Ei minua haittaa että kirjailija vihasi kirjansa taittoa niin että minun piti tänään käydä tekemässä jotkut sen osat uudestaan. Ei vaikkei se ensimmäinenkään versio minusta aivan huono ollut. Kirjailijan täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen miltä kirja näyttää. Toivottavasti se kelpaa.
Olen sitä paitsi tuntipalkalla. Laskin että minun pitäisi saada palkkaa noin 400 euroa, itselle saan karkeasti arvioituna 150.

Kun lähdin pois toimistolta en ehtinyt kovin kauas ennen kuin tajusin etten muistanut olinko laittanut toimiston oven lukkoon. Olen yrittänyt olla välittämättä tuollaisista ajatuksista ja olen yrittänyt tehdä kaikki tuollaiset jutun niin että ajattelen mitä teen (siinä toivossa että kun ajattelen ovea lukitessani "laitan nyt oven lukkoon" niin myöhemmin muistan sen paremmin kuin ilman ajatusta) mutta nyt muistin vain että ovi oli auki kun tarkastin että minulla on varmasti kaikki tärkeä mukana. Ja kun toimistolla on tietokoneita ja muuta sellaista en uskaltanut ottaa riskiä. Käännyin takaisin ja odotin että pääsin ensin Maariankadun yli ja sitten Brahenkadun, laitoin pyörän parkkiin, odotin taas että pääsen Brahenkadun yli ja kävelin takaisinpäin toimistolle (sitä lähempänä ei ole paikkaa pyörille), menin hissillä ylös. En edes astunut ulos hissistä kun näin että ovi oli lukossa (tai oikeastaan astuin ulos, pitihän minun kokeilla ovea, ei sitä tiedä vaikka se vain näyttäisi lukitulta).
Tunteakseni oloni vähemmän hölmöksi päätin että oikeastaan minun pitikin ostaa sämpylöitä läheisestä leipomosta.

Säälittävä yritykseni saada lukijoilta kysymyksiä ja aihetoiveita epäonnistui. Luulen että olen paljastanut täällä kaiken niin ettei kenelläkään ole mitään kysyttävää. Vastaan tässä ainoaan (tähän mennessä?) saamaani kysymykseen (kiitos, anonyymi!):

Mikä tuon transvestiittikirjan nimi on?

Lainasin eilen kirjastosta kirjan nimeltä The Tradition of Female Transvetism in Early Modern Europe (aika raflaava nimi). Sen ovat kirjoittaneet Rudolf M. Dekker ja Lotte C. van de Pol, hollantilaisia tutkijoita, jotka tutkivat erilaisia dokumentteja (esim. oikeudenkäynteihin liittyviä) ja löysivät ainakin 150 tapausta, joissa nainen oli naamioitunut mieheksi eri syistä. Parin sivun perusteella minusta vaikuttaa siltä että aika yleinen motiivi oli rahantarve tai sitten jotkut värvärit juottivat nuoria naisia humalaan ja värväsivät heidät armeijaan (ilmeisesti silloin oli pulaa sotilaista). Kirja käsittelee myös sitä oliko joillain mahdollisesti seksuaalisia motiiveja (kun menivät naisten kanssa naimisiinkin). Ilmeisesti tuo ilmiö tunnettiin koko Euroopassa mutta oli yleisempää pohjoisempana, ja väheni 1800-luvulle tultaessa.
Voi olla että olisin osannut arvostaa Terry Pratchettin Monstrous Regimentia enemmän jos olisin lukenut tuon kirjan ensin.