2.8.2005

Joskus kaipaan kohteliaisuutta.

Säilytän pyörääni kellarissa pyörävarastossa, päästäkseen sinne pitää ensin selvitä lukitsemattomasta ulko-ovesta, todella jyrkästä rampista joka päättyy alatasanteelle jossa pyörä mahtuu juuri ja juuri olemaan. Ehkä metrin tai puolen korkeudella maasta on "hylly" jolle pyörä pitää jättää seisomaan. Sitten avataan lukittu ovi, laitetaan puupalikka väliin jottei se sulkeudu ja nostetaan pyörä alas ja yritetään kääntää sitä niin että sen saa ovesta sisään. En osaa kuvailla operaatiota täydellisesti mutta se on hankala ja koska pyöräni painaa lähemmäs 17 kiloa en nostele sitä ilokseni.
Tänään kaupasta tullessani näin jonkun muunkin olevan menossa ovesta sisään. Odottelin vähän aikaa että hän ehtisi kulkea portaita alas, joskus pyörän kanssa kulkeminen on vähän vauhdikasta. Kun tulin yläovesta sisään hän oli juuri avannut alaoven, meni sisään ja sulki oven. Ja minä suoritin edellisessä kappaleessa kuvatun operaation. Ei tuo päivääni pilannut mutta ei kai se olisi häneltä vaatinut suurta ponnistusta pitää ovea auki vähän aikaa.

Itse olisin auttanut, jos se toinen ei olisi aivan pelottava. Ehkä siitä oli nytkin kyse. Hän oli vähän kiltin ja nörtin näköinen. Ehkä hän pelkäsi nuoria naisia? Tai ehkä on aivan turhaa vaatia tuollaista auttavaisuutta muilta.

Hämmensin erästä miespuolista henkilökunnan jäsentä Hollannissa pitämällä hänelle ovea auki. Minulle se on automaattista mutta ilmeisesti naiset eivät niin tee Hollannissa.

3 kommenttia:

Maailman Keisari kirjoitti...

Minä yritän yleensä olla kohtelias, esimerkiksi pitämällä ovia auki, mutta joskus tilanne voi olla niin jännittävää, että iskee hetkittäinen paniikki, ja jää kohteliaisuus antamatta. En tiedä, miten sinun esimerkkitapauksessasi kävi, saattoihan hän kuitenkin olla vain ajattelematon. Kukapa tietää.

Vanhassa blogissa paasasin aina silloin tällöin kohteliaisuuksista. Kuinka minulta oli joskus jäänyt juuri tuon paniikin vuoksi tekemättä. Mutta sitten muistan kerran, kun pidin ovea auki ihan huomaamattani jollekin keski-ikäisemmälle naiselle, ja hän mulkaisi minua vihaisesti.

"Ole hyvä".

Ei nyt sillä, että olisin sen jälkeen tukahduttanut lukiossa opitun kohteliaisuusrefleksin ja alkanut vihaamaan naisia ja syyttämään heitä kiittämättömyydestä ;-)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Eipä tuokaan tapaus saanut minua vihaamaan miehiä, olisin odottanut apua sukupuolesta huolimatta. Tai en odottanut mutta se olisi ollut hauskaa. Oikeastaan tuo oli aika huvittava tapahtuma, koska näin että hän huomasi minut. Voi alkaa arvailemaan mikä minussa on vikana.
Minulle tulee joskus aavistuksen huono oatunto siitä ettei muistanut kiittää myyjää kaupassa tai siihen ei ollut tilaisuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin Jyväskylän yliopistolla olen oppinut pitämään ovia auki, jos perässä tulee joku. Sitä sitten vastavuoroisesti pääsee sisään jonkun muun perässä.

Eikä se oven avaaminen "toiselle" välttämättä vaadi notkumista kahvassa, avaa vain oven tarpeeksi että toinenkin ehtii siitä sisään... tai sitten itse vähän odottaa oviaukossa.

Paljolti riippuu ihmisen itsetunnosta, kuinka hyvin hän pystyy ottamaan vastaan tarjotun kohteliaisuuden. Yleensäkään kohteliaisuutta osoittavia tilanteita on liian niukasti nykyisessä Suomessa.

Blog Widget by LinkWithin