia he ylipäätään ovat minua etsineet?
Alkusysäyksen tähän antoi sähköposti jonka kirjoittaja oli arvannut yhteyden kahden blogini välillä, mikä ei ole ehkä kovin vaikeaa varsinkin kun toisen blogin maailma on ujuttautunut tännekin.
Näkymättömyyden tunteesta tämä kaikki kai johtuu.
Pelkään vain joskus katuvani.
Vielä pieni lisäys. Täydellinen nimettömyys ei minulle sovi, kokeilen nyt puoliksi nimellistä tapaa. Sähköpostiosoitteeni pitäisi nyt löytyä profiilista ja sähköposti on hyvin tervetullutta. Olen valmis vaikka paljastamaan nimeni, minkä pystyy kyllä saamaan selville muutenkin.
Pelottavaa.
Tekstit
3 kommenttia:
Kas näin se toimii: kun kotisivusi löytyy tämän blogin kautta ja sieltä nimesi, se näpytellään heti Googleen siltä varalta, että sieltä löytyisi lisää tietoa sinusta.
Yleensä Googlen tuloksista ei katsota sitä osoitetta vaan vain suunnilleen, vastaako se tuloksen kuvaus etsittyä ja siirrytään sitten sinne. Tässä tapauksessa ensimmäinen tulos vie takaisin sinne kotisivullesi, eli sinne Googlen kautta päätynyt onkin ehkä vain koettanut etsiä lisätietoja Näkymättömän tytön kirjoittajasta.
Luulen, että kirvesmurhaajat eivät etsi uhrejaan Googlella. Ainut, mikä täällä netissä voi satuttaa ovat ilkeät sanat, joilta kirjoitit tuossa aiemmin välttyneesi. Jos niistä selviää, ei tunnistettavuudesta pitäisi minusta olla isommin vaaraa niin kauan kun pysyttelee Netin rajojen sisällä.
Minulle on ainakin tullut paha tapa googlettaa tapaamieni ihmisten nimillä. Harvemmin mitään löytyy, onneksi.
Tämä internet on petollinen siltä kannalta. Minunkin nimeni Googleen laittamalla löytää kaikenlaista, mitä en haluaisi enää pitää julkisena - näkyy jopa tietoja ja kuvia, jotka on laitettu verkkoon ilman lupaani. Siellä ne kai pysyvät maailmanloppuun saakka.
Nykyään harkitsen todella tarkkaan, mihin liitän oikean nimeni kun verkossa liikun.
Oikealla nimelläni minusta löytyy aika paljon tietoa, onneksi ei mitään todella noloa. Kyllä minäkin joskus googletan kaikenlaisia tuttuja, yllättävän vähän heistä löytyy tietoa. Kerran Googlesta on ollut paljonkin hyötyä kun piti selvittää oudon ihmisen henkilöllisyys.
Olen onnistunut pitämän oikean elämäni ja nettielämäni aika hyvin erillään toisistaan. En ole keskkustelualueilla anonyymi mutta jos ei tunne minua ei pysty yhdistämään käyttämiäni nimiä. Ja sen verran taidan nimettömyyttäni varjella että en laita nettinimeäni tanne, tukin kukaan nettituttuni tätä lukisikaan. Tai ehkä joku lukee mutta tuntee muutenkin.
Toista blogiani ei taida löytää Googlella, blogilistalla se kyllä on.
Lähetä kommentti