14.8.2009

Hermostumisia

Mukavia asioita:
Pyöräni oli yön poissa kotoa ja tuli takaisin uuden jalan kanssa, entinen ei toiminut. Aika kätevää.
Painoni alkoi tänään seiskalla ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Kun edellisen kerran yritin laihduttaa kunnolla en olisi uskonut että voisin iloita siitäkin. Toivottavasti trendi jatkuu.
Näin eilen hauskoja ja mukavia ihmisiä.

Hermostuttavia asioita:

Oleminen paikoissa joissa minun ei välttämättä pitäisi olla. Vaikka olisinkin aivan luvallisesti ja melkein kutsusta. Sellainen aiheutti eilen ahdistuskohtauksen, joka aiheutti poistumisen tilanteesta. Onneksi seura vaikutti ymmärtävän. Ja palasimme sinne vielä ja kaikki sujui hyvin (onneksi mukana oli seura, itse olisin varmaan paennut paikalta enkä palannut).

Valvominen. Olen valvonut kahtena viime yönä todella pitkään ja jostain syystä se ahdistaa minua. Ei välttämättä se väsymys, oikeastaan taidan olla jo niin väsynyt etten juuri huomaa sitä vaan joku muu. En voi olla ahdistunut siitäkään en saisi asioita tehtyä, minulla ei ole ollut nyt mitään kiireellistä ja eilen jaksoin lähteä yhdeksän maissa marjaankin. Saa kyllä nähdä jaksanko tänään siivota. Ehkä ahdistus tulee siitä että pelkään menettäväni jotain minuudestani, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Olen kuitenkin ihminen, joka herää aina kuudelta, pirteänä ja menee nukkumaan aikaisin, tai ainakin olen niin mielikuvissani ja minuuden muuttaminen on pelottavaa. Tänään olen kyllä iloinen siitä että valvottuani kahteen pystyin nukkumaan kahdeksaan asti.

Uiminen. Tänäänkin on mahdollisuus valvoa ja ensin ajattelin että sinne en ainakaan halua. Mutta, kuutamouinti maauimalassa. Se kuulostaa aika hauskalta ja rahaa kerätään hyvään tarkoitukseenkin. Ja kuutamo on ollut komea viime päivinä, kuin valtava appelsiiniviipale. Mutta uiminen on hermostuttavaa. Ja se etten tiedä mitä siellä tehdään ja miten. En osaa uida, tai osaan niin että pysyn pinnalla mutta en tyylikkäästi tai pitkään. En tiedä miten vakavasti siellä uidaan. Ei ehkä kauhean. En ole ollut Samppalinnassa aikaisemmin, en tiedä miten siellä käyttäydytään ja missä tehdään mitäkin. Se kuulostaa naurettavalta mutta ilman silmälaseja pystyn lukemaan esimerkiksi kylttejä vasta kun seison niiden vieressä ja pelkään että päädyn epähuomiossa miesten pukuhuoneeseen tai jotain. Pelkään myös etten tunnista muita ihmisiä. Ja sitten on se koko esiintyminen uimapuvussa julkisilla paikoilla -juttu. Olen tainnut olla viimeksi uimapuvussa joskus kymmenen kiloa sitten enkä tiedä mahtuuko se vielä päälleni enkä tiedä olisiko minulla varaa ostaa uutta (toisaalta uusi uimapuku saattaisi innostaa minut käymään vaikka vesijuoksemassa syksyllä) ja olen lihava ja se ei ole hauskaa julkisilla paikoilla ja uimapukuni on ruma ja jalkoihini ilmestyi viimeisen lihomisen aikana rumia raskausarpia ja vaikka mitä. Mutta siellä pitäisi olla pimeää ja siitä etten näe on kyllä se etu etten näe jos minua katsotaan, pahasti tai ei. Ja mitä siitä jos tuntemattomat ihmiset paheksuvat minua, ne ihmiset (tai siis se ihminen) joilla on väliä ovat nähneet minut alastikin ja edelleen puhuvat minulle!





Kaikesta angstistani huolimatta Taiteiden yössä oli hauskaa. Se ei tunnu olevan kauhean eloisa täällä mutta mukaan mahtui silti improvisaatiosketsejä, improvisaatiomusiikkia (vähän), hypnopoliittista runoutta, katusoittaja, jolla oli outo veivattava soitin, primitiivistä rumpumusiikkia ja tanssia (johon muut seurueeni jäsenet osallistuivat, mutta tanssiminen tietysti hermostuttaa minua liikaa) ja mykkäelokuva elävän musiikin kanssa.
Oikeastaan kaikki viime aikoina tekemäni hermostuttavat asiat ovat lopulta olleet hauskoja mutta se ei tee uusista asioista yhtään vähemmän hermostuttavia. Täytyy varmaan vain yrittää ja nauttia, kun rohkaistuu tekemään jotain hermostuttavaa ja tajuta omat rajoituksensa.

11 kommenttia:

Odelma kirjoitti...

Ajattelen että itseään kohtaan pitäisi olla kannustava: kehua siitä, että uskaltaa mennä hermostuttaviin tilanteisiin ja todeta hermostuksen ja antaa sen olla, eikä jäädä kotiin pelkäämään jo pelkkää hermostusta. Mutta niin helposti on edelleen itselleen ankara, jos ei olekaan aivan ääripäärohkea - esimerkiksi nyt tanssi villisti, vaikka jo se, että tulee katsomaan tanssia voi olla jonkinlaisen ponnistelun takana. Ainakin itse törmään tähän niin monissa tilanteissa, jollakinviisiin sosiaalisissa yleensä.

Anitta kirjoitti...

Moi Näkymätön!

Ajattelin itsekin, että voisi kokeilla sitä kuutamouintia, vaikka olen kyllä ollut vähän nuhainen. Milloinkas se nyt olikaan? Ei kai vaan jo tänään? Missasinko nyt sen?

Uskaltaudu joka tapuauksessa vaan mukaan uimaan. En itsekään ole hyvä uimari, mutta olen käynyt tuolla Maauimalassa ihan vaan lueskelemassa auringossa ja vähän pulikoimassa. Siellä on erikseen radat kuntouimareille, hyville uimareille ja sitten semmoinen rata, missä muksut pulikoi ja heittelee toisiaan rantapallolla. Itse menen yleensä sille radalle lällyttelemään.

Se uimala mun mielestä hyvin miellyttävä paikka - kauniskin pelkistetyllä funktionaalisella tavallaan.

Ootpa muuten saanut kauniin kuvan tuosta laivasta. Se viilettää mun ikkunan ohi joka ilta. Ihan just meni.

Anitta kirjoitti...

Ps. Niin ja olen muuten itsekin rillipää ja melkein sokea ilman lasejani. Viimeksi kun olin seillä maauimalassa en heti tunnistanut yhtä luokkakaveria, joka moikkasi, mutta ei se mitään, selitin etten oikein nää ilman laseja ja sitten juteltiin mukavasti altaassa.

Riskiä miesten puolelle eksymisestä ei myöskään ole, sillä sukupuolittuminen tapahtuu jo aulassa siinä vaiheessa kun rillit on vielä päässä. Myös altaan puolelta palatessa homma on helppo sillä ovet eri sukupuolten suihkutiloihin sijaitsevat niin kaukana toisistaan että tuskin voi vahingossa erehtyä.

Ei siis muuta kuin uikkaria ostamaan!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Odelma, tuo on kyllä hyvin totta.

Anitta, kuutamouinti oli tosiaan perjantaina, luulen että se oli viimeinen tänä vuonna. Ja olen iloinen että menin, mukana oli naisiakin ja seurasin vain heitä ja pelkoa miesten pukuhuoneeseen erehtymisestä ei tosiaankaan ollut. En kyllä tunnistanut muita seurueen jäseniä jos he olivat yli metrin päässä mutta he onneksi tunnistivat minut. Ja uimataidottomuuskaan ei haitannut, kun vesijuosta osaan sentään ja lopulta viihdyin paikalla jonkun puolisentoista tuntia. Voi olla että olisi ollut hauskaa käydä siellä päivälläkin vesijuoksemassa, voi olla että syksyllä harkitsen ihan uimahallia. Kun sain tungettua itseni uimapukuunikin.

Hilja kirjoitti...

Harmi vaan kun Imppari on remontissa, mut Caribiakin on kyllä lähellä, tosin se on kalliimpi.

Tuazophia kirjoitti...

Ui silmälasit päässä! Minä kuljen rillipäänä nykyään uimahalleissa kaikkialle muualle paitsi suihkuun ja jos käyn saunassa, otan lasit pois kurkistettuani ensin saunaan lasit päässä = paikallistan lauteet yms. Yksi hyvä syy tähän on se, että lapset voivat olla uimahallissakin yli metrin päässä minusta... Toinen on sitten se, että on kamalaa kulkea varsinkin vieraissa paikoissa sokeana!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hilja, sellaista muistelinkin.

Tuazophia, minusta on hankalaa olla silmälasit päässä uimahallissa ja nyt niille olisi käynyt kyllä huonosti, jouduin veden varaan.

Veloena kirjoitti...

Ihanaa, että uskaltauduit meidän kanssa! Ja hienosti vesijuoksit, musta oli kivaa kuunnella seurassasi Iida Umpikujaa vedessä velloen! Rutistus!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Oli kyllä hauska nähdä :)

Anitta kirjoitti...

Niin, piilaritkin voi tietenkin olla ratkaisu, ainakin jos rahaa yhtään enempiä löytyy. Niitähän on nykyään niitä kertakäyttöisiäkin, vois olla kätevä ratkaisu, jos käy vaan toisinaan uimassa tms.

Itse luotan siihen, etten ihan sentään seiniin mene pahki ja se saa riittää.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulle riittää se, piilarit kammottavat minua liikaa :)

Blog Widget by LinkWithin