Joskus kaipaan kohteliaisuutta.

Säilytän pyörääni kellarissa pyörävarastossa, päästäkseen sinne pitää ensin selvitä lukitsemattomasta ulko-ovesta, todella jyrkästä rampista joka päättyy alatasanteelle jossa pyörä mahtuu juuri ja juuri olemaan. Ehkä metrin tai puolen korkeudella maasta on "hylly" jolle pyörä pitää jättää seisomaan. Sitten avataan lukittu ovi, laitetaan puupalikka väliin jottei se sulkeudu ja nostetaan pyörä alas ja yritetään kääntää sitä niin että sen saa ovesta sisään. En osaa kuvailla operaatiota täydellisesti mutta se on hankala ja koska pyöräni painaa lähemmäs 17 kiloa en nostele sitä ilokseni.
Tänään kaupasta tullessani näin jonkun muunkin olevan menossa ovesta sisään. Odottelin vähän aikaa että hän ehtisi kulkea portaita alas, joskus pyörän kanssa kulkeminen on vähän vauhdikasta. Kun tulin yläovesta sisään hän oli juuri avannut alaoven, meni sisään ja sulki oven. Ja minä suoritin edellisessä kappaleessa kuvatun operaation. Ei tuo päivääni pilannut mutta ei kai se olisi häneltä vaatinut suurta ponnistusta pitää ovea auki vähän aikaa.

Itse olisin auttanut, jos se toinen ei olisi aivan pelottava. Ehkä siitä oli nytkin kyse. Hän oli vähän kiltin ja nörtin näköinen. Ehkä hän pelkäsi nuoria naisia? Tai ehkä on aivan turhaa vaatia tuollaista auttavaisuutta muilta.

Hämmensin erästä miespuolista henkilökunnan jäsentä Hollannissa pitämällä hänelle ovea auki. Minulle se on automaattista mutta ilmeisesti naiset eivät niin tee Hollannissa.