26.3.2009

Muun muassa töitä

Huomasin eilen että olin tehnyt noin puolet päälläni olevista asioista itse: villapaidan, hameen ja alushameen, sormikkaat, kaulurin, hatun ja laukun. Aika hauskaa.
Alusvaatteita tulen tuskin ompelemaan (tosin en tiedä miten vaikeaa alushousujen ompeleminen olisi) enkä sukkahousuja neulomaan mutta kaukaisen tulevaisuuden tavoitteenani on ommella takki ja toppejakin voisi tehdä itse.
Kenkiä en edes haaveile tekeväni.

Tänään olisi pitänyt herätä aikaisin ja tehdä tehokkaasti töitä heti aamusta, näyttää kuitenkin siltä että pääsen liikkeelle niin hitaasti että voi olla vaikeuksia ehtiä toimistotöihin kymmeneksi. Yleensä sillä ei ole niin väliä mutta tänään on kolmelta kokous toisen työn suhteen. Ehkä kaksi työtä päivässä riittää. Täytyy varmaan työskennellä viikonloppunakin.
Töissäni yksi hauskimmista jutuista on niiden monipuolisuus. Tänä vuonna aiheina on ollut runous, lastenkirjallisuus (sekä tutkimus että lapsille suunnattu, sen taitto on tosin vasta tulossa, ehkä ehdin tehdä sen ensi viikolla, sen ei pitäisi olla iso juttu kun kuvat ja teksti ovat valmiina, en ole tosin saanut niitä vielä), rakennusteollisuus ja sukukansat. Ja tietysti tuo pysyvämpi työni. Pidän siitä etten tee vain kahdeksasta neljään samaa juttua mutta aika harvoissa töissä taitaa olla niin.

Neuletapaamisessa oli mukavaa, olen iloinen että olin sinnikäs ja kävin niissä silloinkin kun minulle ei oikein puhuttu (rehellisyyden nimissä pitää sanoa etten minäkään kyllä ollut aloitteellinen). Luulen että täkäläiset ovat vain vähän hitaasti lämpiäviä. Onnistui hankkiutumaan mukaan retkelle Saloon ensi viikolla, siellä on jotain lankakauppoja. Minua kiinnostaa aina paikallisretkeily. Kuvittelin että en ole käynyt Salon tienoilla muuten kuin hakemassa Halikosta omenoita viime syksynä mutta tarkemmin muisteltuna kävimme samalla retkellä siellä taidemuseossakin.
Neuletapaamisesta tuli mieleen sellaiset naiset jotka ovat ylpeitä siitä että tulevat toimeen miesten kanssa paremmin kuin naisten, että miehet ovat niin paljon reilumpia ja naiset vain kateellisia selkäänpuukottajia jotka vain juoruavat ja panettelevat toisiaan ja heidän on mahdoton toimia ryhmissä. Voi olla, minulla ei ole hirveästi miespuolisia tuttavia enkä tosiaankaan ole sellainen nainen on kuin kotonaan miesporukoissa (olen vieläkin paljon ujompi miesten seurassa kuin naisten) mutta minä olen ollut vain miellyttävissä naisryhmissä. Uskon kyllä että toisenlaisiakin on ja olen tavannut sellaisia naisia mutta välillä mietin että ehkä metsä vain vastaa niin kuin sinne huudetaan. Ja olen ärsyyntynyt sellaisista naisista joiden mielessä kaikki perinteisesti naisellisiksi ajatellut asiat ovat alempiarvoisia ja tärkeintä on olla "hyvä jätkä", että se että tulee toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa on joku erityinen saavutus. Minulle naisellisuus ei ole mikään erityinen arvo (tai en tiedä, ehkä se on kun sitä niin paljon ajattelen) vaikka kyllä ulkonaisesti ja harrastuksiltani olenkin aika perinteisen naisellinen. Eikä "miehekkyyskään" ole, minusta sukupuoli tai siihen identifioituminen tai sen näkyminen ei tee kenestäkään sen parempaa ihmistä. Minulle sattuu olemaan helpompaa olla naisten kuin miesten seurassa mutta se on vain ominaisuus ja seurausta varmaan luonteestani ja siitä miten kasvoin ja miten ujo olin teininä. Ihailtavaa minusta on se jos osaa tulla kaikkien kanssa toimeen luontevasti.

Ajattelin eilen myös pyöräilyä ja sitä että minun pitäisi varmaan viedä pyöräni huoltoon kun pyöräilykausi alkaa ja että siihen menee varmaan kauheasti rahaa ja täytyy etsiä sopiva huoltopaikka ja viedä pyörä sinne ja niin edelleen kun muistin että työpaikkani naapurissa (oikeastaan samassa tilassa) on pyöräkirppis joka ilmeisesti korjaakin pyöriä. Täytyy varmaan kysyä heiltä.
Nyt täällä on kyllä niin paljon lunta ja jäätä että pyöräilykausi ei ala minulle aivan heti.

16 kommenttia:

Hilja kirjoitti...

Ne Estelle-tyypit ilmeisesti korjaa vaan sellasia pyöriä jotka tulee sinne myyntiin. Ainakin niin mulle sanottiin kerran kun kysyin, voi kyllä olla eri systeemi nykyään.

Alushousuja on ihan helppo tehdä ite. Mulla oli joskus tosi hyvät kaavatkin, mahtavatko olla vielä tallella. Ite ompeleminen on aika kannattavaakin, kun hyvät alkkarit on aika hurjan hintasia siihen nähden mikä määrä niihin menee kangasta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Meidän lehdessä oli viime vuonna juttu tytöstä joka toi pyöränsä sinne huoltoon (huvittavaa kyllä tyttö sattui olemaan lukioaikainen luokkakaverini), joten ainakin joskus he ovat huoltaneetkin. Täytyy varmaan kysyä heiltä, jos kehtaan :)

Sitä ajattelinkin että alushousujen ompeleminen olisi aika yksinkertaista. Pitää varmaan kokeilla sitä joskus.

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti on totta että naisten kanssa on joskus hirveän vaikea tulla toimeen. Varsinkin syystä tai toisesta kateelliset naiset ovat hyvin hankalia erityisesti työyhteisössä, joka koostuu pääosin naisista. Olen ollut sellaisessa koko ikäni, itse hiljaisena "hajuttomana ja mauttomana" sivustaseuraajana, mutta olen nähnyt tapauksia joissa kaunis, menestyvä, hyväluontoinen ja omilla aivoilla ajatteleva on syösty mielisairaalaan työpaikkakiusaamisella. Tähän on osallistunut myös johtoporras - naisia hekin. Itsestä tuntuu että saisin hengittää miesvaltaisella alalla: liittoutuminen, selän takana pahaa puhuminen ja piiloilkeily on varmasti vähäisempää. Saisi vaan olla ja tehdä työtään, ilman että työkaverit soittaisivat kotiinkin juoruillakseen muista. Vaan taitaa olla liian myöhäistä vaihtaa alaa.

Anonyymi kirjoitti...

minusta sinä et ole kovin näkymätön (Näkymätön tyttö)

lupiini kirjoitti...

Minäkin olen aina kavahtanut sitä itsemairittelevaan sävyyn lausuttua "mä tuun miesten kanssa niiin paljon paremmin toimeen, koska naiset aina juonittelee"-puhetta. Siitä tulee mieleen, että sanoja on varmaan vain tavannut epämiellyttäviä naisia, koska ainakaan omassa, naisvaltaisessa työpaikassa ei näe minkään sorttista selkäänpuukottamista tai juonien punomista, ystävistä nyt puhumattakaan. Itse näen, että paskamaisuus ei riipu sukupuolesta.

Oma alalajinsa ovat nämä "naiset kokevat minut uhaksi"-puhujat. Se sisältää selvän viitteen omaan, poikkeukselliseen vetovoimaan ja saa aina mut vähän virnistelemään...

Hyväjätkyydessä on pohjimmiltaan jotain varsin naisvihamielistä ja on aina erityisen surullista nähdä misogyniaa naiseksi syntyneessä.

-TC- kirjoitti...

Olen varmaan jotenkin poikkeava, sillä minä tulen toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa, mutta en suinkaan ylpeile sillä, vaan suren sitä. Minusta olisi mahtavaa olla "akkaporukoissa", lähteä viettämään tyttöjen iltaa, kertoilla asioita jne.
Mutta ei minusta ole siihen, minulla on vain muutama naispuoleinen ystävä. Hekään eivät yleensä ottaen viihdy kyllä tyttöporukoissa..

Ja se "naiset kokevat minut uhkana". Minulla se ei kyllä sisällä yhtään mitään viittauksia viehätysvoimaani. Tiedän että muutama nainen ottaa minut uhkana, ja tiedän että tiettyjen miesten on helppo ihastuakin minuun.. Mutta sitten taas: Minä kyselen enemmänkin sitä että miksi minua pitäisi uhkana pitää, en minä koskaan ole keneltäkään ketään vienyt, vaikka minulta on viety, enkä minä ole kaunis, en millään tavalla haluttava.. Minä vaan olen minä, ja se viehätysvoimani on ihan puhtaasti sitä että olen "hyvä jätkä" tietyissä porukoissa..

Olisiko tässä mahdollista kateus toisinpäin? Minä kun en tunnistä omakseni, enkä edes tunne ketään joka olisi Ylpeä siitä että tulee toimeen "vain" miesten kanssa.. Tai että naiset kokevat uhkana... Eikö sellaisissa ihmisissä, jos niitä on, ole jotain kovin pahasti vialla??


ps. Aikoinaan Jyväskylässä oli rintaliivien ompelukursseja. Siinä säästi kummasti. En tiedä onko niitä enää missään.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymi, kuulostaa kamalalta työpaikalta. olen joskus miettinyt että päätyykö tietyille aloille tietyntyyppisiä ihmisiä enemmän, niin ettei kyse olekaan sukupuolesta vaan ihmistyypistä. En nyt tarkoita juuri sinua tai sinun alaasi kun en edes tiedä kuka olet mutta siinä on ehkä jotain logiikkaa että tietynlaista sosiaalisuutta vaativille aloille päätyy ihmisiä jotka ovat hyviä ikävässäkin sosiaalisuudessa. Kun taas omat kokemukseni naisvaltaisesta opiskeluympäristöstä ovat olleet aika positiiviset ja ehkä minun (ja Lupiinin) alalle päätyy ihmisiä joilla on niin voimakas sisäinen maailma (mitä luovuus vaatii) etteivät he ehdi suuntautua ulospäin tarpeeksi juonitellakseen. Tuli vain mieleen.

Lupiini, hauska kuulla että joku muukin ärsyyntyy :)

TC, sinällään minusta ei ole mitään pahaa siinä että tulee miesten kanssa toimeen muuta kuin ehkä se yksipuolisuus, minäkin haluaisin päästä siitä eroon omalla kohdallani. Pysyn olemaan nykyään ihan luonteva yksittäisten miesten seurassa tai muutamankin mutta en voisi kuvitellakaan että olisin viettämässä vapaa-aikaa porukassa jossa muut ovat miehiä. Ajatuskin hermostuttaa :)
Mutta oikeastaan kyse ei ole varsinaisesti sukupuolesta tuossa ärsyyntymisessäni, olen ärsyyntynyt myös ihmisistä jotka ylpeilevät esimerkiksi sillä että vihaavat lapsia tai sitten sellaisella ominaisuudella joka ei ole heidän ansiotaan. Vähän niin kuin minä ylpeilisin sillä miten hyvin pystyn vastustamaan viinaa ja tupakkaa.

Sari (saristitching) kirjoitti...

Oliko paljon porukkaa neuletapaamisessa? Minua niin harmittaa, kun en ole pitkiin aikoihin sinne päässyt. Ja minä olen niitä sivustaseuraajia, jotka eivät välttämättä kovin paljon juttele (koska olen itse ujo).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Oli kohtuullisesti, olisiko ollut minun lisäkseni kuusi.

Sari (saristitching) kirjoitti...

Tuollainen 5-10 henkilöä onkin aika mukava määrä noissa tapaamisissa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minustakin, tuo alkaa olla jo vähän maksimi, isommassa porukassa on hankalaa olla. Minusta melkein paras ryhmän koko on 4, silloin kaikki voivat jutella keskenään.

Merlyn kirjoitti...

Pidin kovasti kevätlaukustasi. Teetkö noita myös muille ihmisille?

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen samaa mieltä kanssasi: naiset jotka aina korostavat sitä miten miehet ovat niin paljon parempia tyyppejä kuin naiset ja miten paljon helpompi on tulla toimeen mies- kuin naisporukassa ärsyttävät. Itse olen naisvaltaisessa työpaikassa jossa on myös miehiä, ja valitsen seurakseni esim. lounastaessani aina mieluummin naisporukan kuin miesten pöydän, koska naisten kanssa jutteleminen on yksinkertaisesti paljon rentouttavampaa ja kivempää. Miesten seuraan hakeutuvat naiset selittävät mielellään että on kiva syödä miesten kanssa kun niiden jutut ovat niin paljon naisten juttuja mielenkiintoisempia eikä tarvi kuunnella sitä iänikuista juoruamista. En voi olla ajattelematta että sen korostaminen on sellaista itsekehua, siis että nuo naisia ylempiarvoiset miehet onneksi hyväksyvät minut sfääriinsä, jääkööt juoruilevat naiset omiin happamiin porukoihinsa. Ei kai pitäisi yleistää mitenkään: on olemassa törkeästi käyttäytyviä naisia mutta niin on kyllä miehiäkin!

Anonyymi kirjoitti...

En sitten ehkä ole tarpeeksi luovalla alalla, sillä olen sairaanhoitaja. Kaikki kollegani ovat naisia (jopa lääkärit!), ja sama työporukka ollut (liian) pitkään. Tosin v****mainen työhenki on varmasti muustakin kuin sukupuolesta kiinni: työ on hektistä ja rankkaa (itse silti toivoisin että se lähentäisi eikä loitontaisi). Tästä syystä mielipiteeni on muovautunut. Usein (hyvässä mielessä) kadehdin mieheni työpaikkaa - hän on miespainotteisella, sosiaalisella alalla mutta siellä ei samankaltaista toimintaa nähdä.
Opiskeluympäristö oli minullakin luonnollisesti naispainotteinen, silloin ei ollut ongelmia, kaikki olivat toisilleen varovaisen ystävällisiä eikä toisaalta syvempiä tuttavuussuhteitakaan syntynyt.
Olen jo aikuinen ja perheellinen, eikä minun tarvitse todistella kenellekään että miehet "huolisivat" minut seuraansa, mutta voisin kertoa lapsellisen esimerkin mielipiteestäni. Jos joukkoomme tulisi herkkä, ystävällinen, työteliäs ja kaunis otus ulkoavaruudesta, joka haluaisi vain vilpittömästi tehdä töitä maassamme (pientäkin palkkaa vastaan), en kyllä henkilökohtaisesti suosittelisi naisvaltaista työpaikkaa.
Kiva että teillä on paremia kokemuksia :-) (Ja varmaan huomasittekin, etten yleistä kaikkiin naisiin - myös minun parhaat ystäväni ovat naispuolisia ja varsin ihania, mutta työpaikkani naiset ovat kyllä hirviöitä.)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Merlyn, vain lähimmille ihmisille, se on sen verran työlästä :) Ja jos esim. tuollaisen laukun myisi niin jo työn tulisi joku 80 minulle, olen sen verran hidas. Ja teknisesti osaamaton.

Josefiina, luin joskus tutkimuksesta jonka mukaan miehet juoruavat enemmän kuin naiset, en sitten tiedä miten hyvin se pitää paikkansa.

Anonyymi, uskon kyllä että on kamalia naisvaltaisia työpaikkoja ja voi olla että naisvaltaisten alojen ongelmat ovat tyypillisesti erilaisia kuin miesvaltaisten. Eräs kaukaisempi tuttuni on sairaanhoitaja ja hänen työpaikallaan on ilmeisesti hyvä henki, mutta voin hyvin kuvitella että sairaalassa stressissä huonot puolet korostuvat helpommin. Ja toivottavasti kirjoitukseni ei tuntunut sinusta vähättelevältä, se ei ollut tarkoitus :)

Anonyymi kirjoitti...

Minua ärsyttää naiset joita ärsyttää naiset jotka väittävät tulevansa paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Tai siis kyllä minuakin ärsyttää mutta ärsytänkin myös itse itseäni. Joten voin todeta että ilman ärsyttämistä ja ärsyyntymistä olisi helpompi elää. Vai?

NT, tiivistit hyvin: naisvaltaisten alojen ongelmat vain ovat erityyppisiä kuin miesvaltaisten. Ongelmia on kaikilla aloilla, ehkä myös niillä, joissa sukupuolet jakautuvat tasaisesti. Ja on myös onnellisia työpaikkoja joissa kaikki hymyilevät aurinkoisesti ja ovat kohteliaita ja tarjoavat toisilleen suklaanappeja ja ovat sopivan kiinnostuneita toisistaan, eivät silti liikaa.

Blog Widget by LinkWithin