Paluu arkeen tuntuu tällä kertaa vaikeammalta kuin yleensä. Ehkä se johtuu siitä että ajattelen jo seuraavaa matkaa, ensi viikolla meillä on perinteiset pikkujoulut isäni luona. Tai ehkä syy on ensi viikon ohjelmassa, minun pitäisi paneutua kunnolla työnhakuun. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Olen nukkunut liian vähän ja huonosti, niin että harkitsen poikkeuksellisesti päiväunia, jotka eivät ikinä piristä minua vaan aiheuttavat vain kuvottavan olon (käykö muille niin? En ole pystynyt nukkumaan päiväunia varhaislapsuuden jälkeen). Olen ärsyttävän ärtynyt ja sortunut tarpeettomaan ärsyyntymiseen ja ilkeyteen, en tiedä miten pääsisin tästä olosta eroon.

Eilen oli kuitenkin hauskaa, tapasin eräitä nettituttujani, söimme ja pelasimme pelejä (Monopoly on inhottava peli vaikka se sijoittuisi Keski-Maahan, on myös hieman noloa voittaa Haluatko miljönääriksi -peli ensimmäisellä kierroksella kun muista pelaajista puolet on lukiolaisia). Vaalityrkyttäjä luuli minua sekä alaikäiseksi että ihmiseksi, joka voisi äänestää Keskustaa.