Muun muassa töitä

Huomasin eilen että olin tehnyt noin puolet päälläni olevista asioista itse: villapaidan, hameen ja alushameen, sormikkaat, kaulurin, hatun ja laukun. Aika hauskaa.
Alusvaatteita tulen tuskin ompelemaan (tosin en tiedä miten vaikeaa alushousujen ompeleminen olisi) enkä sukkahousuja neulomaan mutta kaukaisen tulevaisuuden tavoitteenani on ommella takki ja toppejakin voisi tehdä itse.
Kenkiä en edes haaveile tekeväni.

Tänään olisi pitänyt herätä aikaisin ja tehdä tehokkaasti töitä heti aamusta, näyttää kuitenkin siltä että pääsen liikkeelle niin hitaasti että voi olla vaikeuksia ehtiä toimistotöihin kymmeneksi. Yleensä sillä ei ole niin väliä mutta tänään on kolmelta kokous toisen työn suhteen. Ehkä kaksi työtä päivässä riittää. Täytyy varmaan työskennellä viikonloppunakin.
Töissäni yksi hauskimmista jutuista on niiden monipuolisuus. Tänä vuonna aiheina on ollut runous, lastenkirjallisuus (sekä tutkimus että lapsille suunnattu, sen taitto on tosin vasta tulossa, ehkä ehdin tehdä sen ensi viikolla, sen ei pitäisi olla iso juttu kun kuvat ja teksti ovat valmiina, en ole tosin saanut niitä vielä), rakennusteollisuus ja sukukansat. Ja tietysti tuo pysyvämpi työni. Pidän siitä etten tee vain kahdeksasta neljään samaa juttua mutta aika harvoissa töissä taitaa olla niin.

Neuletapaamisessa oli mukavaa, olen iloinen että olin sinnikäs ja kävin niissä silloinkin kun minulle ei oikein puhuttu (rehellisyyden nimissä pitää sanoa etten minäkään kyllä ollut aloitteellinen). Luulen että täkäläiset ovat vain vähän hitaasti lämpiäviä. Onnistui hankkiutumaan mukaan retkelle Saloon ensi viikolla, siellä on jotain lankakauppoja. Minua kiinnostaa aina paikallisretkeily. Kuvittelin että en ole käynyt Salon tienoilla muuten kuin hakemassa Halikosta omenoita viime syksynä mutta tarkemmin muisteltuna kävimme samalla retkellä siellä taidemuseossakin.
Neuletapaamisesta tuli mieleen sellaiset naiset jotka ovat ylpeitä siitä että tulevat toimeen miesten kanssa paremmin kuin naisten, että miehet ovat niin paljon reilumpia ja naiset vain kateellisia selkäänpuukottajia jotka vain juoruavat ja panettelevat toisiaan ja heidän on mahdoton toimia ryhmissä. Voi olla, minulla ei ole hirveästi miespuolisia tuttavia enkä tosiaankaan ole sellainen nainen on kuin kotonaan miesporukoissa (olen vieläkin paljon ujompi miesten seurassa kuin naisten) mutta minä olen ollut vain miellyttävissä naisryhmissä. Uskon kyllä että toisenlaisiakin on ja olen tavannut sellaisia naisia mutta välillä mietin että ehkä metsä vain vastaa niin kuin sinne huudetaan. Ja olen ärsyyntynyt sellaisista naisista joiden mielessä kaikki perinteisesti naisellisiksi ajatellut asiat ovat alempiarvoisia ja tärkeintä on olla "hyvä jätkä", että se että tulee toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa on joku erityinen saavutus. Minulle naisellisuus ei ole mikään erityinen arvo (tai en tiedä, ehkä se on kun sitä niin paljon ajattelen) vaikka kyllä ulkonaisesti ja harrastuksiltani olenkin aika perinteisen naisellinen. Eikä "miehekkyyskään" ole, minusta sukupuoli tai siihen identifioituminen tai sen näkyminen ei tee kenestäkään sen parempaa ihmistä. Minulle sattuu olemaan helpompaa olla naisten kuin miesten seurassa mutta se on vain ominaisuus ja seurausta varmaan luonteestani ja siitä miten kasvoin ja miten ujo olin teininä. Ihailtavaa minusta on se jos osaa tulla kaikkien kanssa toimeen luontevasti.

Ajattelin eilen myös pyöräilyä ja sitä että minun pitäisi varmaan viedä pyöräni huoltoon kun pyöräilykausi alkaa ja että siihen menee varmaan kauheasti rahaa ja täytyy etsiä sopiva huoltopaikka ja viedä pyörä sinne ja niin edelleen kun muistin että työpaikkani naapurissa (oikeastaan samassa tilassa) on pyöräkirppis joka ilmeisesti korjaakin pyöriä. Täytyy varmaan kysyä heiltä.
Nyt täällä on kyllä niin paljon lunta ja jäätä että pyöräilykausi ei ala minulle aivan heti.