Itsesääliä, taas kerran

Tuntuu hassulta ajatella että hauskoja päiviä seuraisi aina ankeus mutta niin kävi nytkin. En ollut saada unta kun asuntoni oli täynnä hämäräperäisiä miehiä, jostain syystä painajaisissani olen muka hereillä ja asunnossani on muita, kuulen heidän puheensakin. Ja aamulla olin väsynyt ja päivällä ahdistunut ja kauppareissulla käyttäydyin ehkä vähän kummallisesti. Ja niin edelleen.

En erityisesti vihaa itseäni mutta en tällä hetkellä en myöskään erityisesti pidä itsestäni. Olen niin surkea ja kyvytön ja avuton ja laiska ja pelkuri, ja kaikkea muuta sellaista. En tiedä mistä saisin sen puuttuvan persoonallisuuden osan joka tekisi minusta paremman ihmisen, sellaisen joka ei velloisi omissa ongelmissaan ja joka hankkisi tarmokkaasti töitä, jos ei oman alan töitä niin jotain kuitenkin. Ja joka ei kammoaisi puhelinta ja joka pystyisi kuuntelemaan uutisia radiosta eikä ahdistuisi tietyistä sanoista (kuten mikä tahansa työ-alkuinen). Ja joka olisi toimintakykyisempi lievästä ahdistuksesta huolimatta, tai ei käyttäisi sitä tekosyynä. En minä kuitenkaan ole niin ahdistunut että se estäisi tehokkaan työnhaun (ajattelen kyllä nykyään taas kuolemaa melkein joka päivä). Joka ei romahtaisi näin pienistä vastoinkäymisistä, kouluun pääsemättömyydestä (aikoinaan) tai työnhausta (nyt). Ja jolle asiat eivät olisi niin mahdottomia.

Ja sitten on vielä joku pieni ääni joka kysyy miten ahdistunut ja surkea voi olla jos kuitenkin voi käydä kaupungilla huvittelemassa. Ehkä olen kuitenkin vain töitä välttelevä luuseri. Ja toinen joka sanoo että annan aivan väärän kuvan, että vaikka olenkin oikeastaan ollut vähän ahdistunut tammikuusta asti on se sellaista pientä ahdistusta, vähän puristava tunne ja kyvyttömyys rentoutua täysin ja iltaisin iskevä ajatus siitä että joudun kokemaan oikeasti kuoleman. On kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka ovat pahemmassa kunnossa kuin minä (minulla on oikeasti välillä hauskaakin ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen, jos en varsinaisesti onnellinen) ja jotka silti selviytyvät paremmin. Olen kuitenkin jollain tavalla paremmassa kunnossa kuin keväällä, nyt nukun joka aamu ainakin kuuteen.