Hermostumisia

Mukavia asioita:
Pyöräni oli yön poissa kotoa ja tuli takaisin uuden jalan kanssa, entinen ei toiminut. Aika kätevää.
Painoni alkoi tänään seiskalla ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Kun edellisen kerran yritin laihduttaa kunnolla en olisi uskonut että voisin iloita siitäkin. Toivottavasti trendi jatkuu.
Näin eilen hauskoja ja mukavia ihmisiä.

Hermostuttavia asioita:

Oleminen paikoissa joissa minun ei välttämättä pitäisi olla. Vaikka olisinkin aivan luvallisesti ja melkein kutsusta. Sellainen aiheutti eilen ahdistuskohtauksen, joka aiheutti poistumisen tilanteesta. Onneksi seura vaikutti ymmärtävän. Ja palasimme sinne vielä ja kaikki sujui hyvin (onneksi mukana oli seura, itse olisin varmaan paennut paikalta enkä palannut).

Valvominen. Olen valvonut kahtena viime yönä todella pitkään ja jostain syystä se ahdistaa minua. Ei välttämättä se väsymys, oikeastaan taidan olla jo niin väsynyt etten juuri huomaa sitä vaan joku muu. En voi olla ahdistunut siitäkään en saisi asioita tehtyä, minulla ei ole ollut nyt mitään kiireellistä ja eilen jaksoin lähteä yhdeksän maissa marjaankin. Saa kyllä nähdä jaksanko tänään siivota. Ehkä ahdistus tulee siitä että pelkään menettäväni jotain minuudestani, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Olen kuitenkin ihminen, joka herää aina kuudelta, pirteänä ja menee nukkumaan aikaisin, tai ainakin olen niin mielikuvissani ja minuuden muuttaminen on pelottavaa. Tänään olen kyllä iloinen siitä että valvottuani kahteen pystyin nukkumaan kahdeksaan asti.

Uiminen. Tänäänkin on mahdollisuus valvoa ja ensin ajattelin että sinne en ainakaan halua. Mutta, kuutamouinti maauimalassa. Se kuulostaa aika hauskalta ja rahaa kerätään hyvään tarkoitukseenkin. Ja kuutamo on ollut komea viime päivinä, kuin valtava appelsiiniviipale. Mutta uiminen on hermostuttavaa. Ja se etten tiedä mitä siellä tehdään ja miten. En osaa uida, tai osaan niin että pysyn pinnalla mutta en tyylikkäästi tai pitkään. En tiedä miten vakavasti siellä uidaan. Ei ehkä kauhean. En ole ollut Samppalinnassa aikaisemmin, en tiedä miten siellä käyttäydytään ja missä tehdään mitäkin. Se kuulostaa naurettavalta mutta ilman silmälaseja pystyn lukemaan esimerkiksi kylttejä vasta kun seison niiden vieressä ja pelkään että päädyn epähuomiossa miesten pukuhuoneeseen tai jotain. Pelkään myös etten tunnista muita ihmisiä. Ja sitten on se koko esiintyminen uimapuvussa julkisilla paikoilla -juttu. Olen tainnut olla viimeksi uimapuvussa joskus kymmenen kiloa sitten enkä tiedä mahtuuko se vielä päälleni enkä tiedä olisiko minulla varaa ostaa uutta (toisaalta uusi uimapuku saattaisi innostaa minut käymään vaikka vesijuoksemassa syksyllä) ja olen lihava ja se ei ole hauskaa julkisilla paikoilla ja uimapukuni on ruma ja jalkoihini ilmestyi viimeisen lihomisen aikana rumia raskausarpia ja vaikka mitä. Mutta siellä pitäisi olla pimeää ja siitä etten näe on kyllä se etu etten näe jos minua katsotaan, pahasti tai ei. Ja mitä siitä jos tuntemattomat ihmiset paheksuvat minua, ne ihmiset (tai siis se ihminen) joilla on väliä ovat nähneet minut alastikin ja edelleen puhuvat minulle!





Kaikesta angstistani huolimatta Taiteiden yössä oli hauskaa. Se ei tunnu olevan kauhean eloisa täällä mutta mukaan mahtui silti improvisaatiosketsejä, improvisaatiomusiikkia (vähän), hypnopoliittista runoutta, katusoittaja, jolla oli outo veivattava soitin, primitiivistä rumpumusiikkia ja tanssia (johon muut seurueeni jäsenet osallistuivat, mutta tanssiminen tietysti hermostuttaa minua liikaa) ja mykkäelokuva elävän musiikin kanssa.
Oikeastaan kaikki viime aikoina tekemäni hermostuttavat asiat ovat lopulta olleet hauskoja mutta se ei tee uusista asioista yhtään vähemmän hermostuttavia. Täytyy varmaan vain yrittää ja nauttia, kun rohkaistuu tekemään jotain hermostuttavaa ja tajuta omat rajoituksensa.