2 v.

Vuosi sitten tuntui siltä että aika oli kulunut kauhean nopeasti. Olin silloinkin varma että ensimmäinen Näkymättömän tytön kirjoitus oli siltä päivältä kun ilmoitin blogin blogilistalle 27.4.2005 mutta blogi väitti sen olleen 22.4. Muistikuvissani kirjoitin yhden tekstin ja laitoin blogin Bligilistalle, mutta oikeasti taisin kirjoittaa ensin pari päivää. Muistini on aika epäluotettava.

Aluksi kirjoitin lähinnä seurustelemattomuudesta ja erinäisistä teini-iän traumoista ja yritin pysyä anonyyminä. Sitä kesti pari kuukautta kunnes palasin Hollannista kotiin ja lopetin siellä pitämäni päiväkirjan ja traumatkin loppuivat, niin tästä tuli enemmän päiväkirja. Nykyään tämä on melkein pelkästään päiväkirja. Olen pyrkinyt kirjoittamaan joka päivä, jos vain olen tietokoneen lähellä, olen siinä melkein onnistunutkin. Alussa päivitin vielä ahkerammin, syyskuussa 2005 on näköjään ollut yli 90 kuvaa ja kirjoitusta.

Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, olen muuttunut opiskelijasta työttömäksi ja ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut. Olosuhteet ovat muuttaneet minua niin että on vaikeaa sanoa miten blogi on muuttanut elämääni, mutta aika paljon kuitenkin. Se on tehnyt hyvää itsetunnolleni, olen tavannut varmaan parikymmentä ihmistä, joita en olisi muuten tavannut ja ystävystynytkin ja olen saanut kaksi mukavaa työkeikkaakin tänä keväänä. Huonoihin puoliin en ole juuri törmännyt, muuta kuin itse aiheuttamiini tyhmyyksiin. Oikean nimeni paljastamisesta ainoat seuraukset ovat olleet nuo työkeikat. Jotkut tuttuni ovat löytäneet blogini mutta siitäkään ei seurannut mitään pahaa. Ehkä se johtuu siitä että olen aika avoin netin ulkopuolellakin ja blogini ei oikein paljasta mitään kauhean salaista.

Suurin yllätys on ollut se että olen jaksanut kirjoittaa melkein joka päivä kahden vuoden ajan, yhteensä yli 900 kirjoitusta (joista osa on kyllä pelkkiä kuvia). En ole koskaan harrastanut kirjoittamista enkä pidä blogiakaan kirjoittamisen takia. Päiväkirjaa en onnistunut ikinä pitämään kunnolla, siksi tämä tuntuu niin oudolta. Kirjoittamisen harjoittelemisesta on ollut hyötyä, viimevuotinen opinnäytetyökin olisi ollut huomattavasti vaikeampi tehdä ilman jatkuvaa kirjoittamista, vaikka laji onkin eri (puhun siis vain tekstin tuottamisen helpottumisesta, en laadusta).

Blogeissa minua viehättää eniten yhteisöllisyys, en missään nimessä kirjoita vain itselleni vaikka joskus kirjoittaminen auttaakin selventämään ajatuksiani. Ilman lukijoita olisin varmasti kyllästynyt parissa kuukaudessa, suuri kiitos teille ja erityisesti kaikille kommentoineille, nimellisille ja nimettömille!