22.6.2010

Vanhentumista

Ilman kunnollista tietokonetta oleminen on yllättävän helppoa, ilmeisesti en halua tehdä kotona muuta kuin käyttää nettiä. Eniten kaipaan yllättäviä asioita, en musiikkikokoelmaani tai valokuviani (vaikka niiden lopullinen menettäminen olisikin aika ankeaa) vaan listaa yhdeltä kirjailijalta keräämistäni kirjoista ja säilöntäpäiväkirjaa viiden vuoden marjoista (niin että tietää päihittääkö edellisen vuoden. Viime vuotta en kyllä varmaan päihitä, olen syönyt marjoja melkein joka päivä ja niitä riittää silti) ja kevään talouskirjanpitoa ja Amerikan karttaa johon olin merkinnyt kaikki osavaltiot joihin olin lähettänyt paketteja (nyt en tiedä oliko Alabama jo listallani). Ne ovat sellaisia tärkeitä tiedostoja jotka olisi ainakin pitänyt varmuuskopioida.


En ole ehtinyt viime aikoina oikein kolmenkympinkriiseilemään mutta vanheneminen tuntuu vähän oudolta. Iällä ei tietenkään ole väliä sen kannalta millaiseksi tuntee itsensä mutta jotenkin minusta tuntuu siltä että minun pitäisi muuttaa käsitystä itsestäni nyt (tai sitten kun, synnyin 18 minuuttia yli puolen päivän) olen kolmekymppinen ja osa ryhmää jota olen pitänyt Muina. 70-luvulla syntyneet tuntuvat paljon vanhemmilta ja kokeneemmilta ja nyt olen taas samassa kategoriassa heidän kanssaan. Tai jotain sellaista mitä en osaa oikein kuvailla.

Minulla ei ole ollut ikinä käsitystä siitä millaista elämäni olisi kolmekymppisenä mutta luulen että jos olisin tiennyt viisi vuotta sitten (kun vietin 25-vuotispäivääni yksin Amsterdamissa) sen millaiseksi elämäni muodostuu olisin ollut yllättynyt, positiivisesti, luulen. Olen muuttunut siitä, aikuistunut vähän ja tietysti muuttanut elämäni. Olen asunut nyt kolme vuotta Turussa ja olen viihtynyt hyvin, kotiutunut lähiöönikin. Turulla on aika huono maine ja täällä on tietysti kaikenlaisia ongelmia mutta parhaimmillaan Turku on aika kiva kaupunki. Yllättävintä entiselle minälleni olisi tietysti mukava ihminen, ja se olisi aika iloinen yllätys.

8 kommenttia:

annakaisu kirjoitti...

Paljon onnea syntymäpäivänä!

Mun mielestä ikää enemmän "vanhenemiseen" ja aikuisuuteen vaikuttaa elämänkokemukset ja tietyt siirtymät. Siis esim. opiskelu-työelämä (omavaraisuus), lapsettomuus-lasten saaminen (vastuu avuttomasta), suunnitelmallisuus vs. hetkessä eläminen, omien vahnempien ikääntyminen jne. Osa kokemuksista muuttaa käsitystä omasta "aikuisuudesta" nopeasti, mutta luulen, että useinmiten muutos kuitenkin tapahtuu huomaamatta ja näkyy siksi paremmin taaksepäin katsoessa. Kuten sullakin nyt, kun vertaat itseäsi 5v. sitten ja tässä hetkessä.

sisatto kirjoitti...

Onneksi olkoon!
Mulla ei aikanaan tullut kolmenkympinkriisiä, kun katsoin saavuttaneeni siihen mennessä tarpeeksi. Mutta sitten iski jonkinlainen 35:n kriisi, kun 5 vuotta myöhemmin huomasin ettei mikään ollut muuttunut... Nyt nelikymppisenä voi taas olla tyytyväinen tekemisiinsä. Ehkä tämä menee sykleissä.

anne-mari kirjoitti...

Onnittelin jo FB:ssa mutta kylla sita kolmekymppisten kunniaksi taytyy laittaa viela tannekkin etta Onnea Isosti!!!

Minulla se 30 vaan tuli ja meni sen kummemmin kriiseilematta, mutta eri asia oli kun tajusin, etta seuraavaksi taytan 35 vuotta. Se oli jostain syysta aivan kamalaa. Jain kumminkin henkiin eika parin vuoden paasta uhkaava 40 viela aiheuta sen kummempia sydammen tykytyksia. Itse asiassa melkein odotan sita. Ajattelen etta "40 is the new 20" :)

paulasankelo kirjoitti...

Meillä on näemmä päivälleen sama ikä ja melkein tunnilleenkin, olen syntynyt 22.6.1980 noin kello 11:15. :-) Niin että onnea vain kummallekin!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista :)

Annakaisu, se on kyllä totta, suurimman muutoksen elämääni on tehnyt varmaan siirtyminen opiskelijasta joksikin muuksi, eikä niinkään vanheneminen. Tuntuu siltä että pysyy ihan samanlaisena mutta menneiden muistelu saa näkemään että jotain on tapahtunutkin.

Sisatto, minä taisin saavuttaa jonkinlaisen rauhan sen suhteen mitä olen tähän mennessä tehnyt, ehkä se on ihan tarpeeksi mutta voin hyvin kuvitella miten samantyylinen kriisi voi iskeä 35-vuotiaana.

Anne-Mari, joskus keväällä yritin kehittää vähän kriisiä mutta unohdin sen sitten ja olen vähän pettynyt siihen että tuntuu ihan tavalliselta :)

Paula, aika hauska sattuma. Onnea sinullekin :)

Maana kirjoitti...

Hyvää syntymäpäivää!

Itse olen parin vuoden päästä ehkä vähän samanlaisessa tilanteessa, täytän 30 ja siihen mennessä asunut Turussa n. 3 vuotta. Tietysti siinä tapauksessa, etten ole muuttanut pois...

Aurora kirjoitti...

Vähän myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut!
Olen kauan lukenut blogiasi mutta ei ole tullut kommentoitua :)
Itsellä tuntuu että aika vain kirittää vauhtiaan mitä vanhemmaksi tulee. Kun muistaisi vain nauttia välillä tuosta hetkessä elämisestä eikä murehtisi menneistä tahi tulevista...

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea! Vaikka olenkin vain kasvoton lukijasi, iloitsen kanssasi siitä, että olet muuttanut elämääsi ja olen sitä paitsi tosi utelias mukavasta ihmisestä. Ymmärrän kyllä, ettet jaa hänestä muuta informaatiota, mutta usko tai älä, olen hänestä melkein yhtä kiinnostunut kuin niistä ystävieni poikaystävistä, joista kuulee vain vähän eikä juuri koskaan näe :-)! Olen tyypillinen nainen kai siis...

L

Blog Widget by LinkWithin