Blue moment
Originally uploaded by Ereine.
31.10.2005
Loma
Perjantaina istuin viitisen tuntia bussissa, äidin luo Jyväskylään.
Lauantaina siskoni tuli miehensä kanssa käymään. Saunomista, kekustelua ja kortinpeluuta.
Sunnuntaina leivoin epäonnistuneen omenapiirakan ja söin liikaa viipurilaisia marmeladeja. Vieraat lähtivät iltapäivällä.
Maanantaina kävelin kaupungille, ostin uimapuvun ja kävimme katsomassa äideistä parhaimman.
Tiistaina kävin ulkona valokuvaamassa ja etsimässä männynkäpyjä jouluaskarteluun.
Keskiviikkona pesin kolme koneellista pyykkiä. Vai olikose sittenkin tiistaina? Ehkä en tehnyt keskiviikkona mitään.
Torstaina lähdin Turkuun, neljä tuntia junassa. Matkustin isäni luo kahdella bussilla kun en tajunnut että yhdelläkin oli päässyt. Rinkan kanssa oli vaikeuksia. Isäni oli jo Helsingissä kirjamessuilla ja hänen vaimonsa töissä. Kävin taidenäyttelyn avajaisissa, äitipuoli antoi kutsun. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja epäsosiaaliseksi. Jotkut maalaukset olivat hienoja.
Perjantaina siskopuoleni ja tyttärensä saapuivat Ruotsista. Istuimme juttelemassa, hauskaa. En näe heitä kovin usein mutta tulemme toimeen hyvin, ikäerosta huolimatta (minulla kävi hyvä tuuri vanhempieni avioeron kanssa). Kävimme kaupungilla, norin halusi ostaa karvasaappaat. Kävin läpi isotätini valokuvia opinnäytettäni varten, olivat hienoja. Illalla saunoimme ja uimme taloyhtiön altaassa. Minulle tuli saunasta huono olo, niin käy aika usein. Pakkasin tavarani niin että pystyin laittamaan rinkan säilytykseen.
Lauantaina matkustimme Helsinkiin (muut kuin siskopuoli). Jätin rinkan asemalle ja menimme metrolla Hakanimen halliin (jännittävää). Kävimme kahvilla, ostin kaulaliinalankaa (ja näimme Tarja Halosen!). Palasimme keskustaan kävellen, hieno ilma, ja erosin muista. Eksyin Stockmannille. Minua alkoi heikottamaan, maa keinui jalkojen alla. Ostin Akateemisesta kaksi romanttista pokkaria matkalukemiseksi. Matkustin yksin ja sekavana lähijunalla kirjamessuille. Törmäsin isääni messukeskuksen ulkopuolella. Annoin hänelle säilytettäväksi ja majapaikkaamme kuljetettavaksi laukkuni, jossa oli vaihtovaatteet ja hammasharja. Kuljin messuilla edelleen sekavana. Löysin yhdeltä osastolta vanhan tutun, yhden niistä ihmisistä joita minun piti illalla tavata. Siellä oli myös ihminen, joka yllättäen tunnisti minut bloginpitäjäksi. Siinä mielentilassa se tuntui melkein normaalilta, oikeastaan olin jo odottanutkin sitä, minusta tuntui aivan normaalilta että minut tunnistetaan (saattoi johtua siitä että olin väsynyt ja nälkäinen ja kaikinpuolin sekava. Mutta myös todella oudolta. Tapasin ennen kuutta tuttuni ja menimme yhdessä keskustaan, ennaltasovitulle tapaamispaikalle. Sinne saapui yksi jonka olin tavannut aikaisemminkin, yksi jota en tunne hyvin netissäkäään ja yksi jonka olen tuntenut netissä melkein vii vuotta mutta en ole ikinä tavannut. Jatkoimme ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja seura ja ravintola outo. Paras ilta pitkään aikaan, väsymyksestäni huolimatta, tai ehkä sen takia. En muistanut olla ujo. Tapasin muun perheen ja menimme raitiovaunulla (olimme ostaneet vuorokauden matkailijakortit julkiseen liikenteeseen) serkkuni asuntoon, jossa ei ollut serkkuani mutta joka oli hieno. Kävi ilmi että vaatteeni ja hammasharjani olivat messukeskuksessa. Illalla minulla ei ollut muuta lukemista kuin Helsingin lähiliikennejunien aikataulukirja. Minulla oli melkein tylsää, kerrankin.
Nukuin huonosti ja heräsin liian aikaisin. Väsymyksen lisäksi oloni oli rähjäinen. En kanna kaunaa isälleni tavaroideni unohtamisesta mutta anteeksipyyntö olisi ollut kiva. Hortoilin pari tuntia kirjamessuilla, kävin kahvilla perheen kanssa ja lähdin keskustaan. Ostin junalipun, eväitä ja hain rinkkani säilytyksestä. Sitten odotin. Juna oli aivan täysi ja myöhässä. Luin matkalla kahta kirjaani ja neuloin kaulaliinaa. Kuljin pitkän junan toiseen päähän jonottamaan ravintolavaunuun, piti ostaa vettä.
Tänään aion käydä terveydenhoitajalla valittamassa outoa oloa, kaupassa ja kirjastossa (yksi levy ainakin on myöhässä). Väsyttää ja olen hukannut työmotivaation jonnekin mutta töitä pitäisi tehdä. En oikein muista miten arkielämässäni pitää olla.
Lauantaina siskoni tuli miehensä kanssa käymään. Saunomista, kekustelua ja kortinpeluuta.
Sunnuntaina leivoin epäonnistuneen omenapiirakan ja söin liikaa viipurilaisia marmeladeja. Vieraat lähtivät iltapäivällä.
Maanantaina kävelin kaupungille, ostin uimapuvun ja kävimme katsomassa äideistä parhaimman.
Tiistaina kävin ulkona valokuvaamassa ja etsimässä männynkäpyjä jouluaskarteluun.
Keskiviikkona pesin kolme koneellista pyykkiä. Vai olikose sittenkin tiistaina? Ehkä en tehnyt keskiviikkona mitään.
Torstaina lähdin Turkuun, neljä tuntia junassa. Matkustin isäni luo kahdella bussilla kun en tajunnut että yhdelläkin oli päässyt. Rinkan kanssa oli vaikeuksia. Isäni oli jo Helsingissä kirjamessuilla ja hänen vaimonsa töissä. Kävin taidenäyttelyn avajaisissa, äitipuoli antoi kutsun. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja epäsosiaaliseksi. Jotkut maalaukset olivat hienoja.
Perjantaina siskopuoleni ja tyttärensä saapuivat Ruotsista. Istuimme juttelemassa, hauskaa. En näe heitä kovin usein mutta tulemme toimeen hyvin, ikäerosta huolimatta (minulla kävi hyvä tuuri vanhempieni avioeron kanssa). Kävimme kaupungilla, norin halusi ostaa karvasaappaat. Kävin läpi isotätini valokuvia opinnäytettäni varten, olivat hienoja. Illalla saunoimme ja uimme taloyhtiön altaassa. Minulle tuli saunasta huono olo, niin käy aika usein. Pakkasin tavarani niin että pystyin laittamaan rinkan säilytykseen.
Lauantaina matkustimme Helsinkiin (muut kuin siskopuoli). Jätin rinkan asemalle ja menimme metrolla Hakanimen halliin (jännittävää). Kävimme kahvilla, ostin kaulaliinalankaa (ja näimme Tarja Halosen!). Palasimme keskustaan kävellen, hieno ilma, ja erosin muista. Eksyin Stockmannille. Minua alkoi heikottamaan, maa keinui jalkojen alla. Ostin Akateemisesta kaksi romanttista pokkaria matkalukemiseksi. Matkustin yksin ja sekavana lähijunalla kirjamessuille. Törmäsin isääni messukeskuksen ulkopuolella. Annoin hänelle säilytettäväksi ja majapaikkaamme kuljetettavaksi laukkuni, jossa oli vaihtovaatteet ja hammasharja. Kuljin messuilla edelleen sekavana. Löysin yhdeltä osastolta vanhan tutun, yhden niistä ihmisistä joita minun piti illalla tavata. Siellä oli myös ihminen, joka yllättäen tunnisti minut bloginpitäjäksi. Siinä mielentilassa se tuntui melkein normaalilta, oikeastaan olin jo odottanutkin sitä, minusta tuntui aivan normaalilta että minut tunnistetaan (saattoi johtua siitä että olin väsynyt ja nälkäinen ja kaikinpuolin sekava. Mutta myös todella oudolta. Tapasin ennen kuutta tuttuni ja menimme yhdessä keskustaan, ennaltasovitulle tapaamispaikalle. Sinne saapui yksi jonka olin tavannut aikaisemminkin, yksi jota en tunne hyvin netissäkäään ja yksi jonka olen tuntenut netissä melkein vii vuotta mutta en ole ikinä tavannut. Jatkoimme ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja seura ja ravintola outo. Paras ilta pitkään aikaan, väsymyksestäni huolimatta, tai ehkä sen takia. En muistanut olla ujo. Tapasin muun perheen ja menimme raitiovaunulla (olimme ostaneet vuorokauden matkailijakortit julkiseen liikenteeseen) serkkuni asuntoon, jossa ei ollut serkkuani mutta joka oli hieno. Kävi ilmi että vaatteeni ja hammasharjani olivat messukeskuksessa. Illalla minulla ei ollut muuta lukemista kuin Helsingin lähiliikennejunien aikataulukirja. Minulla oli melkein tylsää, kerrankin.
Nukuin huonosti ja heräsin liian aikaisin. Väsymyksen lisäksi oloni oli rähjäinen. En kanna kaunaa isälleni tavaroideni unohtamisesta mutta anteeksipyyntö olisi ollut kiva. Hortoilin pari tuntia kirjamessuilla, kävin kahvilla perheen kanssa ja lähdin keskustaan. Ostin junalipun, eväitä ja hain rinkkani säilytyksestä. Sitten odotin. Juna oli aivan täysi ja myöhässä. Luin matkalla kahta kirjaani ja neuloin kaulaliinaa. Kuljin pitkän junan toiseen päähän jonottamaan ravintolavaunuun, piti ostaa vettä.
Tänään aion käydä terveydenhoitajalla valittamassa outoa oloa, kaupassa ja kirjastossa (yksi levy ainakin on myöhässä). Väsyttää ja olen hukannut työmotivaation jonnekin mutta töitä pitäisi tehdä. En oikein muista miten arkielämässäni pitää olla.
21.10.2005
Näihin aikoihin aina kun herään käyn toiveikkaana katsomassa ulos ikkunasta. Ei vieläkään lunta.
Pitkät työpäivät eivät oikein sovi minulle. Ainakaan jos välillä pitää käydä esittelemässä yritysideaansa yrityshautomossa (siellä puhuttiin logistiikasta), neuvottelemassa kouluprojektista se vetäjän kanssa (siis kaverini) ja maalata vesiväreillä kuvia kylpyhuoneesta (ja vähän olohuoneesta). Eilen jouduin lopettamaan puolitoista tuntia ennen kuin aioin, en enää pysynyt hereillä.
Pitäisi tehdä töitä että työ etenisi mutta myös koulun järjettömien aikataulujen takia. Seuraavan kymmenen päivän (tai syysloman jälkeisten) aikana pitäisi saada tehtyä töitä niin että projektin lopussa olisi kasassa 400 tuntia. Nyt on 230. Jotenkin epäilen etten selviäisi vielä kahdesta tätä rankemmasta viikosta. Ehkä pääsen kuitenkin läpi ja voin aloittaa oman opinnäytteeni tekemisen.
Kiire ei tee minua onnelliseksi eikä ylpeäksi.
Olen sentään saanut vähän liikuttua, eilen puoli kahdeksalta koirakävelyllä naapurin kanssa ja toissapäivänä pomppimassa tehokkaassa vesijumpassa (jossa huomasin että uusi uimapuku voisi olla ihan hyvä idea jos aion jatkossakin pomppia kovasti. Vanhan sain 15-vuotiaana, ehkä se on palvellut aikansa).
Tänään pitäisi tiskata, vähän järjestellä paikkoja ja pakata. En oikein tiedä mitä tarvitsen mukaan. Olen ensin äitini luona, ehkä lepäämässä, sitten isäni luokse katsomaan opinnäytetyön materiaaleja ja vielä Helsinkiin kirjamessuille ja tapaamaan nettituttuja, joista yhden olen tuntenut neljä ja puoli vuotta ilman että olen häntä koskaan tavannut. Aikoinaan kadehdin häntä kyvystään olla sosiaalinen ja suosittu, en enää. Hän on nuorisoidolimateriaalia, odotan että voin sanoa että tunsin hänet ennen kuuluisuuttaan. Tai ehkä hän haluaa vain vakavaksi näyttelijäksi. Joka tapauksessa tunnen itseni ylpeäsi tädiksi.
Minun piti kirjoittaa kahdestakin aiheesta mutta en ole jaksanut. Toisen olen unohtanut, toisesta saatan vielä kirjoittaa jos tänään ehdin (minulla on yli neljä tuntia ennen bussin lähtöä mutta on hyvä olla valmis hyvissä ajoin).
Hauskaa ensi viikkoa!
Pitkät työpäivät eivät oikein sovi minulle. Ainakaan jos välillä pitää käydä esittelemässä yritysideaansa yrityshautomossa (siellä puhuttiin logistiikasta), neuvottelemassa kouluprojektista se vetäjän kanssa (siis kaverini) ja maalata vesiväreillä kuvia kylpyhuoneesta (ja vähän olohuoneesta). Eilen jouduin lopettamaan puolitoista tuntia ennen kuin aioin, en enää pysynyt hereillä.
Pitäisi tehdä töitä että työ etenisi mutta myös koulun järjettömien aikataulujen takia. Seuraavan kymmenen päivän (tai syysloman jälkeisten) aikana pitäisi saada tehtyä töitä niin että projektin lopussa olisi kasassa 400 tuntia. Nyt on 230. Jotenkin epäilen etten selviäisi vielä kahdesta tätä rankemmasta viikosta. Ehkä pääsen kuitenkin läpi ja voin aloittaa oman opinnäytteeni tekemisen.
Kiire ei tee minua onnelliseksi eikä ylpeäksi.
Olen sentään saanut vähän liikuttua, eilen puoli kahdeksalta koirakävelyllä naapurin kanssa ja toissapäivänä pomppimassa tehokkaassa vesijumpassa (jossa huomasin että uusi uimapuku voisi olla ihan hyvä idea jos aion jatkossakin pomppia kovasti. Vanhan sain 15-vuotiaana, ehkä se on palvellut aikansa).
Tänään pitäisi tiskata, vähän järjestellä paikkoja ja pakata. En oikein tiedä mitä tarvitsen mukaan. Olen ensin äitini luona, ehkä lepäämässä, sitten isäni luokse katsomaan opinnäytetyön materiaaleja ja vielä Helsinkiin kirjamessuille ja tapaamaan nettituttuja, joista yhden olen tuntenut neljä ja puoli vuotta ilman että olen häntä koskaan tavannut. Aikoinaan kadehdin häntä kyvystään olla sosiaalinen ja suosittu, en enää. Hän on nuorisoidolimateriaalia, odotan että voin sanoa että tunsin hänet ennen kuuluisuuttaan. Tai ehkä hän haluaa vain vakavaksi näyttelijäksi. Joka tapauksessa tunnen itseni ylpeäsi tädiksi.
Minun piti kirjoittaa kahdestakin aiheesta mutta en ole jaksanut. Toisen olen unohtanut, toisesta saatan vielä kirjoittaa jos tänään ehdin (minulla on yli neljä tuntia ennen bussin lähtöä mutta on hyvä olla valmis hyvissä ajoin).
Hauskaa ensi viikkoa!
19.10.2005
Kävin esittelemässä opinnäytetyöideani ohjaaville opettajille. Olin hermostunut, en ehtinyt valmistautua kunnolla enkä tiennyt miten minun olisi pitänyt edes valmistautua.
Sain hyvää palautetta, ideani on hyvä, tarina on hyvä ja ilmeisesti opettajat uskovat minulla olevan siihen edellytyksiä. Oli jopa puhetta siitä että sitä yritettäisiin tarjota Yle Teemalle.
Täytyy toivoa että kykenen vastaamaan heidän odotuksiinsa.
Parasta oli kun eräs arvostamani opettaja oli sitä minulla on tarpeeksi kuvallista taitoa työhön.
Hieman hermostuttaa ja jännittää mutta suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla. Nyt pitää vain tehdä toinen kouluprojekti alta pois.
Minusta tulee aivan vahingossa lyhytelokuvantekijä.
Sain hyvää palautetta, ideani on hyvä, tarina on hyvä ja ilmeisesti opettajat uskovat minulla olevan siihen edellytyksiä. Oli jopa puhetta siitä että sitä yritettäisiin tarjota Yle Teemalle.
Täytyy toivoa että kykenen vastaamaan heidän odotuksiinsa.
Parasta oli kun eräs arvostamani opettaja oli sitä minulla on tarpeeksi kuvallista taitoa työhön.
Hieman hermostuttaa ja jännittää mutta suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla. Nyt pitää vain tehdä toinen kouluprojekti alta pois.
Minusta tulee aivan vahingossa lyhytelokuvantekijä.
18.10.2005
11 tuntia enemmän tai vähemmän tehokasta työskentelyä. Huomenna pitäisi saada tehtyä melkein saman verran ja torstaina. Perjantaina voi sitten lähteä hyvällä omallatunnolla lomalle.
Täysikuu on ihana. Ensin se nousi voimakkaan oranssina, nyt se on täydellisen pyöreä ja kirkas.
Tai ei kai se ihan täydellisen pyöreä ole.
Täysikuu on ihana. Ensin se nousi voimakkaan oranssina, nyt se on täydellisen pyöreä ja kirkas.
Tai ei kai se ihan täydellisen pyöreä ole.
Miesten kiltteys (hyvin sekavaa ärsytystä)
Minun on pitänyt kirjoittaa tästä viime viikosta lähtien kun kerran pyydettiin mutta ajatukseni tuntuvat hukkuneen jonnekin.
Minua on ihmetyttänyt pitemmän aikaa se miten miehet määrittävät itsensä kilteiksi, tuntuu että riittää jos ei hakkaa, ryyppää ylettömästi, petä ja valehtele mutta minusta nuo ovat vain vähimmäisvaatimuksia kunnolliselle ihmiselle, kiltteys vaatii vielä jotain muutakin, jopa kiltteys negatiivisena piirteenä. Tämä ei tietenkään koske kaikkia kilttejä miehiä ja blogeistakin tuntuu löytyvän oikeasta kiltteydestä (mitä se sitten onkaan), mutta tuntuu että aika usein tylsältä (tekstiensä perusteella) ja töykeältä vaikuttava mies väittää olevansa kiltti, ehkä selittääkseen miksi naiset eivät ole hänestä kiinnostuneita. Totta kai se johtuu siitä kiltteydestä eikä missään nimessä siitä ettei hän ei ole kiinnostunut naisista ihmisinä eikä sitä paitsi osaa kommunikoida millään tavalla. Naisten pitäisi vain toimia ajatustenlukijoina ja tajuta että mies on kiltti.
Ymmärrän kyllä että joillakin ihmisillä on tarvetta purkaa itseään netissä ja olla aggressiivisempia kuin oikeasti ovatkaan mutta ei kai oikeasti kiltti ihminen voi koko aikaa esiintyä ilkeästi netissä? Kiltteys vaatii vähän enemmän todisteita.
Minä en ehkä ole oikeasti kiltti ja kyllä minäkin olen välillä vihainen ja loukkaava (jostain syystä ne ihmiset joihin se on kohdistettu eivät yleensä tunnu tajuavan että heitä on nyt loukattu).
Jotenkin kuvittelisi että kiltti ihminen haluaa toisille hyvää. Katkeroitunut naisten vihaaja ei taatusti enää ole kiltti.
En tiedä voiko oikeasti kiltti ihminen päästä eroon kiltteydestään.
Miehillä kiltteys tuntuu olevan sitä ettei ole omaa tahtoa, että tekee kaiken mitä toinen haluaa mutta ei vaadi samaa. Ehkä joku nauttii sellaisesta suhteesta, minä en usko että nauttisin. Varsinkin kun tiedän omasta kokemuksesta miten valheellista kiltteys voi olla. Väittää haluavansa jotakin vaikkei haluaisikaan, ettei vain toinen loukkaantuisi. Ei vaikuta hyvältä pohjalta suhteelle.
Ehkä kiltteys on aika huono termi, siihen liittyy niin paljon negatiivista. Kunnollisuuskaan ei ole niin hyvä, minusta se tuntuu vähimmäisvaatimukselta, se ettei hakkaa, petä, jne. (noita termejä oli käsitelty jossain blogissa mutta olen valitettavasti unohtanut missä ja milloin) Hyvä mies, tai ihminen, kuulostaa aika suureelliselta mutta ehkä kertoo jotain ongelmasta. Ehkä siihen liittyvät perinteiset sukupuolimallitkin. Nainen on kiltti ja hyvä, hän ei harrasta seksiä (muuta kuin aviomiehensä kanssa ja silloinkin vähän haluttomasti), ei ryyppää ei kiroile eikä ainakaan tupakoi. Nainen on hyvä ja siveellinen. Mies saakin sitten remuta ja räyhätä, se tekee hänet miehekkäämmäksi. Ehkä tuosta on kyse siveellisten miesten ja remuavien naisten kohtaamisessa ja siinä ettei miehestä olla kiinnostuneita koska hän on "liian hyvä". Nainen on edelleen roolimallien vanki ja hyvän miehen rinnalla kokee olevansa huono, naisen pitäisi olla miestä siveellisempi.
Tai en minä tiedä. Minusta hyvyys on ihaltava ominaisuus kenessä tahansa.
Minua on ihmetyttänyt pitemmän aikaa se miten miehet määrittävät itsensä kilteiksi, tuntuu että riittää jos ei hakkaa, ryyppää ylettömästi, petä ja valehtele mutta minusta nuo ovat vain vähimmäisvaatimuksia kunnolliselle ihmiselle, kiltteys vaatii vielä jotain muutakin, jopa kiltteys negatiivisena piirteenä. Tämä ei tietenkään koske kaikkia kilttejä miehiä ja blogeistakin tuntuu löytyvän oikeasta kiltteydestä (mitä se sitten onkaan), mutta tuntuu että aika usein tylsältä (tekstiensä perusteella) ja töykeältä vaikuttava mies väittää olevansa kiltti, ehkä selittääkseen miksi naiset eivät ole hänestä kiinnostuneita. Totta kai se johtuu siitä kiltteydestä eikä missään nimessä siitä ettei hän ei ole kiinnostunut naisista ihmisinä eikä sitä paitsi osaa kommunikoida millään tavalla. Naisten pitäisi vain toimia ajatustenlukijoina ja tajuta että mies on kiltti.
Ymmärrän kyllä että joillakin ihmisillä on tarvetta purkaa itseään netissä ja olla aggressiivisempia kuin oikeasti ovatkaan mutta ei kai oikeasti kiltti ihminen voi koko aikaa esiintyä ilkeästi netissä? Kiltteys vaatii vähän enemmän todisteita.
Minä en ehkä ole oikeasti kiltti ja kyllä minäkin olen välillä vihainen ja loukkaava (jostain syystä ne ihmiset joihin se on kohdistettu eivät yleensä tunnu tajuavan että heitä on nyt loukattu).
Jotenkin kuvittelisi että kiltti ihminen haluaa toisille hyvää. Katkeroitunut naisten vihaaja ei taatusti enää ole kiltti.
En tiedä voiko oikeasti kiltti ihminen päästä eroon kiltteydestään.
Miehillä kiltteys tuntuu olevan sitä ettei ole omaa tahtoa, että tekee kaiken mitä toinen haluaa mutta ei vaadi samaa. Ehkä joku nauttii sellaisesta suhteesta, minä en usko että nauttisin. Varsinkin kun tiedän omasta kokemuksesta miten valheellista kiltteys voi olla. Väittää haluavansa jotakin vaikkei haluaisikaan, ettei vain toinen loukkaantuisi. Ei vaikuta hyvältä pohjalta suhteelle.
Ehkä kiltteys on aika huono termi, siihen liittyy niin paljon negatiivista. Kunnollisuuskaan ei ole niin hyvä, minusta se tuntuu vähimmäisvaatimukselta, se ettei hakkaa, petä, jne. (noita termejä oli käsitelty jossain blogissa mutta olen valitettavasti unohtanut missä ja milloin) Hyvä mies, tai ihminen, kuulostaa aika suureelliselta mutta ehkä kertoo jotain ongelmasta. Ehkä siihen liittyvät perinteiset sukupuolimallitkin. Nainen on kiltti ja hyvä, hän ei harrasta seksiä (muuta kuin aviomiehensä kanssa ja silloinkin vähän haluttomasti), ei ryyppää ei kiroile eikä ainakaan tupakoi. Nainen on hyvä ja siveellinen. Mies saakin sitten remuta ja räyhätä, se tekee hänet miehekkäämmäksi. Ehkä tuosta on kyse siveellisten miesten ja remuavien naisten kohtaamisessa ja siinä ettei miehestä olla kiinnostuneita koska hän on "liian hyvä". Nainen on edelleen roolimallien vanki ja hyvän miehen rinnalla kokee olevansa huono, naisen pitäisi olla miestä siveellisempi.
Tai en minä tiedä. Minusta hyvyys on ihaltava ominaisuus kenessä tahansa.
17.10.2005
Ehkä paras pop-levy ikinä
Äkillisestä varakkuudestani huumaantuneena ostin iTunesilta toisen levyn (se Help-levy on aika loistava). Joskus brittipop-vuosinani 90-luvun puolivälissä nauhoittelin radiosta kaikkea siihen vähänkään liittyvää. Yksi kaseteilleni päätyneistä bändeistä oli nimeltään Cast, joka soitti aika mitäänsanomatonta mutta iloista liverpoolilaista poppia. Cast ei tehnyt mitään erityisen merkittävää mutta sen laulaja John Power (kaikkea minäkin muistan) oli vaikuttanut muutamaa vuotta aikaisemmin vähän paremmassa bändissä, joka hajosi ensimmäisen levynsä jälkeen, ilmeisesti laulajansa mahdottomuuteen.
Minä en niihin aikoihin ollut perillä musiikista, ja edelleen Stone Roses ja Happy Mondays ja muu 90-luvun alun brittiläinen musiikki on minulle vierasta (80-luvusta puhumattakaan, jotenkin en saa itseäni pakotetuksi tutustumaan The Smithsiin ja muihin varmasti mielenkiintoisiin) joten en osaa asettaa The La'sin samannimistä levyä oikeisiin mittasuhteisiin. Maailman paras se ei tietenkään ole mutta edelleen hyvä. Bändistä ei ole tainnut jäädä jäljelle muuta kuin aika ärsyttävä hitti There She Goes (ärsyttävä erityisesti Six Pence None the Richerin versiona). Tuosta levystä oli otettu pari vuotta sitten uusi painos mutta en tajunnut ostaa, sen jälkeen en ole sitä nähnyt.
Nyt pääsen kuuntelemaan The La'sia muutenkin kuin vanhalta kasetilta.
Minä en niihin aikoihin ollut perillä musiikista, ja edelleen Stone Roses ja Happy Mondays ja muu 90-luvun alun brittiläinen musiikki on minulle vierasta (80-luvusta puhumattakaan, jotenkin en saa itseäni pakotetuksi tutustumaan The Smithsiin ja muihin varmasti mielenkiintoisiin) joten en osaa asettaa The La'sin samannimistä levyä oikeisiin mittasuhteisiin. Maailman paras se ei tietenkään ole mutta edelleen hyvä. Bändistä ei ole tainnut jäädä jäljelle muuta kuin aika ärsyttävä hitti There She Goes (ärsyttävä erityisesti Six Pence None the Richerin versiona). Tuosta levystä oli otettu pari vuotta sitten uusi painos mutta en tajunnut ostaa, sen jälkeen en ole sitä nähnyt.
Nyt pääsen kuuntelemaan The La'sia muutenkin kuin vanhalta kasetilta.
Naisellinen päivä
Tuntuu vähän nololta kirjoittaa tälläistä.
Olin tänään rohkea ja kouluasuni oli hame ja siniraidalliset sukkahousut. Minusta tuntuu että miehet kiinnittivät minuun huomiota mutta se saattoi tietysti olla myös sukkahousujen aiheuttamaa järkytystä.
Mistä muuten huomaa, jos miehet katsovat minua? Onko se taas yksi asia jonka vain tietää? (ja kukaan ei ole minua huomannut) Entä jos he katsovat vain minun suuntaani?
Ja ei sillä tietenkään ole mitään väliä.
Joskus haluan olla näkymätön, en pidä siitä että minua tuijotetaan.
Ruokalassa oli hyvä ihmissuhdekeskustelu, joku muukin oli samanlaisesta perheestä kuin minä. Puhuimme puhumattomuudesta ja kylmyydestä ja lapsista ja avioerosta.
Koulun jälkeen kävin kaupungilla, ostamassa naisellisia juttuja. Toiset raidalliset sukkahousut, kaulaliinalankaa, neulepuseron. Ja rintaliivit. Ärsyttää kun olen paisunut (tai rintani ovat paisuneet, rinnanympärys on pysynyt suunnilleen samana kymmenen vuotta) sellaisiin mittoihin että on pakko käydä erikoisliikkeissä.
Nyt pitäisi vielä maalata yksi kuva huomista animaatiopalaveria varten.
Olin tänään rohkea ja kouluasuni oli hame ja siniraidalliset sukkahousut. Minusta tuntuu että miehet kiinnittivät minuun huomiota mutta se saattoi tietysti olla myös sukkahousujen aiheuttamaa järkytystä.
Mistä muuten huomaa, jos miehet katsovat minua? Onko se taas yksi asia jonka vain tietää? (ja kukaan ei ole minua huomannut) Entä jos he katsovat vain minun suuntaani?
Ja ei sillä tietenkään ole mitään väliä.
Joskus haluan olla näkymätön, en pidä siitä että minua tuijotetaan.
Ruokalassa oli hyvä ihmissuhdekeskustelu, joku muukin oli samanlaisesta perheestä kuin minä. Puhuimme puhumattomuudesta ja kylmyydestä ja lapsista ja avioerosta.
Koulun jälkeen kävin kaupungilla, ostamassa naisellisia juttuja. Toiset raidalliset sukkahousut, kaulaliinalankaa, neulepuseron. Ja rintaliivit. Ärsyttää kun olen paisunut (tai rintani ovat paisuneet, rinnanympärys on pysynyt suunnilleen samana kymmenen vuotta) sellaisiin mittoihin että on pakko käydä erikoisliikkeissä.
Nyt pitäisi vielä maalata yksi kuva huomista animaatiopalaveria varten.
16.10.2005
Nyt on aika ammattimainen olo. Olen aamun tehnyt projektini budjettia ja miettinyt sponsorointihakemusta (ei kovin ammattimaisesti sukulaisille). Olin lievästi optimistinen musiikin hinnan suhteen, nyt näyttää siltä, että yhden kolmiminuuttisen laulun käyttö maksaa lähemmäs 700 euroa. Toivon saavani myös avustusta oppilaskunnalta, hakemukseni kyllä saattoi olla aika huono. Vielä pitäisi kirjoittaa treatment (ja tietää mitä se oikeastaan tarkoittaa) ja valmistella kaikki paperit ensi viikon tuotantoluvan hakemista varten. Meillä tehdään kaikki aika monimutkaisesti.
Outoa kyllä paperityöt eivät tunnu mitenkään pahoilta. Varmaan järjestelmällinen persoonallisuustyyppini auttaa.
Kohta pääsen tekemään oikeitakin töitä.
Outoa kyllä paperityöt eivät tunnu mitenkään pahoilta. Varmaan järjestelmällinen persoonallisuustyyppini auttaa.
Kohta pääsen tekemään oikeitakin töitä.
15.10.2005
Harmaa lauantai
Taas olen ollut sosiaalinen. Olin miitissä, tämän syksyn kolmannessa (neljä vielä tulossa, ainakin). Oli ihan hauskaa, tosin ei niin hauskaa kuin joskus. Hauskin miitti-ihminen ei päässyt tulemaan ja ujostelin vähän joitain muita, toisaalta olin yllättävän puhelias, uusi takki antoi itsevarmuutta. Outo tyttö varasti minun pizzani. Kävimme syömässä, palloilimme kaupungilla ja istuimme vähän aikaa kahvilassa pelaten Dalmutia. Minulla oli ensin uskomattoman hyvä tuuri korttien kanssa, sitten huonompi. Ja sitten erosimmekin.
Olen syönyt viime aikoina aivan liikaa kaikenlaista epäterveellistä.
Ärsyttää kun koko ajan väsyttääkin.
Ilma on muuttunut, ehkä pian tulee luntakin.
Olen syönyt viime aikoina aivan liikaa kaikenlaista epäterveellistä.
Ärsyttää kun koko ajan väsyttääkin.
Ilma on muuttunut, ehkä pian tulee luntakin.
14.10.2005
Kun maanantaina saan rahaa on yksi ostos varma: Help: A Day in a Life
Hyvää musiikkia ja hyvä tarkoitus.
Hyvää musiikkia ja hyvä tarkoitus.
Olen ollut tänään ärtynyt ja kärsimätön ja helposti suuttuva, onneksi se on vain väliaikaista ja olen sen ehkä saanut peitettyä (ellen sitten aina ole sellainen).
Kävin pankissa hakemassa viimeiset rahani ja taidetarvikeliikkeessä vaihtamassa viridianin preussin siniseen (joka on ehkä eniten käyttämäni väri) ja hakemassa 20 tussia ja 30 lyijykynää. Siellä myyjä tunnistaa jo minut. Liikkeen ulkopuolella oli autossa ainakin neljä koiraa.
Kävin Stockmannilla ostamassa tilikortilla ruokaa, käteinen säästyy. Syön sitten sunnuntaina ranskalaisesti maustettua kuskusia (joka väittää olevansa polentaa suomeksi) ja raejuustoa. Hollannissa söin kuskusia usein, vihreiden papujen ja fetan ja tomaatin kanssa. Ja pinaatin ja goudan.
Hollanti on ollut läsnä tänään muutenkin. Pankissa kaipasin hollantilaista pankkiani, jättimäistä ABN-Amroa. Heillä kaikki sujui aina hyvin ja tyylikkäästi ja työntekijät puhuivat erinomaista englantia (kaikki muut paitsi nosto-otto-täti joka sijaitsi perimmäisessä nurkassa). Muuten pankkitouhut olivat siellä hieman outoja mutta ABN-Amrossa oli aina ilo käydä, he vähän joustivat säännöissäänkin antaessaan minulle pankkitilin.
Tapasin myös kohtalotoverin, rinnakkaisesti vaihto-opiskelleen koulututun. Olimme samassa kaupungissa yhtä aikaa, tunsimme toisemme entuudestaan mutta tapasimme vain kaksi kertaa puolen vuoden aikana. Toista tuttuani en tavannut kertaakaan. Oli vain jotenkin niin paljon tekemistä ja heillä elämääkin. Eipä heitä koulullakaan usein näe, opiskelevat eri suuntaa.
Hollantilaisessa kaupungissani on 19 astetta lämmintä.
Se oli mukavan tylsä ja ruma kaupunki, harva siitä on kuullutkaan. Ei tarvinnut tapella turistien kanssa tilasta. Yleensä suomalaiset vaihtarit päätyvät Hollannissa pohjoiseen, Randstadiin tai jonnekin itään. Oli hauskaa asua oudossa etelässä.
Nyt pitää jatkaa siivousta.
Kävin pankissa hakemassa viimeiset rahani ja taidetarvikeliikkeessä vaihtamassa viridianin preussin siniseen (joka on ehkä eniten käyttämäni väri) ja hakemassa 20 tussia ja 30 lyijykynää. Siellä myyjä tunnistaa jo minut. Liikkeen ulkopuolella oli autossa ainakin neljä koiraa.
Kävin Stockmannilla ostamassa tilikortilla ruokaa, käteinen säästyy. Syön sitten sunnuntaina ranskalaisesti maustettua kuskusia (joka väittää olevansa polentaa suomeksi) ja raejuustoa. Hollannissa söin kuskusia usein, vihreiden papujen ja fetan ja tomaatin kanssa. Ja pinaatin ja goudan.
Hollanti on ollut läsnä tänään muutenkin. Pankissa kaipasin hollantilaista pankkiani, jättimäistä ABN-Amroa. Heillä kaikki sujui aina hyvin ja tyylikkäästi ja työntekijät puhuivat erinomaista englantia (kaikki muut paitsi nosto-otto-täti joka sijaitsi perimmäisessä nurkassa). Muuten pankkitouhut olivat siellä hieman outoja mutta ABN-Amrossa oli aina ilo käydä, he vähän joustivat säännöissäänkin antaessaan minulle pankkitilin.
Tapasin myös kohtalotoverin, rinnakkaisesti vaihto-opiskelleen koulututun. Olimme samassa kaupungissa yhtä aikaa, tunsimme toisemme entuudestaan mutta tapasimme vain kaksi kertaa puolen vuoden aikana. Toista tuttuani en tavannut kertaakaan. Oli vain jotenkin niin paljon tekemistä ja heillä elämääkin. Eipä heitä koulullakaan usein näe, opiskelevat eri suuntaa.
Hollantilaisessa kaupungissani on 19 astetta lämmintä.
Se oli mukavan tylsä ja ruma kaupunki, harva siitä on kuullutkaan. Ei tarvinnut tapella turistien kanssa tilasta. Yleensä suomalaiset vaihtarit päätyvät Hollannissa pohjoiseen, Randstadiin tai jonnekin itään. Oli hauskaa asua oudossa etelässä.
Nyt pitää jatkaa siivousta.
Hyvää musiikkia
En tiedä mitä eilen kuuntelemani, iTunes satunnaisesti antama musiikki kertoo minusta. Hyvää se oli, paitsi muutama laulu joiden yli hyppäsi.
1. Lee Hazlewood & Nancy Sinatra: Sand Innostuin Nancy Sinatrasta joskus kesän lopulla, Lee Hazlewood tuli kaupan päälle.
2. Javier Ruibal: Isla Mujeres Hyvältä sattumalta löydetyltä maailmanmusiikkilevyltä.
3. The Contours: Do you love me Joskus vuosi sitten tutustuin vähän vanhempaan musiikkiin. Hauskaa reipasta rokkia.
4. Badly Drawn Boy: Take The Glory olin melkein unohtanut Badly Drawn Boyn. Hänen parin vuoden takainen levynsä One Plus One Is One on ehkä täydellisimpiä omistamiani, aikaisemmasta tuotannostaan en niin välittänyt. Pehmeän särmikästä ja karheaa, Take the Glory sopii hyvin syksyyn, tunnelmansa ja sanojensa puolesta.
5. Lee Hazlewood: Stone Cold Blues Nancy Sinatran sivutuotteena tietoisuuteeni tullut Hazlewood on sopivan outo ja hauska. Tai ainakin kuvittelen lauluissa olevan mukana huumoria.
6. New Order: Here To Stay New Order on minulle aika vieras, tästä pidän vaikkei se sovikaan täysin musiikkimakuuni.
7. The Cure: From The Edge Of The Deep Green Sea (Live) Minun piti joskus tutustua paremminkin The Cureen mutta sse jäi yhden live-levyn ostoon. Tuolla laululla on hienio nimi.
Niihin aikoihin kun levyn ostin niin harjoittelin miesten kanssa kommunikointia, sellaisten jotka ovat turvallisen kaukana. Tästä tulee mieleen singaporelaislähtöinen fanaattinen Cure-fani, joka asui jossain Yhdysvaltojen keskellä. En tiedä mitä hänelle tapahtui hänen palattuaan kotimaahansa.
8. Salif Keita: Moussolou Lisää sattumalta löydettyä maailmanmusiikkia, hauskaa mutta vielä vailla henkilökohtaisempia muistoja.
9. Nancy Sinatra: These Boots Are Made For Walking Lisää Nancya. Tämän mukana on hauskaa laulaa, se on yksinasumisen hyviä puolia.
10. Souad Massi: Bladi Lisää maailmanmusiikkia. Ehkä iTunes soittaa mieluummin lauluja joihin olen vasta tutustunut?
11. Badly Drawn Boy: One Plus One Is One Badly Drawn Boy saattaa olla Suomessa vähän tuntemattomampi, tai sitten ei. Minä ainakaan en hänestä juuri mitään tiedä (muuta kuin hassun oiean nimensä). Hän teki musiikin Nick Hornbyn kirjaan perustuvaan elokuvaan, oliko sen nimi About a Boy.
12. The Beatles: Come Together Löysin Beatlesit vasta ehkä vuosi sitten, ja yllätyin siitä miten hyviä he oikeasti ovat.
13. Kaiser Chiefs: What Did I Ever Give You? Kaiser Chiefskin on hyvin tuore tuttavuus, tästä tulee mieleen Hollanti ja kesä. Sosiaalisimmille ihmisille se ehkä tarkoittaisi ystäviin liittyviä muistoja, minulle sitä kun katsoin Live8-konserttia BBC:llä. Kaiser Chiefs teki vaikutuksen lauluilla, joiden mukana pystyi heti laulamaan.
14. Lauri Tähkä: Juomaripoika Lauluun ei liity erityisiä muistoja, ainakaan sillä tavalla kuin bändiin. Olin siskoni ja hänen ystäviensä kanssa Provinssissa joskus 2001, silloin siellä esiintyi vaikka mitä suuria bändejä. Minä välttelin suuria väkijoukkoja ja kuuntelin pieniä bändejä. Lauri Tähkän pohjalaisuus tehosi.
15. System Of A Down: Mr. Jack Siskon vaikutuksesta opin kuuntelemaan raskaampaakin musiikkia. System of a Down toimii kuitenkin parhaiten jumpatessa.
16. Lee Hazlewood & Nancy Sinatra: Jackson Tämänkin mukana on hauskaa laulaa.
17. Stereophonics: A Thousand Trees Stereophonicsin kaksi ensimmäistä levyä ovat hyviä, paikoitellen loistavia. Sitten heistä tuli tylsiä. A Thousand Trees on outo tarina pienestä kaupungista, kuten parhaimmat heidän lauluistaan.
18. Erasure: Blues Away Erasure oli ensimmäinen varsinainen musiikki-idolini, ehkä hieman outo valinta 12-vuotiaalle.
19. The Troggs: Wild Thing Lisää vähän vanhempaa musiikkia. Hauska.
20. Catatonia: Don't Need The Sunshine Ei pidä sekoittaa melkein kaimaansa, joka soittaa raskaampaa musiikkia. Catatonia taisi hajota vuosituhannen vaihteen tienoilla enkä heidän loppuvaiheitaan edes seurannut, pari ensimmäistä levyä olivat kyllä hyviä. Catatoniassa minuun vetosi monta asiaa, walesilaisyys (jossain välissä neljä suurinta suosikkiani, Manic Street Preachers, Stereophonics, Catatonia ja Super Furry Animals, tulivat kaikki Walesista), kymrinkielisyys, laulaja Cerysin erikoinen ääni ja aksentti, kaunis pop-musiikki. Heiltä löytyy surullisia ja energisiä lauluja melkein joka tilanteeseen. Don't Need the Sunshine piristää.
21. The Beatles: In My Life
22. Athlete: El Salvador Tämä oli jonkinlainen hitti pari vuotta sitten ja jäi päähäni häiritsemään.
23. Belle & Sebastian: Legal Man Jostain syystä minusta on tuntunut että minulla on melkein velvollisuus tutustua Belle & Sebastianiin paremmin. Jotkut heidän lauluistaan tuntuvat vaikeilta, Legal Manista pidin heti. Ostin sen singlenä Kuopiosta, torin lähellä olevasta liikkeestä. Mummolani on Kuopiossa, joten se on tuttu kaupunki, silloin katselin sitä vähän eri silmin. Olin pääsykokeissa, asuin mummolassa ja olin selvinnyt juuri pitkäaikaisesta ahdistuksesta. Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon.
24. The Beatles: And I Love Her
25. Manic Street Preachers: Enola/Alone Pitkäaikainen suosikkini, eniten minuun vaikuttanut bändi. Jossain vaiheessa huomasin että muutakin musiikkia löytyy, parempaakin.
1. Lee Hazlewood & Nancy Sinatra: Sand Innostuin Nancy Sinatrasta joskus kesän lopulla, Lee Hazlewood tuli kaupan päälle.
2. Javier Ruibal: Isla Mujeres Hyvältä sattumalta löydetyltä maailmanmusiikkilevyltä.
3. The Contours: Do you love me Joskus vuosi sitten tutustuin vähän vanhempaan musiikkiin. Hauskaa reipasta rokkia.
4. Badly Drawn Boy: Take The Glory olin melkein unohtanut Badly Drawn Boyn. Hänen parin vuoden takainen levynsä One Plus One Is One on ehkä täydellisimpiä omistamiani, aikaisemmasta tuotannostaan en niin välittänyt. Pehmeän särmikästä ja karheaa, Take the Glory sopii hyvin syksyyn, tunnelmansa ja sanojensa puolesta.
5. Lee Hazlewood: Stone Cold Blues Nancy Sinatran sivutuotteena tietoisuuteeni tullut Hazlewood on sopivan outo ja hauska. Tai ainakin kuvittelen lauluissa olevan mukana huumoria.
6. New Order: Here To Stay New Order on minulle aika vieras, tästä pidän vaikkei se sovikaan täysin musiikkimakuuni.
7. The Cure: From The Edge Of The Deep Green Sea (Live) Minun piti joskus tutustua paremminkin The Cureen mutta sse jäi yhden live-levyn ostoon. Tuolla laululla on hienio nimi.
Niihin aikoihin kun levyn ostin niin harjoittelin miesten kanssa kommunikointia, sellaisten jotka ovat turvallisen kaukana. Tästä tulee mieleen singaporelaislähtöinen fanaattinen Cure-fani, joka asui jossain Yhdysvaltojen keskellä. En tiedä mitä hänelle tapahtui hänen palattuaan kotimaahansa.
8. Salif Keita: Moussolou Lisää sattumalta löydettyä maailmanmusiikkia, hauskaa mutta vielä vailla henkilökohtaisempia muistoja.
9. Nancy Sinatra: These Boots Are Made For Walking Lisää Nancya. Tämän mukana on hauskaa laulaa, se on yksinasumisen hyviä puolia.
10. Souad Massi: Bladi Lisää maailmanmusiikkia. Ehkä iTunes soittaa mieluummin lauluja joihin olen vasta tutustunut?
11. Badly Drawn Boy: One Plus One Is One Badly Drawn Boy saattaa olla Suomessa vähän tuntemattomampi, tai sitten ei. Minä ainakaan en hänestä juuri mitään tiedä (muuta kuin hassun oiean nimensä). Hän teki musiikin Nick Hornbyn kirjaan perustuvaan elokuvaan, oliko sen nimi About a Boy.
12. The Beatles: Come Together Löysin Beatlesit vasta ehkä vuosi sitten, ja yllätyin siitä miten hyviä he oikeasti ovat.
13. Kaiser Chiefs: What Did I Ever Give You? Kaiser Chiefskin on hyvin tuore tuttavuus, tästä tulee mieleen Hollanti ja kesä. Sosiaalisimmille ihmisille se ehkä tarkoittaisi ystäviin liittyviä muistoja, minulle sitä kun katsoin Live8-konserttia BBC:llä. Kaiser Chiefs teki vaikutuksen lauluilla, joiden mukana pystyi heti laulamaan.
14. Lauri Tähkä: Juomaripoika Lauluun ei liity erityisiä muistoja, ainakaan sillä tavalla kuin bändiin. Olin siskoni ja hänen ystäviensä kanssa Provinssissa joskus 2001, silloin siellä esiintyi vaikka mitä suuria bändejä. Minä välttelin suuria väkijoukkoja ja kuuntelin pieniä bändejä. Lauri Tähkän pohjalaisuus tehosi.
15. System Of A Down: Mr. Jack Siskon vaikutuksesta opin kuuntelemaan raskaampaakin musiikkia. System of a Down toimii kuitenkin parhaiten jumpatessa.
16. Lee Hazlewood & Nancy Sinatra: Jackson Tämänkin mukana on hauskaa laulaa.
17. Stereophonics: A Thousand Trees Stereophonicsin kaksi ensimmäistä levyä ovat hyviä, paikoitellen loistavia. Sitten heistä tuli tylsiä. A Thousand Trees on outo tarina pienestä kaupungista, kuten parhaimmat heidän lauluistaan.
18. Erasure: Blues Away Erasure oli ensimmäinen varsinainen musiikki-idolini, ehkä hieman outo valinta 12-vuotiaalle.
19. The Troggs: Wild Thing Lisää vähän vanhempaa musiikkia. Hauska.
20. Catatonia: Don't Need The Sunshine Ei pidä sekoittaa melkein kaimaansa, joka soittaa raskaampaa musiikkia. Catatonia taisi hajota vuosituhannen vaihteen tienoilla enkä heidän loppuvaiheitaan edes seurannut, pari ensimmäistä levyä olivat kyllä hyviä. Catatoniassa minuun vetosi monta asiaa, walesilaisyys (jossain välissä neljä suurinta suosikkiani, Manic Street Preachers, Stereophonics, Catatonia ja Super Furry Animals, tulivat kaikki Walesista), kymrinkielisyys, laulaja Cerysin erikoinen ääni ja aksentti, kaunis pop-musiikki. Heiltä löytyy surullisia ja energisiä lauluja melkein joka tilanteeseen. Don't Need the Sunshine piristää.
21. The Beatles: In My Life
22. Athlete: El Salvador Tämä oli jonkinlainen hitti pari vuotta sitten ja jäi päähäni häiritsemään.
23. Belle & Sebastian: Legal Man Jostain syystä minusta on tuntunut että minulla on melkein velvollisuus tutustua Belle & Sebastianiin paremmin. Jotkut heidän lauluistaan tuntuvat vaikeilta, Legal Manista pidin heti. Ostin sen singlenä Kuopiosta, torin lähellä olevasta liikkeestä. Mummolani on Kuopiossa, joten se on tuttu kaupunki, silloin katselin sitä vähän eri silmin. Olin pääsykokeissa, asuin mummolassa ja olin selvinnyt juuri pitkäaikaisesta ahdistuksesta. Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon.
24. The Beatles: And I Love Her
25. Manic Street Preachers: Enola/Alone Pitkäaikainen suosikkini, eniten minuun vaikuttanut bändi. Jossain vaiheessa huomasin että muutakin musiikkia löytyy, parempaakin.
13.10.2005
Minulla on jumppakeppi. Tai harjanvarsi, joka toimii ihan hyvin. Sain vähän jumpattua (tavallaan) ja hartiat ovat onnellisemmat kuin vähään aikaan. Keppiä pitää aina vähän pyörittää kunnes järkevä minäni päättää asuntoni olevan liian täynnä särkyviä esineitä ja muutenkin liian pienen kepin pyöritykseen.
iTunes arpoi todella hyvää jumppamusiikkia. Tai sitten se kuulostaa muuten vain tavallista paremmalta.
Erehdyin ottamaan aamulla allergialääkkeen, koko päivä on mennyt horroksessa. Nyt kun pitäisi mennä nukkumaan olenkin pirteämpi, ehkä silti saisin kunnolliset yöunet (ja en heräisi puoli kuudelta kuten tänään).
Olisi pitänyt tehdä töitä, en saanut tehtyä ja väsyneenä en edes tunne syyllisyyttä.
Huomenna pitää käydä kaupungilla, ainakin vaihtamassa sinisen sijaan ostettu kirkkaan vihreä vesivärinappi. Ja hakemassa kirjastosta Kirsti Ellilän uusin, oli tullut varauksesta.
iTunes arpoi todella hyvää jumppamusiikkia. Tai sitten se kuulostaa muuten vain tavallista paremmalta.
Erehdyin ottamaan aamulla allergialääkkeen, koko päivä on mennyt horroksessa. Nyt kun pitäisi mennä nukkumaan olenkin pirteämpi, ehkä silti saisin kunnolliset yöunet (ja en heräisi puoli kuudelta kuten tänään).
Olisi pitänyt tehdä töitä, en saanut tehtyä ja väsyneenä en edes tunne syyllisyyttä.
Huomenna pitää käydä kaupungilla, ainakin vaihtamassa sinisen sijaan ostettu kirkkaan vihreä vesivärinappi. Ja hakemassa kirjastosta Kirsti Ellilän uusin, oli tullut varauksesta.
Hammaslääkärissä käyminen on kallista (ja edellinenkin käynti on maksamatta). Vastaisen varalle täytyy muistaa että kyseessä on kulmahammasohjaus eikä "joku paikka joka laitettiin koska leukani olivat kipeät".
Mummon 80-vuotisjuhlat olivat hauskat, tosin en ollut erityisen sosiaalinen. Tapaan serkkujani ehkä kerran parissa vuodessa, yhteinen perimä ei tee pelottavista nuorista miehistä yhtään sen helpommin lähestyttäviä. Eikä minulla kyllä ole heille mitään puhuttavaakaan (yksi serkkuni varsinkin on oikeasti pelottava). Tyttöserkut ovat helpompia. Juttelin lähinnä siskoni ja hänen miehensä kanssa, elokuvista. Mummoni alkaa olla todella huonomuistinen, ehkä dialyysin sivutuotteena. Minut hän kyllä muisti, siskoani ei tunnistanut. Ukkini on 91-vuotias ja paljon terävämpi. Hänkin on kyllä vanhentunut, ehkä voisi jo kutsua vanhukseksi.
Ruoka oli todella hyvää ja sää upea. Kävelin juhlapaikalle ukkini ja enoni kanssa, ylitsemme lensi joutsenaura.
Harrastimme äitini kanssa elokuvia. Perjantaina katsoimme Liikkuvan linnan, josta en vieläkään oikein tiedä. Olen lukenut kirjan johon se perustuu ehkä kolme kertaa, viimeksi viime viikolla (suuri virhe) ja olen odottanut elokuvaa pari vuotta. Ei se ollut huono, en vain saanut mitään euforista olotilaa (äitini sai). Välillä minua häiritsi tökkö animointi, välillä muu outous. Mutta Hauru oli niin ihana kuin hänen pitikin olla, ja itse liikkuva linna komea. Ehkä se pitää katsoa uudelleen.
Sunnuntaina vuorossa oli Jali ja suklaatehdas. Sitä en ole lukenut kirjana, en ole oikeastaan lukenut paljon mitään Roald Dahlilta (äitini sanoi että ne olivat ehkä meille liian jännittäviä ja saattoi olla oikeassa, Nalle Luppakorvakin oli minulle liian jännittävä). Se oli komea ja se euforinen olokin löytyi. Oli nautinto katsoa niin taitavasti tehtyä elokuvaa. Ja oli se aika pelottavakin.
Ja Johnny Deppinkin katsominen on nautinto.
Onneksi ensi viikon lopulla alkaa syysloma. Ehkä silloin saan levättyä.
Mummon 80-vuotisjuhlat olivat hauskat, tosin en ollut erityisen sosiaalinen. Tapaan serkkujani ehkä kerran parissa vuodessa, yhteinen perimä ei tee pelottavista nuorista miehistä yhtään sen helpommin lähestyttäviä. Eikä minulla kyllä ole heille mitään puhuttavaakaan (yksi serkkuni varsinkin on oikeasti pelottava). Tyttöserkut ovat helpompia. Juttelin lähinnä siskoni ja hänen miehensä kanssa, elokuvista. Mummoni alkaa olla todella huonomuistinen, ehkä dialyysin sivutuotteena. Minut hän kyllä muisti, siskoani ei tunnistanut. Ukkini on 91-vuotias ja paljon terävämpi. Hänkin on kyllä vanhentunut, ehkä voisi jo kutsua vanhukseksi.
Ruoka oli todella hyvää ja sää upea. Kävelin juhlapaikalle ukkini ja enoni kanssa, ylitsemme lensi joutsenaura.
Harrastimme äitini kanssa elokuvia. Perjantaina katsoimme Liikkuvan linnan, josta en vieläkään oikein tiedä. Olen lukenut kirjan johon se perustuu ehkä kolme kertaa, viimeksi viime viikolla (suuri virhe) ja olen odottanut elokuvaa pari vuotta. Ei se ollut huono, en vain saanut mitään euforista olotilaa (äitini sai). Välillä minua häiritsi tökkö animointi, välillä muu outous. Mutta Hauru oli niin ihana kuin hänen pitikin olla, ja itse liikkuva linna komea. Ehkä se pitää katsoa uudelleen.
Sunnuntaina vuorossa oli Jali ja suklaatehdas. Sitä en ole lukenut kirjana, en ole oikeastaan lukenut paljon mitään Roald Dahlilta (äitini sanoi että ne olivat ehkä meille liian jännittäviä ja saattoi olla oikeassa, Nalle Luppakorvakin oli minulle liian jännittävä). Se oli komea ja se euforinen olokin löytyi. Oli nautinto katsoa niin taitavasti tehtyä elokuvaa. Ja oli se aika pelottavakin.
Ja Johnny Deppinkin katsominen on nautinto.
Onneksi ensi viikon lopulla alkaa syysloma. Ehkä silloin saan levättyä.
Provosointia
Minun ei pitänyt kirjoittaa tänään, ainakaan nyt mutta ärsyynnyin.
Tai turhauduin.
Nimittäin tiettyjen miesten keskustelutaidottomuuteen. Nuo keskustelut menevät aina samalla tavalla. Mies-joka-ei-saa-naista sanoo "Kaikki naiset ovat huoria ja haluavat vain seksiä väkivaltaisten ja rikollisten miesten kanssa eivätkä meidän kohteliaiden ja kilttien miesten kanssa". Nainen yrittää kovasti jättää rivoudet ja loukkaukset huomioimatta (ja samalla miettii mitä ihmettä se kiltteys miehille tarkoittaa) ja koska ei tunne kaikkia maailman, tai edes Suomen, naisia (miten kotona viihtyvät ja naisia tapaamattomat miehet tuntevat heidät?) niin voi hän puhua vain omasta ja ystäväpiirinsä puolesta. Hän sanoo että ystävänsä (ehkä jotain poikkeusta lukuunottamatta) seurustelevat kunnollisten ja kilttien miesten kanssa ja ettei hän itsekään haluaisi väkivaltaista juoppoa (koska ei pidä baareista eikä väkivallastakaan ja on menettänyt kiinnostuksen joihinkin miehiin pienemmistäkin rikkomuksista).
Seksitön mies väittää naisen valehtelevan ilkeyttään. Nainen ei haluaisi paljastaa ystäviensä nimiä mutta yrittää vielä sanoa, että ystävät seurustelevat nörttien kanssa ja ettei se ole mikään ongelma. Seksitön mies kyseenalaistaa että nainen on edes olemassa. Ja valehtelee joka tapauksessa. Joku muu saattaa suuttua ja sanoa että mies valehtelee yhtä paljon, missä ovat todisteet? Mies sanoo että Panullekin kävi niin. Nainen ei ole aivan varma mitä tapahtui eikä kehtaa kysyä mutta epäilee että yhden ihmisen kokemus riittäisi todisteeksi, tai seksittömän miehen röntgenkatse joka paljastaa kadulla kävelevien parien miehet väkivaltaisiksi öyhöttäjiksi.
Joskus nainen sanoo itsekin olevansa sinkku ja seurustelun tuntuvan epätodennäköiseltä, vaikka on kiltti ja kunnollinen ja raitis ja melkein neitsytkin. Nainen saa kuulla olevansa liian nirso (sitä hän on itsekin miettinyt, ehkei seurusteluun tarvita sen kummempia tunteita, pitäisi vain suostua jos joku kysyy) tai hänen rimansa on liian korkealla (sitä nainen ei hyväksy, hän haluaisi suht raittiin miehen joka olisi uskonnoton ja kiinnostunut spekulatiivisesta fiktiosta ja osaisi puhua (ei tunteistaan mutta muuten), ei olisi mielenterveysongelmainen (ainakaan pahasti) ja miellyttäisi naista (joka on joskus ollut ihastunut vähän oudonnäköiseen tyyppiin vuosia (sitten), vaikka asian myötäminen tuntuukin loukkaavalta miestä kohtaan, ehkä rima on sittenkin turhan korkealla).
Naiselle sanotaan myös, että seksiseuraa hän kyllä löytäisi, miksi hän ei siihen tyydy, kun ei kerran parempaakaan saa ja on kuitenkin siinä paremmassa asemassa kuin seksinhimoiset neitsytmiehet. Nainen on ujo ja tietää olevansa estynyt. Hän myös tietää kykenevänsä seksiin tuntemattoman kanssa, niinhän menetti neitsyytensä ja välillä hän miettii vaatiiko hän sittenkin liikaa, jos pitäisi vain harrastaa seksiä tuntemattomien kanssa ja toivoa rakastuvansa. Ongelma on vain siinä että seksistä olisi kiva nauttiakin ja ensimmäinen kerta meni niinkin hyvin vain miehen kokemuksen vuoksi (ja koska hän oli kaikista muista puolistaan huolimatta kiltti mies). Seksi tuntemattomien kokemattomien miesten kanssa ei ehkä sujuisi, nainen ei ole hyvä aloitteissa. Ei nainen vaadi mieheltä suurta kokemusta (tai mitään kokemusta) mutta tunteet saattaisivat olla silloin hyödyllisiä, aivan yhdentekevän ihmisen kanssa se ei onnistuisi. Ei kyllä seksi tuntemattoman seksitaiturinkaan kanssa kiinnosta, nainen on liian arka siihen.
Silti kilttinä ihmisenä nainen tuntee huonoa omaatuntoa siitä että hänen mahdollisuutensa ovat niin paljon paremmat. Oven takanain suuri näkymättömien miesten lauma taistelee naisen suosiosta.
Tai turhauduin.
Nimittäin tiettyjen miesten keskustelutaidottomuuteen. Nuo keskustelut menevät aina samalla tavalla. Mies-joka-ei-saa-naista sanoo "Kaikki naiset ovat huoria ja haluavat vain seksiä väkivaltaisten ja rikollisten miesten kanssa eivätkä meidän kohteliaiden ja kilttien miesten kanssa". Nainen yrittää kovasti jättää rivoudet ja loukkaukset huomioimatta (ja samalla miettii mitä ihmettä se kiltteys miehille tarkoittaa) ja koska ei tunne kaikkia maailman, tai edes Suomen, naisia (miten kotona viihtyvät ja naisia tapaamattomat miehet tuntevat heidät?) niin voi hän puhua vain omasta ja ystäväpiirinsä puolesta. Hän sanoo että ystävänsä (ehkä jotain poikkeusta lukuunottamatta) seurustelevat kunnollisten ja kilttien miesten kanssa ja ettei hän itsekään haluaisi väkivaltaista juoppoa (koska ei pidä baareista eikä väkivallastakaan ja on menettänyt kiinnostuksen joihinkin miehiin pienemmistäkin rikkomuksista).
Seksitön mies väittää naisen valehtelevan ilkeyttään. Nainen ei haluaisi paljastaa ystäviensä nimiä mutta yrittää vielä sanoa, että ystävät seurustelevat nörttien kanssa ja ettei se ole mikään ongelma. Seksitön mies kyseenalaistaa että nainen on edes olemassa. Ja valehtelee joka tapauksessa. Joku muu saattaa suuttua ja sanoa että mies valehtelee yhtä paljon, missä ovat todisteet? Mies sanoo että Panullekin kävi niin. Nainen ei ole aivan varma mitä tapahtui eikä kehtaa kysyä mutta epäilee että yhden ihmisen kokemus riittäisi todisteeksi, tai seksittömän miehen röntgenkatse joka paljastaa kadulla kävelevien parien miehet väkivaltaisiksi öyhöttäjiksi.
Joskus nainen sanoo itsekin olevansa sinkku ja seurustelun tuntuvan epätodennäköiseltä, vaikka on kiltti ja kunnollinen ja raitis ja melkein neitsytkin. Nainen saa kuulla olevansa liian nirso (sitä hän on itsekin miettinyt, ehkei seurusteluun tarvita sen kummempia tunteita, pitäisi vain suostua jos joku kysyy) tai hänen rimansa on liian korkealla (sitä nainen ei hyväksy, hän haluaisi suht raittiin miehen joka olisi uskonnoton ja kiinnostunut spekulatiivisesta fiktiosta ja osaisi puhua (ei tunteistaan mutta muuten), ei olisi mielenterveysongelmainen (ainakaan pahasti) ja miellyttäisi naista (joka on joskus ollut ihastunut vähän oudonnäköiseen tyyppiin vuosia (sitten), vaikka asian myötäminen tuntuukin loukkaavalta miestä kohtaan, ehkä rima on sittenkin turhan korkealla).
Naiselle sanotaan myös, että seksiseuraa hän kyllä löytäisi, miksi hän ei siihen tyydy, kun ei kerran parempaakaan saa ja on kuitenkin siinä paremmassa asemassa kuin seksinhimoiset neitsytmiehet. Nainen on ujo ja tietää olevansa estynyt. Hän myös tietää kykenevänsä seksiin tuntemattoman kanssa, niinhän menetti neitsyytensä ja välillä hän miettii vaatiiko hän sittenkin liikaa, jos pitäisi vain harrastaa seksiä tuntemattomien kanssa ja toivoa rakastuvansa. Ongelma on vain siinä että seksistä olisi kiva nauttiakin ja ensimmäinen kerta meni niinkin hyvin vain miehen kokemuksen vuoksi (ja koska hän oli kaikista muista puolistaan huolimatta kiltti mies). Seksi tuntemattomien kokemattomien miesten kanssa ei ehkä sujuisi, nainen ei ole hyvä aloitteissa. Ei nainen vaadi mieheltä suurta kokemusta (tai mitään kokemusta) mutta tunteet saattaisivat olla silloin hyödyllisiä, aivan yhdentekevän ihmisen kanssa se ei onnistuisi. Ei kyllä seksi tuntemattoman seksitaiturinkaan kanssa kiinnosta, nainen on liian arka siihen.
Silti kilttinä ihmisenä nainen tuntee huonoa omaatuntoa siitä että hänen mahdollisuutensa ovat niin paljon paremmat. Oven takanain suuri näkymättömien miesten lauma taistelee naisen suosiosta.
12.10.2005
Vielä yksi ennen nukkumaanmenoa
"oliko ennen niin paljon uusnatseja" on ehkä paras haku jolla on tänne päädytty.
Muuten haetaan lähinnä pornoa. Tai suomalaisia pornotähtiä.
Ja oli niitä uusnatseja aika paljon, ainakin minun yläasteellani. Tai sitten ne olivat vain isoja ja äänekkäitä.
Muuten haetaan lähinnä pornoa. Tai suomalaisia pornotähtiä.
Ja oli niitä uusnatseja aika paljon, ainakin minun yläasteellani. Tai sitten ne olivat vain isoja ja äänekkäitä.
Ihana oranssi kuun puolikas.
Tunnin seisoskelu läheisessä koirapuistossa, naapurin ja naapurin koiran kanssa, teki hyvää. Ainakin se auttoi Hullujen päivien suklaaähkyyn. Alan huolestua laihtumattomuudestani.
Huomenna on hammaslääkäri kahdeksalta. Ja palaveria ja luonnostelua ja vesivärikokeiluja. Joku epämääräinen ahdistuskin pyrkii pinnalla (yritän sanoa sille ettei opinnäytteeni ole pilalla vaikken musiikkia siihen saisikaan muttei se usko).
Yritän jättää kaiken ylimääräisen väliin ja keskittyä töihin ja huolehtia itsestäni.
Tunnin seisoskelu läheisessä koirapuistossa, naapurin ja naapurin koiran kanssa, teki hyvää. Ainakin se auttoi Hullujen päivien suklaaähkyyn. Alan huolestua laihtumattomuudestani.
Huomenna on hammaslääkäri kahdeksalta. Ja palaveria ja luonnostelua ja vesivärikokeiluja. Joku epämääräinen ahdistuskin pyrkii pinnalla (yritän sanoa sille ettei opinnäytteeni ole pilalla vaikken musiikkia siihen saisikaan muttei se usko).
Yritän jättää kaiken ylimääräisen väliin ja keskittyä töihin ja huolehtia itsestäni.
11.10.2005
Tänään ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa laiskuudestaan.
Aloitin työt aamulla yhdeksältä, menin iltapäivällä koululle, sain kuulla ikäviä uutisia tekijänoikeudellisen musiikin hinnoista, kävin animaatioprojektin vetäjän kanssa kaupungilla (projektin asioissa) ja kuvaamassa. Yhdeksältä olin kotona.
Väsyttää, tuntuu siltä että pää on vielä jossain matkalla, opintotukihakemustani ei ole vieläkään käsitelty ja kaikki on sekavaa. Huomenna pitäisi ottaa yhteyttä Teostoon.
Mutta ainakin netti toimii taas. Siinä on ollut ongelmia eilisestä ja minulla vähän orpo olo.
Äidin luona meni hyvin. Ehkä siitä myöhemmin lisää.
Aloitin työt aamulla yhdeksältä, menin iltapäivällä koululle, sain kuulla ikäviä uutisia tekijänoikeudellisen musiikin hinnoista, kävin animaatioprojektin vetäjän kanssa kaupungilla (projektin asioissa) ja kuvaamassa. Yhdeksältä olin kotona.
Väsyttää, tuntuu siltä että pää on vielä jossain matkalla, opintotukihakemustani ei ole vieläkään käsitelty ja kaikki on sekavaa. Huomenna pitäisi ottaa yhteyttä Teostoon.
Mutta ainakin netti toimii taas. Siinä on ollut ongelmia eilisestä ja minulla vähän orpo olo.
Äidin luona meni hyvin. Ehkä siitä myöhemmin lisää.
6.10.2005
5.10.2005
Mestaritontun seikkailut
Olipa hauska teatterikokemus, ja jännittävä.
Lavasteet oli todella komeat, samoin puvut ja valot ja äänet ja kaikenlaiset efektit. Ja tunnelma.
Kohdeyleisökin näytti nauttivan, tosin kuulin muutaman pitäneen sitä todella jännittävänä. Olin samaa mieltä (vaikka tarinan tunsinkin).
Lavasteet oli todella komeat, samoin puvut ja valot ja äänet ja kaikenlaiset efektit. Ja tunnelma.
Kohdeyleisökin näytti nauttivan, tosin kuulin muutaman pitäneen sitä todella jännittävänä. Olin samaa mieltä (vaikka tarinan tunsinkin).
4.10.2005
Tänään on laiska päivä enkä edes tunne syyllisyyttä. Ehkä minulla on toivoa. Koulun jälkeen kävin kaupungilla, piti yrittää löytää jotain päällepantavaa mummon synttäreille mutta täytyy tyytyä vanhoihin vaatteisiin. En minä olisi oikeasti mitään tarvinnutkaan. Ainoa sovittamani vaate oli kelvoton sukujuhliin, tai oikeastaan melkein minnekään. Ehkä sitä olisi voinut pitää baarissa, jos haluaisi houkutella miehiä esittelemällä rintojaan aika näkyvästi. Se on isojen rintojen ongelma, kaula-aukkojen kanssa pitää olla aika tarkkana. Oli outoa olla ostoksilla toisen kanssa, yleensä olen yksin. Makutuomari oli kyllä hyvin pätevä.
Tänään on vielä edessä bussimatka kauas, animaation suunnitteluun liittyvä kuvausretki (kuulostaa hienommalta kuin onkaan). En ole juuri matkustanut Oulussa bussilla enkä ole liikkunut siellä päin joten se on jännittävää.
Omenasose on melkein liian hyvää maustamattoman jugurtin kanssa.
Tänään on vielä edessä bussimatka kauas, animaation suunnitteluun liittyvä kuvausretki (kuulostaa hienommalta kuin onkaan). En ole juuri matkustanut Oulussa bussilla enkä ole liikkunut siellä päin joten se on jännittävää.
Omenasose on melkein liian hyvää maustamattoman jugurtin kanssa.
Preparing for winter 3
Originally uploaded by Ereine.
Onnea on 31 rasiaa mansikoita, mustikoita, puolukkaa ja omenasosetta pakkasessa.
Ja huominen teatterissa käynti. Ja ylihuominen matka äidin luo.
3.10.2005
Minä en pidä suklaasta. Ainakaan suomalaisesta maitosuklaasta. Belgialaisissa konvehdeissakin pidin eniten täytteestä.
Tänään on suuri omenaurakka. Ostin reilut viisi kiloa ja kotona huomasin että kahteen kattilaani mahtuu vajaa pari kiloa kerrallaan. Voi mennä muutama tunti.
Kuuntelen Metro-tyttöjä. Haluaisin käyttää heidän musiikkiaan opinnäytteessäni, toivottavasti tekijänoikeusjutut saadaan järjestymään.
Ja totta kai tunnen syyllisyyttä etten ole uutta tekijänoikeuslakia vastustanut aktiivisemmin.
Tänään on suuri omenaurakka. Ostin reilut viisi kiloa ja kotona huomasin että kahteen kattilaani mahtuu vajaa pari kiloa kerrallaan. Voi mennä muutama tunti.
Kuuntelen Metro-tyttöjä. Haluaisin käyttää heidän musiikkiaan opinnäytteessäni, toivottavasti tekijänoikeusjutut saadaan järjestymään.
Ja totta kai tunnen syyllisyyttä etten ole uutta tekijänoikeuslakia vastustanut aktiivisemmin.
Pääsen tutustumaan tekijänoikeuksiin vähän eri näkökulmasta, opinnäytetyössä olisi hyvä olla musiikkia. Onneksi koululta saa apua tuollaisiin (ja rahaa toteutukseen).
Olen saanut tehtyä jo kaksi tuntia tuon työn suunnittelua tänään, ja ratkaistua toiseen työhön liittyvän ongelman. Ehkä lintsaaminen oli hyvä ajatus.
Tänään pitäisi käydä vielä kaupungilla, ostamassa lisää lankaa mummon lahjaan, vakoilemassa taidetarvikkeiden hintoja opinnäytetyön budjettiin ja ostamassa lisää soseomenoita. Ja tiskatakin pitäisi. Ehkä sitten en tunne huonoa omaatuntoa.
Muuta kuin siitä ettei koulun tuotantoassistentin ehdottama tapaamisaika ensi maanantaille sovi, silloinkin lintsaan.
Olen saanut tehtyä jo kaksi tuntia tuon työn suunnittelua tänään, ja ratkaistua toiseen työhön liittyvän ongelman. Ehkä lintsaaminen oli hyvä ajatus.
Tänään pitäisi käydä vielä kaupungilla, ostamassa lisää lankaa mummon lahjaan, vakoilemassa taidetarvikkeiden hintoja opinnäytetyön budjettiin ja ostamassa lisää soseomenoita. Ja tiskatakin pitäisi. Ehkä sitten en tunne huonoa omaatuntoa.
Muuta kuin siitä ettei koulun tuotantoassistentin ehdottama tapaamisaika ensi maanantaille sovi, silloinkin lintsaan.
2.10.2005
Minä olin ennen laiska. Niin olen nykyäänkin, nyt minusta vain tuntuu että koko ajan pitäisi tehdä jotain, mielellään jotain hyödyllistä. En pysty vain olemaan ja se ärsyttää minua. Välillä pitäisi olla vain rauhassa ja nauttia.
Tänä viikonloppuna olen ollut todella sosiaalinen, laittanut kunnon ruokaa ja liikkunutkin vähän, silti tuntuu että olen laiska (päätin jättää tiskit huomiselle). Onneksi ruumiini on päättänyt että olen tehnyt tarpeeksi ja on liian väsynyt mihinkään järkevään.
Tämän päivän sosiaalisuusannos oli miitti, tai tapaaminen kahden nettitutun kanssa. Istuimme pari tuntia kahvilassa (jonka hinta-laatusuhde on kohdallaan, kahdella ja puolella eurolla saa suuren puolukkapullan ja kupin vihreää teetä), suunnittelimme tulevaa miittiä, puhuimme opiskeluista, maailman tuhoutumisesta ja arkkitehtuurista (toinen heistä opiskelee arkkitehtuuria. Se oli minun lapsuuden haaveeni, ei enää eikä ainakaan sen jälkeen kun olen kuullut heidän opiskeluistaan. Siihen työtahtiin olen liian laiska). Hauskaa oli. Keräsin arkkitehti-opiskelijalle Hollannista yksi- ja kaksisenttisiä, hän tuntui olevan niistä iloinen (14 sentin tuliainen).
Olen päättänyt lintsata huomenna koulusta. Meillä ei ole mitään todella tärkeää, minun on hyödyllisempää tehdä töitä kotona.
Olen oppinut lintsaamaan vasta viime aikoina ja ikinä en tee sitä ilman hyvää syytä tai vain koska en jaksanut lähteä kouluun. Meillä vaaditaan 80 prosentin läsnäoloa mutta aina pelkään sairastuvani ja saavani kurssista hylätyn. Lukiossa taisin lintsata yhden tunnin, teimme silloin äikän esitelmää.
Minä taidan oikeasti rakastaa sääntöjen noudattamista. Tai niiden rikkomisesta tulee epämiellyttävä olo.
Tänä viikonloppuna olen ollut todella sosiaalinen, laittanut kunnon ruokaa ja liikkunutkin vähän, silti tuntuu että olen laiska (päätin jättää tiskit huomiselle). Onneksi ruumiini on päättänyt että olen tehnyt tarpeeksi ja on liian väsynyt mihinkään järkevään.
Tämän päivän sosiaalisuusannos oli miitti, tai tapaaminen kahden nettitutun kanssa. Istuimme pari tuntia kahvilassa (jonka hinta-laatusuhde on kohdallaan, kahdella ja puolella eurolla saa suuren puolukkapullan ja kupin vihreää teetä), suunnittelimme tulevaa miittiä, puhuimme opiskeluista, maailman tuhoutumisesta ja arkkitehtuurista (toinen heistä opiskelee arkkitehtuuria. Se oli minun lapsuuden haaveeni, ei enää eikä ainakaan sen jälkeen kun olen kuullut heidän opiskeluistaan. Siihen työtahtiin olen liian laiska). Hauskaa oli. Keräsin arkkitehti-opiskelijalle Hollannista yksi- ja kaksisenttisiä, hän tuntui olevan niistä iloinen (14 sentin tuliainen).
Olen päättänyt lintsata huomenna koulusta. Meillä ei ole mitään todella tärkeää, minun on hyödyllisempää tehdä töitä kotona.
Olen oppinut lintsaamaan vasta viime aikoina ja ikinä en tee sitä ilman hyvää syytä tai vain koska en jaksanut lähteä kouluun. Meillä vaaditaan 80 prosentin läsnäoloa mutta aina pelkään sairastuvani ja saavani kurssista hylätyn. Lukiossa taisin lintsata yhden tunnin, teimme silloin äikän esitelmää.
Minä taidan oikeasti rakastaa sääntöjen noudattamista. Tai niiden rikkomisesta tulee epämiellyttävä olo.
Kirjoitin pitkän ja paljon linkkejä sisältävän ja tietysti todella hienon analyysin eilisestä sci-fi-elokuvaillasta. Blogger ei pitänyt siitä ja se katosi. Oma vika kun en tallentanut sitä muualle.
Star Wreck: In the Pirkinning oli ihan hauska vaikken kaikkea tajunnutkaan, tapasin ohimennen Lord Boredomin, Santo vs. Martians oli tylsin ikinä näkemäni elokuva. Pääsin kotiin autolla, se oli kivaa (olin kävellyt ystäväni luo).
Siinä kai se tärkein tuli.
Edellisen version kirjoittamiseen meni vajaa tunti. Nyt voisin olla lievästi ärtynyt, ellei vika ollut minun.
Mutta ainakin ulkona paistaa aurinko ja minun pitäisi tavata mukavia Tolkien-ihmisiä tänään.
Nyt olen epämääräisen stressin vallassa ja yritän vakuuttaa itseni siitä ettei viikonloppuisin ole pakko tehdä koulutöitä. Tiedän etten pysty olemaan tehokas ja tuottava koko ajan, mutta joten en ymmärrä sitä. Pitäisi vain koko ajan tehdä niin kauheasti kaikenlaista. Kyllä minä ehdin myöhemminkin.
Onneksi ensi viikonlopuksi pääsee lepäämään äidin luo. Siellä ei ole pakko tehdä mitään.
Star Wreck: In the Pirkinning oli ihan hauska vaikken kaikkea tajunnutkaan, tapasin ohimennen Lord Boredomin, Santo vs. Martians oli tylsin ikinä näkemäni elokuva. Pääsin kotiin autolla, se oli kivaa (olin kävellyt ystäväni luo).
Siinä kai se tärkein tuli.
Edellisen version kirjoittamiseen meni vajaa tunti. Nyt voisin olla lievästi ärtynyt, ellei vika ollut minun.
Mutta ainakin ulkona paistaa aurinko ja minun pitäisi tavata mukavia Tolkien-ihmisiä tänään.
Nyt olen epämääräisen stressin vallassa ja yritän vakuuttaa itseni siitä ettei viikonloppuisin ole pakko tehdä koulutöitä. Tiedän etten pysty olemaan tehokas ja tuottava koko ajan, mutta joten en ymmärrä sitä. Pitäisi vain koko ajan tehdä niin kauheasti kaikenlaista. Kyllä minä ehdin myöhemminkin.
Onneksi ensi viikonlopuksi pääsee lepäämään äidin luo. Siellä ei ole pakko tehdä mitään.
1.10.2005
Joskus viime syksynä leukani kipeytyi. Yli kuukauteen en pystynyt avaamaan suutani kunnolla ja haukotteleminenkin sattui. Hammaslääkäriin sai ajan vasta ties miten pitkän ajan päähän ja silloin kipua ei tietenkään enää ollut.
Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, mutta lääkäri sanoi kulmahampaideni kaipaavan ohjausta. Ensimmäisen kerran hampaitani paikattiin, ilmeisesti hampaat olivat liian ohuet.
Joku aika sitten toisesta hampaasta irtosi paikka. Nyt leuka on taas kipeä.
Hampaani näköjään oikeasti tarvitsevat sitä ohjausta.
Hammaslääkäriin on aika 13.10. En tiedä pitäisikö minun yrittää päästä aikaisemmin.
Viili omenasoseen kanssa on hyvää.
Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, mutta lääkäri sanoi kulmahampaideni kaipaavan ohjausta. Ensimmäisen kerran hampaitani paikattiin, ilmeisesti hampaat olivat liian ohuet.
Joku aika sitten toisesta hampaasta irtosi paikka. Nyt leuka on taas kipeä.
Hampaani näköjään oikeasti tarvitsevat sitä ohjausta.
Hammaslääkäriin on aika 13.10. En tiedä pitäisikö minun yrittää päästä aikaisemmin.
Viili omenasoseen kanssa on hyvää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
