Romanttista viihdettä, entinen ihannemies ja mansikkahilloa

Taidan olla aika tavallinen, vaikka mielelläni muuta kuvittelenkin (tosin esim. alkoholinkäytössä ja kirjastokäynneissä poikkeankin keskivertosuomalaisista). Romantiikan lukijana olen kuitenkin ehkä vähän poikkeava, ainakin suomalaiseksi. Amerikkalaisten suosikkikirjailijoideni lukijat ovat varmasti hyvin samanlaisia kuin minä.
Satuin eilen törmäämään romanttisten viihdepokkarien kirjoittajan blogiin ja sitä kautta ohjeisiin niiden kirjoittamisesta enkä juuri tunnistanut itseäni. Ei mikään ihme, en ole kohderyhmääkään, en lue tuollaisia kirjoja (muiden syiden lisäksi ne ovat liian ohuita ja tuntuvat olevan suunnattuja ihmisille, jotka eivät juuri lue, ainakaan muita kuin niitä), en kyllä niitä kauheasti halveksukaan.
Romanttista viihdettäkin on monenlaista. Bloginpitäjä oli nuorena lukenut Anni Polvaa, Elsa Anttilaa, Jane Austenia, Danielle Steelia, Catherine Cooksonia, ja niin edelleen. Austenia lukuunottamatta nuo eivät kuulu suosikkeihini, tosin en ole lukenut yhtään Danielle Steelia (kuten en ole Judith Krantzia tai Shidney Sheldoniakaan) joten en tiedä millaisia hänen kirjansa oikeasti ovat. On oikeastaan aika paljon romanttista viihdettä johon en (enää) koske, melodraamat (Catherine Cooksonin köyhät ja kauniihkot piikatytöt jotka joutuvat linnanherran julmasti viettelemiksi ja lopussa löytävät rakkauden epämuodostuneen rengin kanssa), sinkkukirjat joissa maailman tärkein asia on päästä naimisiin (minusta se on aina tuntunut vähän hassulta tavoitteelta. Noiden sinkkujen elämä on yleensä aika tylsää, liikaa ryyppäämistä ja irtoseksiä. En taida kuulua kohderyhmään), kirjoja joissa pyhimysmäiset naiset odottavat että heidän sadistinen puolisonsa huomaa rakastavansa vaimoaan ja muuttaa elämänsä viimeisellä sivulla, kirjoja joissa miehensä jättämäksi tullut viisikymppinen löytää rakkauden nuoren miehen kanssa (olen liian nuori, ikäiseksenikin). Erityisesti inhoan kirjoja joissa päähenkilö viimeisellä sivulla tajuaa rakastavansa miestä, jota ei ole juuri kirjassa aiemmin mainittu. En halua lukea glamourista ja julkkiksista ja suurkarjatilallisista, toisaalta pikkukylän yksinhuoltajapankkivirkailija Enni Mustosen tyyliin on vähän liian arkista makuuni. Ylipäätään en ole kiinnostunut lukemaan Suomesta. Hirviöstä kaunottareksi tarinat ovat moraalisesti epäilyttäviä. "Lämminhenkiset lukuromaanit" (kovia kokeneet ihmiset kohtaavat eristyneessä talossa Irlannin maaseudulla, tarinaan liittyy kulkukoira, vanhus ja orpolapsi) eivät yleensä sytytä. Inhoan kolmiodraamoja ja varattuja päähenkilöitä. Ja järjettömiä väärinkäsityksiä.

Luen romantiikkaa koska se herättää tunteita, joita en pysty muuten tuntemaan. Onnelliseen parisuhteeseen päätymisen mahdollisuuteni tuntuvat niin pieniltä, että mieluummin koen rakkauden turvallisesti kirjallisesti kuin otan riskin ihmissuhdemarkkinoilla (olen pelkuri, tiedän sen kyllä). Pidän tarinoista, joissa on huumoria ja jännitystä ja seikkailun tuntua. Pidän vähän salaperäisistä sankareista ja älykkäistä sankarittarista, sellaisista joilla ei ole mitään kiirettä naimisiin ja suhteellisen terve itsetunto.

"Romanttista viihdettä lukevat pääasiassa 15 - 50 -vuotiaat naiset. Heidän mielikirjailijoitaan ovat Danielle Steel, Sidney Sheldon, Catherine Cookson, Barbara Cartland, Anni Polva, Elsa Anttila ja Laila Hietamies. Televisiosta he katsovat seuraavantyyppisiä sarjoja: Puhtaat valkeat lakanat, Kauniit ja rohkeat, Metsolat, Blondi tuli taloon ja Melrose Place. He pitävät romanttisista elokuvista, jännitysfilmeistä ja komedioista.
Koulutukseltaan viihteen lukijat ovat keskivertosuomalaisia: opintonsa päättäneillä on takanaan peruskoulu tai ammattikoulu, joskus myös lukio tai opisto. Joukossa on paljon työttömiä. Työssä olevien tyypillisiä ammatteja ovat myyjä, siivooja, perhepäivähoitaja ja toimistotyöntekijä.
Näin tilastollisesti. Mutta varsinaista keskivertolukijaa ei ole olemassakaan, vaan viihdettä lukevat hyvin erilaiset ihmiset akateemisista ruumiillisen työn tekijöihin. Siksi on hyvä pelata varman päälle ja välttää esimerkiksi sivistyssanoja ja vieraskielisiä repliikkejä." (lähde)
Heräämiseni romanttiseen kirjallisuuteen taisi olla Barbara Cartlandin ansiota, niin kammottava kirjailija kuin hän onkin. Muistan nähneeni joskus ehkä 11- tai 12-vuotiaana elokuvan nimeltä Maantierosvon rakkaus, joka perustui johonkin hänen kirjaansa. Juoni oli aika tyypillinen, aatelismies teeskenteli jostain syystä maantierosvoa ja ryösti kauniin aatelistytön, ehkä jopa kidnappasi hänet. Seikkailujen jälkeen he tietysti saivat toisensa (minua on ehkä siitä saakka viehättänyt sankari, joka teeskelee olevansa vain keikaroiva aatelismies, vaikka todellisuudessa onkin älykäs taistelee oikeuden puolesta, Punainen neilikka ja Peter Wimsey tekivät minuun suuren vaikutuksen). Teini-iässä, fantasian ja dekkareiden lisäksi luin kirjastosta löytyvää romantiikkaa mutta suurin osa siitä oli hirvittävän tylsää eikä herättänyt sen kummempia tunteita (esim. Victoria Holt). Jossain vaiheessa tajusin kykeneväni lukemaan kirjoja myös englanniksi ja löysin aivan toisenlaisen romantiikan maailman. Tällä hetkellä suosikkini ovat amerikkalaisia ja englantilaisia (Jayne Ann Krentz, Jenny Crusie, Katie Fforde) jotka tuskin tulevat suomennetuiksi, toisaalta muutenkin luen ne mieluiten alkukielellä.


Lukioaikojen miesihanteeni, Manic Street Preachersin Nicky Wire (pitkä, hoikka, älykäs ja provosoiva, käytti meikkiä. Silloin se tuntui tärkeältä), on julkaissut soolosinglen. Se kuulosti jotenkin hassulta, Nicky ei ole hirveän hyvä laulamaan ja sanat tuntuivat koomisilta. Bändin laulaja James Dean Bradfielkin julkaisee soololevyn, sen voisin hankkiakin. Jamesin ääntä kuuntelen vieläkin mielelläni, vaikka olenkin kasvanut ulos Suuresta Faniudestani. Olen viime vuosina alkanut kuuntelemaan minulle aivan uutta (mutta muuten ehkä aika vanhaa) musiikkia ja teini-iän musiikkimakuni ei oikein ole selvinnyt hengissä tuosta myllerryksestä.

Keitin eilen mansikkahilloa. Se oli aika hermostuttavaa vaikka taisikin onnistua hyvin. Taidan kokeilla vielä mansikka-raparperihilloa, jos se ei olisi enää niin hermostuttavaa.