12.1.2009

Hylly ja elokuva


Tässä on se "kuuluisa" uusi kirjahyllyni. Sen järjesteleminen on vielä vähän kesken, olen järjestänyt kirjat teemoittain (kaunokirjallisuus, hömppäpokkarit, omatekoiset, tietokirjoja) mutta ne eivät ole aakkos- tai missään muussakaan järjestyksessä. En kyllä tiedä tarvitseeko niiden ollakaan, yhdellä hyllyllä on sen verran vähän kirjoja että ne kyllä löytää muutenkin. Tuon hyllyn perusteella näyttäisi siltä että minulla on todella vähän kirjoja mutta eteisen matala vitriinikaappi on täynnä Jayne Ann Krentzia ja vanhassa kirjahyllylipastossani on kirjoja kolmella hyllyllä. Ei sillä että minulla olisi mitenkään paljon kirjoja.
Minua hermostutti vähän laittaa hömppäkirjat noin näkyvälle paikalle, taidan vähän hävetä harrastustani. Tai en muuten mutta en ehkä haluaisi että isäni ja äitipuoleni näkisivät ne, he ovat niin korkeakirjallisia. Toisaalta he tietävät että luen muun muassa fantasiaa ja dekkareita, miksi romanttisen viihteen pitäisi olla yhtään nolompaa? Ne kirjat jotka säilytän itselläni ovat melkein yhtä hyvin kirjoitettuja kuin säilyttämäni fantasiakirjatkin. Ja aika monissa fantasiakirjoissanikin on romantiikkaa. Samoin kuin dekkareissani. Se vain kiinnostaa minua, tarinoina. Muistan kun joskus lapsena kehittelin päässäni romanttisia tarinoita, ne eivät olleet fantasioita siitä mitä haluaisin tapahtuvan itselleni vaan enemmänkin seikkailukertomuksia.
Tuon uuden hyllyn yksi parhaista puolista on se että siihen jäi noin paljon tyhjää tilaa, samoin siinä on paljon lisätilaa aarteilleni. Nuo kaappiosatkin toimivat hyvin, oikeanpuoleisessa on askartelupapereita ja vasemmanpuoleisessa tällä hetkellä pari kenkälaatikollista sekalaisia askartelujuttuja ja vyyhdinpuut ja kerimislaitteeni (niiden jälkeä näkyy yhdellä hyllyllä sinisissä lankakerissä). Kenkälaatikot olisi tarkoitus päällystää tyylikkäästi niin että voisin laittaa nekin esille. Kukkatason alla on vanha gramofonikaappini, siellä on lukemista odottavia kirjoja ja kirjastoon meneviä.

Olen tainnut kirjoittaa siitä että olen vähän huono katsomaan elokuvia. Minun on vaikeaa istua paikallani vain katsomassa jotain (kotona, elokuvateatterissa se kyllä onnistuu), yleensä minulla on kirja tai käsityö seurana. Ja noloudensietokynnykseni on sen verran matala etten oikein kestä aika normaalejakaan kohtauksia. Lauantaina löysin kuitenkin kirjastosta aivan täydellisen elokuvan, Katharine Hepburnin, Cary Grantin ja James Stewartin tähdittämän Skandaalihäät (Philadelphia Story). Se oli aika täydellinen minulle, hauska ja älykäs ja sopivalta ajalta. Ja katsoin sen kokonaan edes miettimättä muuta tekemistä, lumoutuneena melkein (tosin pari kohtaa oli sen verran noloja että minun piti käydä muualla).

Tässä sankarittaren pikkusisko esittää hienostunutta, sipsuttelee balettitossuissa ja sitten esittelee musikaalisia taitojaan, jotka ovat ehkä hieman eri tyyliä.

Sankaritar saapuu juhlista kotiin ja kohtaa entisen aviomiehensä (Cary Grant) ja nykyisen sulhasensa).

11 kommenttia:

anu kirjoitti...

Tosi hienon näköinen tuo uusi hylly, varsinkin kun tuo pieni kaappi mahtui noin näppärästi sen alle. Ihan sinun asuntosi tyylinen:)

Anonyymi kirjoitti...

Kirjahylly on paljon isompi kuin olin kuvitellut! Siitä puuttuu nyt vain sitten se televisio siitä aitiopaikalta keskeltä..:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Seeds, se on kyllä kätevä kolo kaapille :) Pari päivää meni siihen että totuin hyllyyn, mutta nyt se tuntuu jo osalta kotia.

Josefiina, se on paljon isompi kuin itsekin kuvittelin, hämmästyin vähän lopputuloksesta :) Se on kyllä tv:lle sopivan näköinen kolo, mutta hylly ei ole tarpeeksi kestävä millekään kukkaruukkuja painavammalle, en tiedä mitä siinä on ollut tarkoitus säilyttää aikoinaan. Yksi teoriamme oli kirjoitustaso, vaikka se on siihenkin vähän heppoinen.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm. millaisia ovat ne "nolot kohtaukset" tuossa elokuvassa, joiden aikana täytyy lähteä muualle?

t. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Yksi taisi olla sellainen että perhe teeskentelee että heidän setänsä onkin heidän isänsä (niin ettei tarvitse selittää että isä on New Yorkissa tanssitytön kanssa) ja sitten isä tuleekin kotiin. Aivan hirvittävän noloa :)

Tuazophia kirjoitti...

Hieno hylly! Mulla on suunnitelmissa hankkia olohuoneeseen matalampaa kirjahyllyä - käytävässä ja lastenhuoneessa on korkeampaa, johon saisi dvd:t ja cd:t ja päälle pleikkarin ja stereot. Kirjahyllyjä voisi olla vaikka kuinka paljon, en varmaan koskaan kyllästyisi niihin. :D

Tuo Skandaalihäät on ihan yliveto. Meillä on se dvd:nä ja se (ja muut saman ajan saman tyyliset elokuvat) ovat niin harmittoman hauskoja (ehkä tahattomastikin), että ostan aina niitä lisää, jos jossain nään (nytkin oli muutama vanha elokuva vain 2,95 videokerhossa)...

Tuazophia kirjoitti...

Olipas epäselvästi kirjoitettu. Siis hankin olohuoneeseen hyllyn cd-levyille ja dvd:ille yms... Sen siitä saa, kun kuuntelee samalla lasten kylpemistä (ettei ne a. huku, b. saa aikaan tulvaa kylppäriin, jossa ei ole lattiakaivoa).

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on todella harmonisen ja viihtyisän näköinen koti. Eksyin joskus aikaa sitten blogiisi ja käyn aika useinkin lukemassa kuulumisiasi. Minulle tulee teksteistäsi jotenkin levollinen olo, olet rehellinen ja todella mukavan oloinen!

hattivatti

Annikki kirjoitti...

Heip,

Olen haastanut sinut blogissani kertomaan itsestäsi kuusi sattumanvaraista asiaa.

--

Ja minä kyllä katsoin ensiksi, että onpas sinulla paljon kirjoja - ei vähän. Tuohan on iso hylly.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuazophia, kirjahyllyille löytyy kyllä aina tarvetta. Lainasin tänään toisen Katharine Hepburn -elokuvan kirjastosta, toivottavasti se on yhtä hauska. Tuollaisia elokuvia voisin melkein hankkia itsellekin.

Anonyymi, tuollaiseen kotiin ja kirjoitustyyliin olen suunnilleen pyrkinytkin :)

Annikki, se on kyllä aika valtava hylly. Onneksi minulla oli tuo seinä johon se juuri mahtui. Ja vastasin meemiin.

TR kirjoitti...

Vaikuttaa kivalta tuo leffa. Pakko katsoa! Leffaa näkyy saavan vielä uutena nettikaupoista.

Toinen kiva leffa tuolta ajalta on James Stewartin tähdittämä Harvey. Saattaisit pitää siitäkin. Se on hauska komedia, jossa on vain paria kohtaa, jota voisi sanoa mitenkään nolostuttavaksi.

Blog Widget by LinkWithin