En tiedä miksi tunnen itseni niin saamattomaksi ja sosiaalisesti eristäytyneeksi, se ei kuitenkaan ole totta. Tai tietysti minä saan vähän aikaan verrattuna joihinkin energisiin työssäkäyjiin mutta minulle saattaa riittää tämä yhdelle viikolle: vähän töitä, muuttoauton vuokraus, nettiyhteyden järjestäminen, neuletapaaminen, serkun tapaaminen, siivousta ja tiskausta ja pyykkäystä ja lukemista ja nukkumista ja vesijuoksua (kerran). Sain kotisivunikin rakennettua uudestaan ja siirrettyäkin (tyhmä kysymys: onko tuo mielestänne sillä tavalla blogi, että sen voisi lisätä blogilistalle? Vai vaatiiko se esim. kuukausikohtaisia arkistoja?).

Tänään on luvassa taas sosiaalisuutta. Kutsuin erään kouluystäväni, jota häntäkään en ole saanut nähtyä pitkään aikaan, niihin lähtijäisjuhliini (kaikki ovat tervetulleita, 10.6. klo 14 täällä) ja sain vastakutsun hänen luokseen grillaamaan. En ole ikinä ollut grillaamassa (on aika paljon aivan tavallisia asioita joita en ole koskaan tehnyt) ja en tiedä siitä oikein mitään, ostin sitten viemisiksi sekalaisia kasviksia (kolme perunaa, muutaman tomaatin ja kesäkurpitsan) ja halloumi-juustoa. En vain muista onko ystäväni vegaani vai syökö juustoakin. Kaipa saan sitä grillata vaikka hän olisi vegaanikin? En kyllä tiedä miten jaksan olla siellä, varsinkin kun sinne tulee varmaan ihan vieraitakin ihmisiä, väsyttää taas vaihteeksi.
Ja huomisellekin on suunnitelmia. Ja mahdollisesti sunnuntaillekin.

Jouduin tänään uimahallin saunassa outoon väittelyyn siitä mikä on lyhyin reitti Kaukovainiolta (eräs lähiö tuolla muutaman kilometrin päässä) uimahallille polkupyörällä. En tiedä tajusiko tietoa tarvinnut nainen mitään puheistamme, minusta kaikkitietävän vanhemman naisen neuvo oli kummallinen (Kastellin kautta!), hänestä minun reittini saattoi olla vähän monimutkainen.