26.7.2006


Olen taas vähän sosiaalisempi vaihteeksi.
Tapasin eilen Tristiksen, kävelimme hautausmaalla pari tuntia, katsoimme hautakiviä ja juttelimme. Hän oli oikein mukava ja hänellä oli vielä hyvä maku hautakivien suhteen (tyylikkäin kivi on musta ja 30-lukulaisen funktionaalinen).
Tänään minun pitäisi tavata ystävä, jota en ole nähnyt helmikuun jälkeen.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Goottihenkistä kävelyä... :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Vähän ehkä, tosin päivänvalossa ja suurimmaksi osaksi 80-luvun hautojen tienoilla, ne eivät ole erityisen goottihenkisiä. Vanhalta puolelta löytyy kyllä sitten uusgotiikkaakin.
Minulle hautausmaat eivät liity millään tavalla kuolemaan estetiikkaan tai johonkin vastaavaan goottijuttuun, olen kiinnostunut nimistä ja elämäntarinoiden keksimisestä ja hauskoista hautakivistä. Hautausmaa on myös paras paikka kävellä näillä seuduilla. Meillä kotona kuolemaa ja hautausmaita ei ole ikinä pidetty mitenkään mystisinä (kun olin vauva äidilläni oli tapana työntää vaunujani hautausmaalla, silloin oli kuuma kesä ja hautausmaalla mukavan viileää). Jouluaattona kävimme viemässä kynttilöitä haudoille ja isäni kertoi tarinoita suvustaan.

Neiti Napa kirjoitti...

Mahdoitko olla tänään ystäväsi kanssa punaiseen paitaan sonnustautuneena eräässä erinomaisessa salaattipaikassa, vai näinkö kaksoisolentosi?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kaksoisolento, päätellen jo punaisesta paidasta. Olisi kyllä hauskaa syödä salaattia ystäviä kanssa.

Blog Widget by LinkWithin