Heräsin puoli neljältä ja paluu uniin onnistui vasta ehkä joskus kuuden maissa, ei ole erityisen hyvä olo. Tuo ei johtunut uuden kampauksen aiheuttamasta ahdistuksesta, onneksi, vaan siitä että minun pitää uusia työnhakuni 20. päivään mennessä. Luulen että ahdistuksen sai aikaan kaksinkertainen jännitys, se että minun pitää soittaa jonnekin ja se että jos en jostain syystä saa tuota hoidettua käy minulle huonosti.
Sain soitettua työvoimatoimistoon yllättävän helposti ja sanoin vain ettei tilanteessani ole muutosta ja asia oli sillä selvä. Tuosta rohkeudesta innostuneena ilmoittauduin vielä hammastarkastusjonoonkin. Minusta tuntuu että kävin sellaisessa vasta vähän aikaa sitten mutta aika kuluu niin nopeasti, tai siltä tuntuu, ja tarkemmin ajateltuna se taisi olla vuonna 2003 (olen kyllä sen jälkeenkin käynyt hammaslääkärillä, en vain tarkastuksessa). Jos olisin rikas niin uusisin silmälasinikin, nekin ovat ehkä siltä vuodelta ja voi olla että näkönikin on huonontunut ja ajattelen että ihmiset halveksuvat minua vanhanaikaisten lasieni takia (halveksukoot) mutta ei ole oikein varaa, en halua ostaa halpislaseja netistäkään.

Uudet hiukset eivät kaduta vieläkään, opin tosin ettei kannata mennä märillä hiuksilla nukkumaan (hiukset olivat niin tahmeat kampaamon tököteistä että oli pakko pestä ne, toivottavasti hiukset toimivat ilman tököttejäkin), mutta ainakin hiukseni ovat nyt hyvin pöyheät. Oloni on vieläkin vähän epätodellinen niiden suhteen, odotan ehkä koko ajan että kuvittelinkin koko jutun mutta oikeastaan pidän näistä uusista hiuksista. Pidän siitä että ne tekevät muutakin kuin roikkuvat ja pidän tuosta pöyheydestä ja pidän siitä että vaikka hiukset olisivat kiinni en näytä kaljulta. Hiukset saa myös kätevästi kiinni, nutturakin pysyy koossa pelkällä nutturakeppijutulla ja ehkä voin nyt kokeilla muitakin hiustenkiinnipitämisjuttuja, jotka eivät toimineet vanhoilla hiuksillani.
Hiusten vähäisyys latvoissa tuntuu kyllä oudolta, ehkä siihen tottuu. Tuskin koskaan enää kasvatan sellaisia hiuksia kuin minulla oli, mutta toisaalta ne eivät niin ihanat olleet että haluaisin käyttää loppuelämäni niiden vaalimiseen (viimeinen pisara oli muutto Turkuun ja ilmeisesti kosteamman ilman aiheuttama hiusten kuivumisajan venyminen neljään tuntiin), vähän kyllä olen haikea. Kuten yksi anonyymikin sanoi kommenteissa, nyt olen samannäköinen kuin muutkin. Mutta ehkä identiteettini ja yksilöllisyyteni ei ole kokonaan sen varassa että minulla on kummalliset hiukset ja ehkä itsetarkoituksellinen erikoisuus ei ole enää niin tärkeää minulle. Mieluummin toimin niin kuin haluan, välittämättä siitä onko joku juttu suosittu vai ei (tuohon liittyen yksi ilonaihe, äitini oli hankkinut liput meille Cirque Du Soleilin uuteen spektaakkeliin. En tiedä onko se liian kaupallista oikeille uuden sirkuksen ystäville mutta kun en ole sellainen en välitä).

Ostin eilen paksua harmaankirjavaa lankaa ja aloin neuloa hätävarasukkia äidilleni lahjaksi, siltä varalta että ensimmäiset sukat ovat liian tiukat. En olisi tässä ajassa ehtinyt tehdä sukkia isälleni ja äitipuolelleni mutta äidille ehdin vielä tehdä toiset sukat, jos käteni eivät ryhdy kapinaan.