22.4.2007

2 v.


Vuosi sitten tuntui siltä että aika oli kulunut kauhean nopeasti. Olin silloinkin varma että ensimmäinen Näkymättömän tytön kirjoitus oli siltä päivältä kun ilmoitin blogin blogilistalle 27.4.2005 mutta blogi väitti sen olleen 22.4. Muistikuvissani kirjoitin yhden tekstin ja laitoin blogin Bligilistalle, mutta oikeasti taisin kirjoittaa ensin pari päivää. Muistini on aika epäluotettava.

Aluksi kirjoitin lähinnä seurustelemattomuudesta ja erinäisistä teini-iän traumoista ja yritin pysyä anonyyminä. Sitä kesti pari kuukautta kunnes palasin Hollannista kotiin ja lopetin siellä pitämäni päiväkirjan ja traumatkin loppuivat, niin tästä tuli enemmän päiväkirja. Nykyään tämä on melkein pelkästään päiväkirja. Olen pyrkinyt kirjoittamaan joka päivä, jos vain olen tietokoneen lähellä, olen siinä melkein onnistunutkin. Alussa päivitin vielä ahkerammin, syyskuussa 2005 on näköjään ollut yli 90 kuvaa ja kirjoitusta.

Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, olen muuttunut opiskelijasta työttömäksi ja ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut. Olosuhteet ovat muuttaneet minua niin että on vaikeaa sanoa miten blogi on muuttanut elämääni, mutta aika paljon kuitenkin. Se on tehnyt hyvää itsetunnolleni, olen tavannut varmaan parikymmentä ihmistä, joita en olisi muuten tavannut ja ystävystynytkin ja olen saanut kaksi mukavaa työkeikkaakin tänä keväänä. Huonoihin puoliin en ole juuri törmännyt, muuta kuin itse aiheuttamiini tyhmyyksiin. Oikean nimeni paljastamisesta ainoat seuraukset ovat olleet nuo työkeikat. Jotkut tuttuni ovat löytäneet blogini mutta siitäkään ei seurannut mitään pahaa. Ehkä se johtuu siitä että olen aika avoin netin ulkopuolellakin ja blogini ei oikein paljasta mitään kauhean salaista.

Suurin yllätys on ollut se että olen jaksanut kirjoittaa melkein joka päivä kahden vuoden ajan, yhteensä yli 900 kirjoitusta (joista osa on kyllä pelkkiä kuvia). En ole koskaan harrastanut kirjoittamista enkä pidä blogiakaan kirjoittamisen takia. Päiväkirjaa en onnistunut ikinä pitämään kunnolla, siksi tämä tuntuu niin oudolta. Kirjoittamisen harjoittelemisesta on ollut hyötyä, viimevuotinen opinnäytetyökin olisi ollut huomattavasti vaikeampi tehdä ilman jatkuvaa kirjoittamista, vaikka laji onkin eri (puhun siis vain tekstin tuottamisen helpottumisesta, en laadusta).

Blogeissa minua viehättää eniten yhteisöllisyys, en missään nimessä kirjoita vain itselleni vaikka joskus kirjoittaminen auttaakin selventämään ajatuksiani. Ilman lukijoita olisin varmasti kyllästynyt parissa kuukaudessa, suuri kiitos teille ja erityisesti kaikille kommentoineille, nimellisille ja nimettömille!

14 kommenttia:

anu kirjoitti...

Ompas hienon näköinen täytekakku. Onnea kaksivuotismerkkipäivän johsdosta! Tuo päivittäinen kirjoittaminen on kyllä (ainakin minun näkökulmastani) melkoinen saavutus. Luin myös nyt ensimmäisen kerran sen ihan ensimmäisen kirjoituksesi. Mielenkiintoista. Kuulostaa tosiaan siltä että olet muuttunut niistä ajoista.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Koneeltani löytyi aika vähän täytekakkukuvia, tuo on viime äitienpäivältä, jotenkin sopi teemaan.
Olen kyllä muuttunut vaikka tietysti ulkoisesti on paljon samaakin, ainakin ulkonäössä.

En tiedä onko lähes jokapäiväinen päivittäminen kauhean suuri saavutus, välillä minusta tuntuu siltä että päivitän aivan liian usein. Toisaalta luulen että harvemmassa tahdissa se jäisi minulta helposti, tauot pitenisivät ja lopulta en kirjoittaisi koskaan. Minulla on kyllä myös aika pitkiä taukoja reissaamisten ajalta.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea minultakin :). Muistan itse löytäneeni tänne ensimmäisen kerran hakusanalla Belle & Sebastian :) (olin silloin yliopiston kirjastossa netillä, kun itselläni ei ollut vielä silloin nettiä). Mutta vasta Ruotsissa ollessa (tammikuusta 06) aloin seurata tätä aktiivisemmin, kun pystyin roikkumaan netissä mielin määrin. Mukavaa, että olet jaksanut kirjoitella :)!

Anonyymi kirjoitti...

Terve.
Sinun blogiasi on kiva lukea. Olet kokoajan niin masentunut ja angstinen. Se saa oman elämän vaikuttamaan hirmu mukavalta ja helpolta, ilman ongelmia. Elämä on ihmisen parasta aikaa. tv. matti

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogista. Alusta asti olen seuraillut.

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut vuosipäivästä!

Mun päiväkirja voi olla samaa horoskooppimerkkiä sun blogin kanssa, kun sillä on 4-vuotissynttärit ensi lauantaina :)

Allyalias kirjoitti...

Onnentoivotukset minultakin!! Kakku näyttää hyvältä...

Kriisi kirjoitti...

Onneksi olkoon vaippaiästä pääsystä :-) Leikki-ikä voi alkaa!

zache kirjoitti...

En tiedä onko lähes jokapäiväinen päivittäminen kauhean suuri saavutus

Tiedäppä sitä, kokeilin itse ja kyllästyin kuukaudessa :)

Mutta mutta, kiitokset mukavasta blogista. :) Jos kerran olen jaksanut seurata tätä epäsäännöllisesti jo kohta parin vuoden ajan niin olet sinä kyllä jossain onnistunut :)

Annette Sinclair kirjoitti...

Onneksi olkoon minunkin puolestani! Blogisi taisi löytyä ihan listan kautta: nimi viehätti kovasti :). Kukapa ei osaisi samaistua Muumien Näkymättömään Lapseen edes joskus.

Tuazophia kirjoitti...

Onnea kaksivuotiaalle!

Yritin ajatella tähän jotain älykästä jatkoksi, mutta tänään ei irtoa. Saat siis vain pitkävartisen ruusun. Punaisen, koska vain punaiset ruusut ovat oikeasti ruusuja. ;)

@---`------------------

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! :) Kaksi vuotta on jo melkoinen saavutus. Herkullisen näköinen kakku.

HeidiR kirjoitti...

Onnea tytölle, joka ei ole enää niin näkymätön! :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Oikein paljon kiitoksia kommenteista ja siitä että olette jaksaneet lukea blogia :)
Kakku taisi olla ihan hyvä, en ole mikään mestarikakkuleipuri (mietin joskus kondiittoriksi opiskelemista jos muuta ei löytyisi, allergia estäisi kyllä sen), mutta osaan tehdä ihan hyvänmakuisia täytekakkuja. Olisikohan tuon täytteenä ollut mansikkasurvosta.

Blog Widget by LinkWithin