Olen taas vähän sosiaalisempi vaihteeksi.
Tapasin eilen Tristiksen, kävelimme hautausmaalla pari tuntia, katsoimme hautakiviä ja juttelimme. Hän oli oikein mukava ja hänellä oli vielä hyvä maku hautakivien suhteen (tyylikkäin kivi on musta ja 30-lukulaisen funktionaalinen).
Tänään minun pitäisi tavata ystävä, jota en ole nähnyt helmikuun jälkeen.
Tekstit
4 kommenttia:
Goottihenkistä kävelyä... :)
Vähän ehkä, tosin päivänvalossa ja suurimmaksi osaksi 80-luvun hautojen tienoilla, ne eivät ole erityisen goottihenkisiä. Vanhalta puolelta löytyy kyllä sitten uusgotiikkaakin.
Minulle hautausmaat eivät liity millään tavalla kuolemaan estetiikkaan tai johonkin vastaavaan goottijuttuun, olen kiinnostunut nimistä ja elämäntarinoiden keksimisestä ja hauskoista hautakivistä. Hautausmaa on myös paras paikka kävellä näillä seuduilla. Meillä kotona kuolemaa ja hautausmaita ei ole ikinä pidetty mitenkään mystisinä (kun olin vauva äidilläni oli tapana työntää vaunujani hautausmaalla, silloin oli kuuma kesä ja hautausmaalla mukavan viileää). Jouluaattona kävimme viemässä kynttilöitä haudoille ja isäni kertoi tarinoita suvustaan.
Mahdoitko olla tänään ystäväsi kanssa punaiseen paitaan sonnustautuneena eräässä erinomaisessa salaattipaikassa, vai näinkö kaksoisolentosi?
Kaksoisolento, päätellen jo punaisesta paidasta. Olisi kyllä hauskaa syödä salaattia ystäviä kanssa.
Lähetä kommentti