18.1.2008


Olen kuvitellut että olen kauhean epäsiisti mutta törmättyäni Flickrissä ryhmään, jossa on "tavallisten ihmisten" tavallisen sotkuisia (?) koteja, niin keittiönikään ei näytä niin pahalta. En ole erityisen neuroottinen siivouksen suhteen, yritän siivota joka viikko mutta joskus saattaa mennä parikin viikkoa imuroimatta ja asuntoni on välillä aika epäsiisti (kuten vaikka tuosta tämänaamuisesta kuvasta näkee ja keittiöstä en kehtaisi laittaa kuvaa näkyviin) mutta en viihtyisi sellaisessa epäjärjestyksessä kuin joistain noissa kodeissa on. Tai pystyisi enää tekemään töitä sellaisella työpöydällä. En tarkoita sitä että kaikkien ihmisten pitäisi olla siistejä tai että on huono ihminen jos on epäsiisti vaan tajusin sen itsestäni että tarvitsen ympäristössänikin järjestystä. On sitten eri asia saanko sen toteutettua. Täällä se on kyllä suhteellisen helppoa kun asunto on niin iso.
Eräällä käsityöfoorumilla on tehty sitä yhtä persoonallisuustestiä ja minä sain tulokseksi taas kirotun ISTJ:n. Ensimmäisellä kerralla tulos oli todella vaikea hyväksyä, en minä ole mikään kirjanpitäjätyyppi vaan taiteellinen ja mielikuvituksekas (ei millään pahalla kirjapitäjiä kohtaan) mutta siinä on kyllä paljon minua. Järjestyksentarve ja taipumus kuvittelemaan kaikenlaisia katastrofeja, ehkä se taipumus ahdistukseen tulee osittain sieltäkin ja se miten sääntöjen rikkomisesta tulee kamalan epämukava olo ja tietty käytännöllisyyteni. Ja niin edelleen. Ehkä tarve kerätä talvivarastojakin on tuota perua. Ja se että alkaa suunnittelemaan matkaa hyvin yksityiskohtaisesti kuukautta ennen lähtöä.
Etsiessäni ensimmäistä reaktiotani testiin piti selata läpi blogin arkistoja. Vaikeaa uskoa että olen kirjoittanut sen kaiken.

Kamerani temppuili melkein koko viime vuoden, tai ainakin sen loppuosan. Akku loppui koko ajan, vaikka sen olisi juuri ladannut kun aikaisemmin se kesti pitkään. Lopulta kameraa pystyi käyttämään vain pitämällä sen laturissa ja kiinni seinässä. Jouluna sain isältäni hänen vara-akkunsa (meillä on samanlaiset kamerat) ja akussa oli virtaa koko jouluksi ja ylikin. Sitten se loppui ja latasin kameran uudestaan. Nyt käytin kameraa melkein ensimmäisen kerran latauksen jälkeen (tai ensimmäisen, en muista) ja akku loppui heti. Ehkä ongelma onkin laturissa? Akkuja pystyy ostamaan uusia, tiedän sen, mutta saako jostain latureita (tuo on Canonin nelisen vuotta vanha kamera, kauheaa miten aika kuluu)?

Uusi elämäni saattaa tehota. Tänään vaaka näytti kiloa vähemmän kuin aloittaessani (toivottavasti ei enää nouse kauheasti) ja farkut menivät jalkaan ilman aivan kammottavaa tappelua. Tähän mennessä on mennyt hyvin mutta pelkään epäonnistuvani.

Etsin eilen kuvia edelliseltä Tukholman matkaltani ja huomasin että olin muistanut väärin, se tapahtui jo vuonna 1997, lukion ensimmäisen vuoden keväällä. Tuntuukin vähän hurjemmalta että muutama luokkakaverini jäi vahingossa laivaan kun se palasi Tukholmaan, he olivat olleet nukkumassa joidenkin ruotsalaisten miesten hytissä. Minä ja kaverini olimme kyllä kilttejä tyttöjä, ainakin sillä matkalla ja muutenkin. Tukholman kuvani esittävät lähinnä taloja ja merta, niin kuin matkakuvani yleensäkin. Yhdessä kuvassa (jonka otti ryhmämme neljäs tyttö) seison puun alla kahden kaverieni kanssa. Näytän kummallisen laihalta (ja ihmettelen miksi minulla on ollut tunne että olin aina se lihavin porukasta vaikka kaverinikaan eivät varsinaisesti näytä anorektikoilta). Minulla on mustat farkut ja jotkut tennarintapaiset kengät, hiukset ovat jo pitkät ja aika sekaiset ja punertaviksi värjätyt. Minulla on musta t-paita, jossa lukee NO MORE HIROSHIMAS, isäni toi sen Japanista (olen myös luullut että hänen Japanin matkansa tapahtui vuonna 1998, kummallista) ja oliivin vihreä maiharitakki, kirpputorilta tietenkin. Kuvasta ei näy sitä onko minulla pitkähihaista t-paidan alla, jos on niin se oli varmaan vanhojen vaatteiden kaupasta löytynyt froteinen poikien pyjaman yläosa 70-luvulta. Ja selässä vihreäkeltainen reppu tavaratalo Alfan loppuunmyynnistä. Ei minulla ollut mitään siistimpiäkään vaatteita mutta voi olla että tällä kertaa olen tyylikkäämpi Tukholmassa.
Meitä oli neljä tyttöä silloin samassa hytissä. Kaksi ystävääni ja yksi enemmän kaveri. Porukkaamme kuului luokaltamme vielä yksi tyttö mutta hän ei ollut mukana (hän oli paras ystävistäni lukiossa ja pidimme yhteyttä sen jälkeenkin kunnes se on nyt hiipunut). Myöhemmin kuvan ottaja alkoi vihata minua, minusta ilman muuta syytä kuin uskonnottomuuteni mutta voi siihen olla joku muukin syy. Sitä kaveria en ole tainnut nähdä lukion jälkeen ja kolmanteen tyttöön olen välillä törmännyt sattumalta ja tarkoitus on kai ollut ottaa yhteyttä, hän tuntee nykyään siskoni ja on kai joskus kysellyt minusta mutta emme ole olleet missään tekemisissä moneen vuoteen. Etsin nyt nuo kaksi viimeistä tyttöä Facebookista ja he näyttävät ihan samalta edelleenkin (ja ovat toistensa ystävälistoilla mutta kukaan vanha kaverini ei tietenkään muista minua...) ja lähetin heille ystäväpyynnön. Toivottavasti he muistavat minut (ja haluavat olla tekemisissä kanssani).
Facebookista paljastuu kyllä kummia verkostoja, toisen ystävälistalla on yksi lapsuudenkaverini, siskoni luokkakaveri ja siskon vanha kämppis. Jyväskylä on kyllä pieni kaupunki, varsinkin tietyissä piireissä.

8 kommenttia:

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Olisipa minullakin joskus noin "sotkuinen" koti. Ei nimittäin tarvitsisi sitten kokonaista päivää käyttää siivoamiseen :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Täällä saattaa kyllä olla paljon sotkuisempaakin, viimeksi taisin järjestellä keskiviikkona vähän. Siivoamiseen minulla menee yleensä alle kaksi tuntia, riippuen siitä siivoanko yhtäjaksoisesti (tai eksynkö lukemaan välillä blogeja) ja kuinka paljon tiskiä on, siihen voi pahimmillaan mennä puolikin tuntia. Imuroimiseen ja sellaiseen ei kyllä mene kauheasti aikaa täällä.

anu kirjoitti...

Tein kanssa testin (pitkästä aikaa, en muista mitä aiemmin sain, joskus 18 vuotiaana siis). Olen sen mukaan INFP. Ihan uskottavaa minusta.

anu kirjoitti...

Tuossa istj:ssä on kyllä minusta aika paljon sinun kuuloisiasi juttuja, esim:

"ISTJs usually have a great sense of space and function, and artistic appreciation. Their homes are likely to be tastefully furnished and immaculately maintained. They are acutely aware of their senses, and want to be in surroundings which fit their need for structure, order, and beauty.

Under stress, ISTJs may fall into "catastrophe mode", where they see nothing but all of the possibilities of what could go wrong. They will berate themselves for things which they should have done differently, or duties which they failed to perform. They will lose their ability to see things calmly and reasonably, and will depress themselves with their visions of doom."

Vaikkakin tuo tuomiopäivän odotus nyt on ehkä hieman liioitelua:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Nuo kohdat sopivat minusta kyllä omasta mielestänikin hyvin minuun, se tuomipäivän odotus :) Ja on siellä sen verran paljon muutakin joka sopii että kaipa olen sellainen. Kurinalaisuus ja tietynlainen tiukkuus ja konservatiivisuus ei kyllä ehkä, mutta olenkin laiska ISTJ.
Noita on aika mielenkiintoista miettiä, en kyllä tiedä miten paljon niillä on merkitystä.

Anonyymi kirjoitti...

Sotkuisuuskin taitaa olla niitä suhteellisia termejä. ;D

Tein sen testin kahdesti, ekaksi tuli intj, tokaksi istj. Ihan hauska testi, vaikka kysymykset on jälleen kerran sellaisia, joissa molemmat vaihtoehdot on usein ihan yhtä päteviä.. (Ts. kumpikaan tulos ei tunnu täysin sopivalta.. ;))

Nauti tukholman reissusta! Kateeksi vähän käy, viimeksi käydessä oli niin mukavan rento tunnelma. Ja minusta ainakin iso osa matkasta nauttimisesta on sen odotus ja suunnittelu. Sehän on pelkästään positiivista. Sitä paitsi on paljon rennompaakin mennä, kun tietää vähän mitä odottaa.

Ps. tuliko paketti perille?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tirlittan, minustakin jotkut vaihtoehdot olivat hankalia, varsinkin kun joihinkin kysymyksiin pystyi vastaamaan niin kuin haluaisi toimittavan eikä välttämättä niin kuin itse toimii (kyllä minusta kaikenlaisia tilanteita voi analysoida vaikken ehkä itse niin teekään).
Matkan suunnittelu on kyllä suuri osa hauskuutta, tosin suunnittelutaipumus sotii minussa aina katastrofien odottajan kanssa, jos suunnittelen liian tarkkaan niin ehkä se ei toteudukaan. Nyt olen etsinyt kolmen lankakaupan osoitteet, jotka kaikki ovat sellaisilla paikoilla että niihin saattaisi törmätä helposti, yksikin riittää minulle.

Ja paketti tuli perille, kiitos, piti laittaa viestiäkin mutta en saanut aikaiseksi. Kirjakin on luettu, tai se yksi hyvä tarina ja muut silmäilty läpi (vaikeaa uskoa että Lisa Kleypas on voinut kirjoittaa sellaista soopaa mutta toisaalta hän kirjoitti myös Midnight Angelin jota vihasin).

Tuazophia kirjoitti...

Jos tuo on sotkuista, niin meillä on kaaos. Syytän tästä tosin vain tulevaa muuttoa, enkä kerro ollenkaan, että meillä on kaaos usein muutenkin - ei tosin näin pahaa. :D

Blog Widget by LinkWithin