Line
Originally uploaded by Ereine.
30.9.2005
ISTJ
Kun tein sen persoonallisuustestin niin minun oli vaikeaa hyväksyä tulostani, en minä ole tuollainen konservatiivinen ja äärimmäisen luotettava ja sääntöjä rakastava. Mutta kyllä minä taidan olla. Minä olen ISTJ.
Kiitokset Sun äidilles, jonka tekemä aloite sai minut tutustumaan uudestaan persoonallisuustyyppiini ja tunnistamaan itseni. Näkymätön tyttö löytyy nyt ISTJ-luokasta blogilistalla.
Kiitokset Sun äidilles, jonka tekemä aloite sai minut tutustumaan uudestaan persoonallisuustyyppiini ja tunnistamaan itseni. Näkymätön tyttö löytyy nyt ISTJ-luokasta blogilistalla.
29.9.2005
Lähdin iltapäivällä ystävän kanssa syksyiselle kuvausretkelle, kotona olin yhdeksän jälkeen. Kuvasimme pari tuntia, sitten joimme venäläistä teetä, söimme hyvää teollista kääretorttua ja juttelimme, oli hauskaa (ja kissat ovat suloisia).
Kotimatkakin oli hauska. Seurasin kahta tyttöä, jotka näyttivät tietävän minne olivat menossa ja päädyin vähän syrjään reitiltäni. Öinen Oulujoki on kaunis ja Rautasillalla juna ajoi ohi. Oli mukavan lämmintä ja oli helppoa ajaa pitkästä aikaa pyörällä on kumit ovat täydet.
Kotimatkakin oli hauska. Seurasin kahta tyttöä, jotka näyttivät tietävän minne olivat menossa ja päädyin vähän syrjään reitiltäni. Öinen Oulujoki on kaunis ja Rautasillalla juna ajoi ohi. Oli mukavan lämmintä ja oli helppoa ajaa pitkästä aikaa pyörällä on kumit ovat täydet.
Tällä hetkellä opinnäytetyössä hermostuttaa eniten sen epämääräisyys. Pelkään että opettajat päättävät että se on liian suppea tai että joudun opettelemaan liian paljon uutta (minun pitäisi toimia tuottajana, ohjaajana, käsikirjoittajana, leikkaajana, kuvittajana, äänisuunnittelijana, graafikkona ja dvd-koostajana) tai että työ ei muuten kelpaa.
Tämä siitä huolimatta, että ideani on alustavasti hyväksytty ja he ovat nähneet synopsiksen.
Tämä siitä huolimatta, että ideani on alustavasti hyväksytty ja he ovat nähneet synopsiksen.
Kaikkea kivaa
Minun piti kirjoittaa kuolemasta mutta taidan sittenkin kirjoittaa siitä miten elämä tuntuu hyvältä tällä hetkellä. Todennäköisesti taas ahdistun pian, mutta tällä hetkellä olen onnellinen.
Syksyllä on myös tulossa paljon kaikenlaista kivaa.
Lauantaina saattaa olla erään fantasiafoorumin miitti, jos se ei toteudu niin poikkeuksellisesti olisi muutakin ojelmaa.
Ensi viikolla menen teatteriin Mestaritontun seikkailuja katsomaan. Se on jännittävää, en ole käynyt ennen teatterissa yksin (tai ylipäätään usein teatterissa). On hyvä aloittaa lastennäytelmästä.
Sen viikon lopulla pystyn pitämään pienen loman ja lähtemään äitini luo. Suunnitelmissa on käydä katsomassa Liikkuva linna ja ehkä tavata sisko ja hänen miehensä samalla. Lauantaina on mummoni 80-vuotispäivät, näkee sukulaisia, se on yleensä hauskaa. Erityisen hauskaa on tavata Irlannissa asuva serkkuni, joka välillä vaikuttaa ylivoimaiselta, mutta jonka kanssa on hauskaa jutella. Ja toisen serkun kanssa voisi vaihtaa Hollanti-kokemuksia. Tarkoituksena on myös tehdä omenasosetta äidin mehumaijalla (jonka oikeaa kirjoitusasua en onnistunut löytämään).
Sitten alkaa jännittävä animaatioprojekti, joka saattaa välillä stressata ja ahdistaa mutta, joka vaikuttaa aika hyvältä.
Ja syysloma, ensin äidin luo lepäämään, sitten Turkuun ja sieltä Helsinkiin. Olemme yötä hotellissa ja käymme kirjamessuilla. Minun pitäisi myös tavata pitkäaikaisia nettituttuja jossain ravintolassa, jännittävää.
Ja sitten alkaa opinnäytetyöprojektini.
Melkein pelkään että jokin menee vikaan.
Syksyllä on myös tulossa paljon kaikenlaista kivaa.
Lauantaina saattaa olla erään fantasiafoorumin miitti, jos se ei toteudu niin poikkeuksellisesti olisi muutakin ojelmaa.
Ensi viikolla menen teatteriin Mestaritontun seikkailuja katsomaan. Se on jännittävää, en ole käynyt ennen teatterissa yksin (tai ylipäätään usein teatterissa). On hyvä aloittaa lastennäytelmästä.
Sen viikon lopulla pystyn pitämään pienen loman ja lähtemään äitini luo. Suunnitelmissa on käydä katsomassa Liikkuva linna ja ehkä tavata sisko ja hänen miehensä samalla. Lauantaina on mummoni 80-vuotispäivät, näkee sukulaisia, se on yleensä hauskaa. Erityisen hauskaa on tavata Irlannissa asuva serkkuni, joka välillä vaikuttaa ylivoimaiselta, mutta jonka kanssa on hauskaa jutella. Ja toisen serkun kanssa voisi vaihtaa Hollanti-kokemuksia. Tarkoituksena on myös tehdä omenasosetta äidin mehumaijalla (jonka oikeaa kirjoitusasua en onnistunut löytämään).
Sitten alkaa jännittävä animaatioprojekti, joka saattaa välillä stressata ja ahdistaa mutta, joka vaikuttaa aika hyvältä.
Ja syysloma, ensin äidin luo lepäämään, sitten Turkuun ja sieltä Helsinkiin. Olemme yötä hotellissa ja käymme kirjamessuilla. Minun pitäisi myös tavata pitkäaikaisia nettituttuja jossain ravintolassa, jännittävää.
Ja sitten alkaa opinnäytetyöprojektini.
Melkein pelkään että jokin menee vikaan.
28.9.2005
Yksin asumisessakin on puolensa (tai oikeastaan siinä ei huonoja puolia juuri olekaan, ainakaan jos vertaa hollantilaiseen yhdentoista hengen unisex-soluun). Jumppasin tänään kuminauhan kanssa ja sitä en kehtaisi tehdä (tai alkuverryttelynä toimivaa pomppimista) jos täällä olisi joku muukin.
Nyt on mukava olo, tuntee liikkuneensa.
System of a Down on hyvää jumppamusiikkia, tänään kuuntelin iloista maailmanmusiikkilevyä.
Toista niistä kuuntelen vain siskoni vaikutuksesta.
Nyt on mukava olo, tuntee liikkuneensa.
System of a Down on hyvää jumppamusiikkia, tänään kuuntelin iloista maailmanmusiikkilevyä.
Toista niistä kuuntelen vain siskoni vaikutuksesta.
Tylsyydestä, taas
Ilmeisesti aikuisena arjen pitäisi olla tylsää. Tai ehkä jo sitä ennen. Odotan kauhulla sitä milloin minunkin arkeni muuttuu tylsäksi, enhän minä voi olla siinäkään poikkeus, ainakaan parempaan päin (samoin kuin hiusteni pitää oll maantienväriset sanoo peili mitä tahansa, koska kaikilla suomalaisillahan on maantienväriset hiukset. Ja päärynävartalo).
Tänäänkin on kuitenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen käynyt koirakävelyllä ja nähnyt kuolleen siilin ja kaunista ruskaa. Olen tuntunut ahdistusta tekemättömien töiden vuoresta (tai siis yhden tekemättön työn muodostamasta lohkareesta). Olen hoitanut asioita, ihan vähän. Vielä on vesijumpan mahdollisuus ja ehkä leivontaa. Ja ruokaakin pitäisi laittaa. Eilen oli ihan erilainen päivä eikä silloinkaan tylsää.
Mutta ehkä minäkin tylsistyn kun pääsen oikeisiin töihin.
Tänäänkin on kuitenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen käynyt koirakävelyllä ja nähnyt kuolleen siilin ja kaunista ruskaa. Olen tuntunut ahdistusta tekemättömien töiden vuoresta (tai siis yhden tekemättön työn muodostamasta lohkareesta). Olen hoitanut asioita, ihan vähän. Vielä on vesijumpan mahdollisuus ja ehkä leivontaa. Ja ruokaakin pitäisi laittaa. Eilen oli ihan erilainen päivä eikä silloinkaan tylsää.
Mutta ehkä minäkin tylsistyn kun pääsen oikeisiin töihin.
27.9.2005
Ihastuin kirjalliseen salamurhaajaan
Oikeassa elämässä en ole kiinnostunut vaarallisista miehistä, monistakin eri syistä. Täytyy kuitenkin tunnustaa että kirjoissa heistä pidän. Suuri kirjallinen rakkauteni on FitzChivalry Farseer, Robin Hobbin fantasiatrilogioista (joita on kaksi, molemmat suomennettujakin). Fitz on kuninkaallinen äpärä, joka kasvaa isättömänä kuninkaallisessa hovissa oudossa asemassa. Hän on myös hyödyllinen suvulleen salamurhaajana. Miehenä Fitz on välillä äärettömän raivostuttava ja hidasjärkinen, satuttaa läheisiään ja angstissaan ei ole mikään mukava mies. Toisaalta hän ei ole paha eikä väkivaltainen (oikeastaan). Ei kuitenkaan sellainen mies johon haluaisin tutustua, minulle riittää kohtaaminen kirjassa. Yksi niistä syistä miksi Fitz on niin kiehtova on hänen kykynsä tuhoon. Saan jotain iloa siitä että tiedän hänen olevan kykenevä tuhoamaan vihollisensa ainakin kolmella eri keinolla.
Tuo kuulostaa nyt vähän hölmöltä. Ja taas kerran pitää sanoa ettei väkivalta kiehdo minua enkä nauti siitä eikä minulla ole väkivaltaisia fantasioita. Enkä taatusti halua väkivaltaista miestä. Mutta silti joku siinä salamurhaajuudessa kiehtoi. Toivon ettei se ole se valta päättää toisten elämästä.
On Fitz kiehtova muutenkin.
Tajusin tuon ihastuksen järjettömyyden lukiessani toisen fantasiasuosikkini, Diana Wynne Jonesin, kirjaa Deep Secret. Siinäkin on salamurhaaja, tosin ei yhtään niin karismaattinen kuin Fitz. Eräs nuori nainen ihastuu häneen, juuri sen takia kun hän on salamurhaaja. Yksinäistä salamurhaajaa sekin lohduttaa, vähän.
Tuli vähän hölmö olo tätä kirjoittaessa, mutta ehkä sen kehtaa laittaa esille. Kun aloitin kirjoittamisen en välittänyt siitä mitä kirjoitin, nykyään sensuroin itseääni välillä. Yritän nyt olla rohkea.
Tuo kuulostaa nyt vähän hölmöltä. Ja taas kerran pitää sanoa ettei väkivalta kiehdo minua enkä nauti siitä eikä minulla ole väkivaltaisia fantasioita. Enkä taatusti halua väkivaltaista miestä. Mutta silti joku siinä salamurhaajuudessa kiehtoi. Toivon ettei se ole se valta päättää toisten elämästä.
On Fitz kiehtova muutenkin.
Tajusin tuon ihastuksen järjettömyyden lukiessani toisen fantasiasuosikkini, Diana Wynne Jonesin, kirjaa Deep Secret. Siinäkin on salamurhaaja, tosin ei yhtään niin karismaattinen kuin Fitz. Eräs nuori nainen ihastuu häneen, juuri sen takia kun hän on salamurhaaja. Yksinäistä salamurhaajaa sekin lohduttaa, vähän.
Tuli vähän hölmö olo tätä kirjoittaessa, mutta ehkä sen kehtaa laittaa esille. Kun aloitin kirjoittamisen en välittänyt siitä mitä kirjoitin, nykyään sensuroin itseääni välillä. Yritän nyt olla rohkea.
26.9.2005
Blogger ei pidä minusta. Se kieltäytyy muistamasta että olen kirjautunut sisään ja tappoi laadukkaan kirjoitukseni. Ainakin voin nyt väittää sen olleen laadukas.
Tiivistettynä se taisi mennä näin: kävin hammaslääkärillä (tai hoitajalla), olin koulussa eksynyt, selvittelin työharjoitteluasioita, näin kavereita jotka olivat vahingossa koulussa, joku oli ryypännyt niin että muisti meni, nyt väsyttää, ei pysy hereillä, pitäisi käydä kirjastossa. Ajattelin kävellä mutta en jaksa. Pyörä on nopeampi.
Tiivistettynä se taisi mennä näin: kävin hammaslääkärillä (tai hoitajalla), olin koulussa eksynyt, selvittelin työharjoitteluasioita, näin kavereita jotka olivat vahingossa koulussa, joku oli ryypännyt niin että muisti meni, nyt väsyttää, ei pysy hereillä, pitäisi käydä kirjastossa. Ajattelin kävellä mutta en jaksa. Pyörä on nopeampi.
25.9.2005
Minulla ei ole koskaan ollut lemmikkieläintä, akvaariota lukuunottamatta (Raita-nimiseen seeprakalaan melkein kiinnyin, sen erottikin muista helposti oudon kylkimöykyn ansiosta). Välillä minun tekee mieleni ottaa kissanpentu, se ei kyllä ole hyvä idea, ainakaan vielä. Siksi on hauskaa käydä naapurissa katsomassa eläimiä, tänään pääsin koiran kanssa lenkillekin (tai minä en siis ollut millään tavalla vastuussa siitä koirasta). Täällä on ihana aurinkoinen syyspäivä ja kävelyllä oli hauskaa, varsinkin pääsi puhumaan koiran omistajan (siis naapurissa asuvan hyvän ystävän kanssa) kaikesta tärkeästä.
Aamulla tein pari tuntia opinnäytteeni projektisuunnitelmaa. Se valmistuu yllättävän helposti, todennäköisesti olen tehnyt jotain väärin. Pääsin budjettiin asti, siihen pitää vielä ottaa selvää hinnoista (tarvitsen maalia ja paperia ja tyhjiä dvd-levyjä). Nyt alan itsekin ymmärtää mitä oikein aion tehdä.
Oikeastaan mukava ja rauhallinen sunnuntai. Kurkkukipu vain ärsyttää. Taidan olla allerginen neulomiselle.
Ja nälkäkin alkaa olla, tänään ruokalistalla on puuroa ja puolukkasurvosta. Illalla voisin käyttää lopun piimän leivontaan, ei sitä kuitenkaan tule juotua.
Aamulla tein pari tuntia opinnäytteeni projektisuunnitelmaa. Se valmistuu yllättävän helposti, todennäköisesti olen tehnyt jotain väärin. Pääsin budjettiin asti, siihen pitää vielä ottaa selvää hinnoista (tarvitsen maalia ja paperia ja tyhjiä dvd-levyjä). Nyt alan itsekin ymmärtää mitä oikein aion tehdä.
Oikeastaan mukava ja rauhallinen sunnuntai. Kurkkukipu vain ärsyttää. Taidan olla allerginen neulomiselle.
Ja nälkäkin alkaa olla, tänään ruokalistalla on puuroa ja puolukkasurvosta. Illalla voisin käyttää lopun piimän leivontaan, ei sitä kuitenkaan tule juotua.
24.9.2005
Yritän välttää hissin käyttöä, tänään olin liian laiska. Asun neljännessä kerroksessa. Ensin hissi meni kahdeksanteen kerrokseen, kyytiin nousi yksi iso ja yksi pieni, sitten viidenteen (poika, jolla oli värjätyt hiukset) ja kolmanteen (vaihto-opiskelija). En muista ikinä nähneeni täällä noin paljon väkeä.
Köyhyys tekee hyvää kunnolleni. Olen joutunut turvautumaan ruuan kanssa viimeiseen oljenkorteen, Stockmannin tilikorttiin, käteistä säästääkseni. Siitä tulee ihan hyvä kävelylenkki.
Matkalla venäläinen opiskelututtu ajoi ohitseni. Hän puhuu kohtuullista suomea ja olemme sitä aina puhuneet, nyt sanoin vahingossa "Hello". Varmaan automaattinen reaktio Hollannin ajoilta, toivottavasti niin ei käy aina kun tapaan ulkomaalaisen (ärsyttäisi olla sellainen suomalainen joka puhuu ulkomaalaisilla aina englantia, heidän kansallisuudestaan ja kielitaidostaan riippumatta).
Ne kirjaintunnistusjutut ovat varmasti hyödyllisiä roskakommentteja vastaan taistellessa mutta ne ovat vaikeita. Minä olen useamman kerran tunnistanut väärin. Käykö niin muille?
Tänään olen laiska enkä tee mitään järkevää. Ja syön huonoa ruokaa.
Köyhyys tekee hyvää kunnolleni. Olen joutunut turvautumaan ruuan kanssa viimeiseen oljenkorteen, Stockmannin tilikorttiin, käteistä säästääkseni. Siitä tulee ihan hyvä kävelylenkki.
Matkalla venäläinen opiskelututtu ajoi ohitseni. Hän puhuu kohtuullista suomea ja olemme sitä aina puhuneet, nyt sanoin vahingossa "Hello". Varmaan automaattinen reaktio Hollannin ajoilta, toivottavasti niin ei käy aina kun tapaan ulkomaalaisen (ärsyttäisi olla sellainen suomalainen joka puhuu ulkomaalaisilla aina englantia, heidän kansallisuudestaan ja kielitaidostaan riippumatta).
Ne kirjaintunnistusjutut ovat varmasti hyödyllisiä roskakommentteja vastaan taistellessa mutta ne ovat vaikeita. Minä olen useamman kerran tunnistanut väärin. Käykö niin muille?
Tänään olen laiska enkä tee mitään järkevää. Ja syön huonoa ruokaa.
Mitä olen viikossa oppinut
Netin sinkkupaikoista nimittäin.
Olen oppinut ainakin en miten ei kannata lähestyä naista (tai ainakaan minua):
Rivot kuvat. Uteliaana ihmisenä oli pakko katsoa ja traumatisoiduin viideksitoista minuutiksi.
Seksiehdotukset. Varsinkin yksityiskohtaisesti kuvaillut.
Seikkailu-ehdotukset. Sen verran vanhanaikainen olen etten toisen omaa halua, varsinkaan kun pelkkä seksi, varsinkaan tuntemattoman kanssa ei kiinnosta.
Mitäänsanomattomat viestit ja profiilit. Mies/28/Oulu/pituus ja paino, hiusten väri eikä mitään muuta on kyllä vähän kiinnostavampi kuin viesti, jossa lukee pelkästään "Moi", mutta ei paljon.
Viestit, joissa minua epäillään valehtelijaksi. Jos haluaisin kehittää nettiroolin ei se taatusti olisi tälläinen, minä olisin paljon kauniimpi ja kiinnostavampi. olen kyllä aina pitänyt niin paljon itsestäni puhumisesta että nettiroolin pitäminen on tuntunut järjettömältä (on se sitä muistakin syistä).
Olen oppinut ainakin en miten ei kannata lähestyä naista (tai ainakaan minua):
Rivot kuvat. Uteliaana ihmisenä oli pakko katsoa ja traumatisoiduin viideksitoista minuutiksi.
Seksiehdotukset. Varsinkin yksityiskohtaisesti kuvaillut.
Seikkailu-ehdotukset. Sen verran vanhanaikainen olen etten toisen omaa halua, varsinkaan kun pelkkä seksi, varsinkaan tuntemattoman kanssa ei kiinnosta.
Mitäänsanomattomat viestit ja profiilit. Mies/28/Oulu/pituus ja paino, hiusten väri eikä mitään muuta on kyllä vähän kiinnostavampi kuin viesti, jossa lukee pelkästään "Moi", mutta ei paljon.
Viestit, joissa minua epäillään valehtelijaksi. Jos haluaisin kehittää nettiroolin ei se taatusti olisi tälläinen, minä olisin paljon kauniimpi ja kiinnostavampi. olen kyllä aina pitänyt niin paljon itsestäni puhumisesta että nettiroolin pitäminen on tuntunut järjettömältä (on se sitä muistakin syistä).
23.9.2005
Varoitus: vähän noloa
Tässä aamuiseksi tarkoitettu positiivisehko kirjoitus.
Olen viime aikoina oppinut pitämään itsestäni ja ulkonäöstäni, siitäkin huolimatta että joku pieni ilkeä ääni kysyy minä oikein pidän itseäni, eihän näin ruma voi olla tyytyväinen, ei tyytyväinen saa olla ennen kuin on mallimitoissa ja/tai suunnattoman kaunis.
Välillä kuitenkin pidän vartalostani ja paljon. En ole laiha ja voisin oikeasti laihduttaa muutaman kilon mutta pidän muodoistani. Minulla on leveä lantio mutta myös vyötärö ja hartiat tasapainottavat. Pieni pyöreys ei haittaa.
Ei minun tarvitse hävetä vartaloani. En ole jokaisen kauneuskäsityksen mukainen mutta ainakin voin pitää itse itseäni kauniina.
Minulla ei ole kunnon peiliä, käytän siihen tarkoitukseen ikkunaa. Lähin talo on kaukana tien toisella puolella. Jos joku minua kiikaroi on hän oikeutettu huviinsa (jos se mitään huvia on, ja epätodennäköistähän se on).
Kävin iltakävelyllä ostamassa piimää puolukkapiirakkaan, ensimmäisen kerran elämässäni. Piirakka näyttää hyvältä.
Olen viime aikoina oppinut pitämään itsestäni ja ulkonäöstäni, siitäkin huolimatta että joku pieni ilkeä ääni kysyy minä oikein pidän itseäni, eihän näin ruma voi olla tyytyväinen, ei tyytyväinen saa olla ennen kuin on mallimitoissa ja/tai suunnattoman kaunis.
Välillä kuitenkin pidän vartalostani ja paljon. En ole laiha ja voisin oikeasti laihduttaa muutaman kilon mutta pidän muodoistani. Minulla on leveä lantio mutta myös vyötärö ja hartiat tasapainottavat. Pieni pyöreys ei haittaa.
Ei minun tarvitse hävetä vartaloani. En ole jokaisen kauneuskäsityksen mukainen mutta ainakin voin pitää itse itseäni kauniina.
Minulla ei ole kunnon peiliä, käytän siihen tarkoitukseen ikkunaa. Lähin talo on kaukana tien toisella puolella. Jos joku minua kiikaroi on hän oikeutettu huviinsa (jos se mitään huvia on, ja epätodennäköistähän se on).
Kävin iltakävelyllä ostamassa piimää puolukkapiirakkaan, ensimmäisen kerran elämässäni. Piirakka näyttää hyvältä.
Yritän kovasti vältellä töiden aloittamista (pitäisi survoa vielä kolme litraa puolukoita ja tehdä piirakkaa) ja lueskelin sattumanvaraisia äsken päivitettyjä blogeja. Törmäsin yhteen, jonka kirjoittajalla tuntui olevan ihan kiinnostavaa sanottavaa ja ajatuksia. Kävi ilmi että hän oli lukioaikainen tuttuni, tai pyöri samassa porukassa kuin minäkin mutta ei ollut mitenkään läheisempi kaveri (tiedän toisenkin lukioaikojen ei edes tuttavan pitävän blogia, joskus mietin sitä että muistavatko lukioni ihmiset minut, kun minä kuitenkin muistan aika monia). Bloginsa löytyminen oli hämmentävää, pidin häntä aikoinaan lievästi ärsyttävänä (tai niin muistelen. Toisaalta itsekin taisin olla vähän enemmänkin ärsyttävä ja lukioaikaisetkin ystäväni hylkäsivät minut) ja en olisi uskonut että hän olisi tämän ikäisenä naimisissa ja isä. Outoa.
Lainasin viikonlopuksi viihdyttäviä kirjoja. Ne ja ajatus puolukkapiirakasta piristävät, en jaksa enää murehtia raha-asioitani.
Ainakin minulla on talvivarastoja.
Lainasin viikonlopuksi viihdyttäviä kirjoja. Ne ja ajatus puolukkapiirakasta piristävät, en jaksa enää murehtia raha-asioitani.
Ainakin minulla on talvivarastoja.
Minun piti kirjoittaa jotain positiivista siitä miten olen oppinut pitämään vartalostani mutta pystyn vain ajattelemaan kahta tulossa olevaa hammaslääkärikertaa, joita ei voi oikein peruuttaa ja sitä mistä ihmeestä saan niihin rahaa. Ja vuokraa. Ja ruokaa. Ja syyslomaa.
Ärsyttää kun en pysty tekemään muuta kuin valittamaan.
Ja itkettää.
Näin unta maailman kauneimmasta eläimestä. Sillä oli siivet ja pitkä silkkinen turkki. Se lumosi ihmiset, sen ei saanut antaa koskea tai sitä ei saanut katsoa liian pitkään. Lumotut lähtivät seuraamaan eläimen muuttoreittiä, se kai kulki seuduilla joilla ei ollut muuta ruokaa.
Ärsyttää kun en pysty tekemään muuta kuin valittamaan.
Ja itkettää.
Näin unta maailman kauneimmasta eläimestä. Sillä oli siivet ja pitkä silkkinen turkki. Se lumosi ihmiset, sen ei saanut antaa koskea tai sitä ei saanut katsoa liian pitkään. Lumotut lähtivät seuraamaan eläimen muuttoreittiä, se kai kulki seuduilla joilla ei ollut muuta ruokaa.
22.9.2005
Tänään minä
Olen murehtinut rahatilannetta. Olen ahdistunut tekemättömistä töistä. En tehnyt suurta ja tärkeää koulujuttua. Hoidin kouluun ja töihin liittyviä asioita. Melkein ahdistuin saamattomuudestani. Tuskastun neuletyön kanssa (ja päätin yrittää välttää neulomisesta krjoittamista). Tunsin syyllisyyttä siitä etten antanut rahaa nälkäpäiväkeräykseen (ehkä huomenna). Ärsyynnyin huonosta raha-asioiden hoidosta. Tunsin itseni eksyneeksi kaupungilla. Iloitsin halvoista puolukoista. Tutustuin ranskalaiseen nykysarjakuvaan kirjastolla (tai ainakin yritin katsella julisteita). Näin Jii Roikosen signeeraamassa (ei ollut varaa ostaa mitään signeerattavaa enkä olisi kehdannut). Näin naamioituneita opiskelijoita. Huomasin oikean syksyn tulleen. Kokeilin uutta pipoa, oli liian lämmintä. Kuuntelin hyvää musiikkia.
En tiedä missä välissä minulla ehtisi oll tylsää.
Jääkaapissa seitsemän rasiaa puolukkasurvosta odottaa pakastimeen pääsyä. Minun onneeni ei tarvita paljoa.
En tiedä missä välissä minulla ehtisi oll tylsää.
Jääkaapissa seitsemän rasiaa puolukkasurvosta odottaa pakastimeen pääsyä. Minun onneeni ei tarvita paljoa.
21.9.2005
Outo koulupäivä.
Yrityshautomotapaaminen meni yllättävän hyvin ja hautojat ovat mukavia ja rohkaisevia, yritysideanikin on kuulemma ihan hyvä. Pientä vaikeutta saattaa olla kielen kanssa, ainakin toinen heistä on aivan ulkona kaikesta työhöni liittyvästä. Ja minä en ymmärrä erityisen hyvin kaupallisen alan termejä.
Tuon jälkeen tunsin itseni jostain syystä noloksi mutta myös itsevarmemmaksi.
Tunsin itseni myös ulkopuoliseksi, ruokalassa. Pääsin samaan pöytään suosittujen kanssa, tai oikeastaan kyse on henkilöistä, jotka pitävät niin kovaa meteliä, että kaikki tuntevat heidät. Pieninä annoksina he ovat ihan hauskoja, muuten olen iloinen että aikoinaan lykkäsin opintojen alkua enkä joutunut samoille kursseille heidän kanssaan. Kai he puhuivat muustakin kuin ryyppämisestä, minä kuitenkin tunsin olevani aivan eri maailmasta. Tai ainakaan minusta ei ole laulamaan kovaan ääneen iskelmää rivoilla sanoilla. En kyllä haluaisikaan.
Aamulla kävin terveydenhoitajalla, hemoglobiini on juuri ja juuri normaali.
Muuta en olekaan saanut tehtyä, enkä varmaan saakaan. Pitäisi vielä käydä apteekissa ja etsiä sopivaa lankaa mummoni lahjaan. Ja tiskasin kauhean astiavuoren. Tunnen itseni taas laiskaksi ja saamattomaksi mutta ehdin tekemään projektisuunnitelmia ja muita huomennakin. Tai perjantaina. Taas kerran stressaan vaikka asiat ovat hyvällä mallilla. Ei sillä ole niin väliä että joillakin muilla on jo budjetit ja muut tehtyinä kun en voi aloittaa projektiani ennen marraskuun loppua.
Yrityshautomotapaaminen meni yllättävän hyvin ja hautojat ovat mukavia ja rohkaisevia, yritysideanikin on kuulemma ihan hyvä. Pientä vaikeutta saattaa olla kielen kanssa, ainakin toinen heistä on aivan ulkona kaikesta työhöni liittyvästä. Ja minä en ymmärrä erityisen hyvin kaupallisen alan termejä.
Tuon jälkeen tunsin itseni jostain syystä noloksi mutta myös itsevarmemmaksi.
Tunsin itseni myös ulkopuoliseksi, ruokalassa. Pääsin samaan pöytään suosittujen kanssa, tai oikeastaan kyse on henkilöistä, jotka pitävät niin kovaa meteliä, että kaikki tuntevat heidät. Pieninä annoksina he ovat ihan hauskoja, muuten olen iloinen että aikoinaan lykkäsin opintojen alkua enkä joutunut samoille kursseille heidän kanssaan. Kai he puhuivat muustakin kuin ryyppämisestä, minä kuitenkin tunsin olevani aivan eri maailmasta. Tai ainakaan minusta ei ole laulamaan kovaan ääneen iskelmää rivoilla sanoilla. En kyllä haluaisikaan.
Aamulla kävin terveydenhoitajalla, hemoglobiini on juuri ja juuri normaali.
Muuta en olekaan saanut tehtyä, enkä varmaan saakaan. Pitäisi vielä käydä apteekissa ja etsiä sopivaa lankaa mummoni lahjaan. Ja tiskasin kauhean astiavuoren. Tunnen itseni taas laiskaksi ja saamattomaksi mutta ehdin tekemään projektisuunnitelmia ja muita huomennakin. Tai perjantaina. Taas kerran stressaan vaikka asiat ovat hyvällä mallilla. Ei sillä ole niin väliä että joillakin muilla on jo budjetit ja muut tehtyinä kun en voi aloittaa projektiani ennen marraskuun loppua.
On yllättävän vaikeaa lokeroida itseään.
Ikä, pituus ja hiusten väri ovat vielä helppoja. Ja kotikaupunki, lasten lukumäärä ja aviosääty. Silmien väri on jo vaikeampi. Niitä on vaikeaa määäritellä, siniset ne eivät ole missään nimessä, eivätkä harmaat tai ruskeat. Niinpä valitsen yleensä vihreän, vaikka ehkä sse on toiveajattelua ja kuulen aina yhden ystävän kommentit siitä miten yrittää olla parempaa kuin onkaan (hänellä oli vihreät silmät, niinpä minulla ei voinut olla).
Painokin on vaikea. Lihoin Hollannissa ja tarkoituksena olisi päästä takaisin entisiin mittoihini. En omista vaakaa enkä tiedä tämänhetkistä lukemaa. Äidin luona painoin 74 kg, ja vaikka kuinka ymmärrän olevani typerä niin häpeän sitä. Olen nyt virallisesti lievästi ylipainoinen, en enää normaalipainon ylärajoilla.
Koulutuskin on hankala. Pitääkö laittaa se mitä suorittaa, yli kolme vuotta ammattikorkeaa määrittelee minua enemmän kuin tosen asteen tutkintoni. Ja olenko sitten enemmän ylioppilas vai ammattikoulun käynyt?
Entä ruumiinrakenne? Olenko minä pyöreä vai ylipainoinen? Mikä on normaali, ei varmaankaan normaalipainoinen.
Uskonnon valitsemisen kuvittelisi olevan helppoa mutta ainoa uskonnoton vaihtoehto on ateisti, enkä minä tunne itseäni ihan sellaiseksi. He ovat niin varmoja kaikesta. Muu uskonto taas viittaa jonkun uskonnon olemassaoloon (enkä usko että satunnaista puunhalailuani voi sellaiseksi kutsua).
Alkoholinkäyttöönkin on vaikeaa vastata. Käytän kyllä alkoholia mutta harvoin enkä humaltuakseni, ehkä lasillisen siideriä saunan jälkeen kerran kolmessa kuukaudessa.
Ja seksuaalinen suuntautuminen. En pidä itseäni ihan heterona mutta olen enemmän hetro kuin bi, ainakin tällä hetkellä. En vastannut siihen mitään.
Radioasemista olen kuunnellut viime aikoina vain Ylen ykköstä, mutta se antaa vähän väärän kuvan. Pukeutumisessa ei ollut vaihtoehtoa "mustiin", vaikka ei sekään olisi ollut täysin sopiva. Pukeudunko klassisesti jos pidän mahdollisimman yksinkertaisista vaatteista? Vai kuuluuko siihen Chanelin jakkupuvut ja kaikenlaiset asusteet? Mahdollisimman mukavasti kuulostaa verkkareilta enkä ole hippi, hoppari tai bisneshenkinen. Trendikkyyskin on kaukana. Ehkä minä pukeudun käytännöllisesti, mutta sitä vaihtoehtoa ei löydy.
Tv-ohjelmiakin on vaikeaa valita. Katson telkkaria lähinnä äitini luona, siellä mitä vain sattuu tulemaan, jos ei ole muuta tekemistä (yleensä on).
Oli myös yllättävän vaikeaa listata lempiasioitaan.
Ikä, pituus ja hiusten väri ovat vielä helppoja. Ja kotikaupunki, lasten lukumäärä ja aviosääty. Silmien väri on jo vaikeampi. Niitä on vaikeaa määäritellä, siniset ne eivät ole missään nimessä, eivätkä harmaat tai ruskeat. Niinpä valitsen yleensä vihreän, vaikka ehkä sse on toiveajattelua ja kuulen aina yhden ystävän kommentit siitä miten yrittää olla parempaa kuin onkaan (hänellä oli vihreät silmät, niinpä minulla ei voinut olla).
Painokin on vaikea. Lihoin Hollannissa ja tarkoituksena olisi päästä takaisin entisiin mittoihini. En omista vaakaa enkä tiedä tämänhetkistä lukemaa. Äidin luona painoin 74 kg, ja vaikka kuinka ymmärrän olevani typerä niin häpeän sitä. Olen nyt virallisesti lievästi ylipainoinen, en enää normaalipainon ylärajoilla.
Koulutuskin on hankala. Pitääkö laittaa se mitä suorittaa, yli kolme vuotta ammattikorkeaa määrittelee minua enemmän kuin tosen asteen tutkintoni. Ja olenko sitten enemmän ylioppilas vai ammattikoulun käynyt?
Entä ruumiinrakenne? Olenko minä pyöreä vai ylipainoinen? Mikä on normaali, ei varmaankaan normaalipainoinen.
Uskonnon valitsemisen kuvittelisi olevan helppoa mutta ainoa uskonnoton vaihtoehto on ateisti, enkä minä tunne itseäni ihan sellaiseksi. He ovat niin varmoja kaikesta. Muu uskonto taas viittaa jonkun uskonnon olemassaoloon (enkä usko että satunnaista puunhalailuani voi sellaiseksi kutsua).
Alkoholinkäyttöönkin on vaikeaa vastata. Käytän kyllä alkoholia mutta harvoin enkä humaltuakseni, ehkä lasillisen siideriä saunan jälkeen kerran kolmessa kuukaudessa.
Ja seksuaalinen suuntautuminen. En pidä itseäni ihan heterona mutta olen enemmän hetro kuin bi, ainakin tällä hetkellä. En vastannut siihen mitään.
Radioasemista olen kuunnellut viime aikoina vain Ylen ykköstä, mutta se antaa vähän väärän kuvan. Pukeutumisessa ei ollut vaihtoehtoa "mustiin", vaikka ei sekään olisi ollut täysin sopiva. Pukeudunko klassisesti jos pidän mahdollisimman yksinkertaisista vaatteista? Vai kuuluuko siihen Chanelin jakkupuvut ja kaikenlaiset asusteet? Mahdollisimman mukavasti kuulostaa verkkareilta enkä ole hippi, hoppari tai bisneshenkinen. Trendikkyyskin on kaukana. Ehkä minä pukeudun käytännöllisesti, mutta sitä vaihtoehtoa ei löydy.
Tv-ohjelmiakin on vaikeaa valita. Katson telkkaria lähinnä äitini luona, siellä mitä vain sattuu tulemaan, jos ei ole muuta tekemistä (yleensä on).
Oli myös yllättävän vaikeaa listata lempiasioitaan.
20.9.2005
Päätin rikkoa rutiinejani vähän. Onnistuin kuitenkin ahdistumaan (ainahan minä ahdistun, vaikkei olisi syytäkään).
Profiilin julkaiseminen Suomi24:n treffi-sivuilla ei ehkä ollut paras mahdollinen tapa hankkia vaihtelua. Tiedän kokemuksesta että vaikka löytäisinkin kiinnostavalta vaikuttavan ihmisen niin en häntä kuitenkaan tapaisi. Suomi24:n systeemi on minulle liian nopea, siellä on kaikenmaailman chatteja, jotka hermostuttavat minua. ja minulle tulee huono omatunto siitä etten tiedä mitä pitäisi tehdä viesteille jotka eivät minua kiinnosta.
Onneksi viestejä ei ollut tullut montaa. Yksi oli suora seksiehdotus (jostain syystä en ole kiinnostunut nelikymppisistä), seksivihjailu, yksi järkevä ja useampi epämääräinen. Yksi varattu mies olisi halunnut seikkailua. En tiedä ehdotteleeko hän kaikille naisille, mutta jotenkin ajattelisi että ujo ja kokematon ihminen ei välttämättä olisi kiinnostunut tuollaisesta. Tai ehkä ujouteni ja mahdollinen huono itsetuntoni juuri tekevät minusta hyvän kandidaatin pettäjän kanssa suhteeseen. Kun en muuhunkaan kelpaa.
Viikonloppu tuntuu vieläkin, en meinaa pysyä hereillä. Elämäni olisi melkein normaalia ellei väsymystä olisi aiheutettu kauhealla neulontahulluudella.
Vesijumppa poisti pahimman väsymyksen ja oli todella hauskaa. Hauskan näköistä oli myös kun 79 päätä pomppi altaassa. Jumpan jälkeen kävin naapurissa syömässä toffeeta ja katsomassa Monty Pythonia. Hyvä päivä, varsinkin kun olen liian väsynyt ahdistuakseni koulujutuista vaikka syytä olisikin.
Profiilin julkaiseminen Suomi24:n treffi-sivuilla ei ehkä ollut paras mahdollinen tapa hankkia vaihtelua. Tiedän kokemuksesta että vaikka löytäisinkin kiinnostavalta vaikuttavan ihmisen niin en häntä kuitenkaan tapaisi. Suomi24:n systeemi on minulle liian nopea, siellä on kaikenmaailman chatteja, jotka hermostuttavat minua. ja minulle tulee huono omatunto siitä etten tiedä mitä pitäisi tehdä viesteille jotka eivät minua kiinnosta.
Onneksi viestejä ei ollut tullut montaa. Yksi oli suora seksiehdotus (jostain syystä en ole kiinnostunut nelikymppisistä), seksivihjailu, yksi järkevä ja useampi epämääräinen. Yksi varattu mies olisi halunnut seikkailua. En tiedä ehdotteleeko hän kaikille naisille, mutta jotenkin ajattelisi että ujo ja kokematon ihminen ei välttämättä olisi kiinnostunut tuollaisesta. Tai ehkä ujouteni ja mahdollinen huono itsetuntoni juuri tekevät minusta hyvän kandidaatin pettäjän kanssa suhteeseen. Kun en muuhunkaan kelpaa.
Viikonloppu tuntuu vieläkin, en meinaa pysyä hereillä. Elämäni olisi melkein normaalia ellei väsymystä olisi aiheutettu kauhealla neulontahulluudella.
Vesijumppa poisti pahimman väsymyksen ja oli todella hauskaa. Hauskan näköistä oli myös kun 79 päätä pomppi altaassa. Jumpan jälkeen kävin naapurissa syömässä toffeeta ja katsomassa Monty Pythonia. Hyvä päivä, varsinkin kun olen liian väsynyt ahdistuakseni koulujutuista vaikka syytä olisikin.
19.9.2005
Sain koulussa täytettyä kolme sivua luonnoskirjasta pienillä eläimillä. Oli vähän tylsät tunnit.
Istuin puolityhjässä ruokalassa yksin, käytävän puoleisella paikalla. Joku mies tuli istumaan samaan pöytään, samalle puolelle seinän viereen. Outoa.
Olin koulussa liian aikaisin, kulutin aikaa lukemalla korealaista sarjakuvaa demoneista. Kirjastossamme on vähän outo valikoima.
Väsyttää.
Istuin puolityhjässä ruokalassa yksin, käytävän puoleisella paikalla. Joku mies tuli istumaan samaan pöytään, samalle puolelle seinän viereen. Outoa.
Olin koulussa liian aikaisin, kulutin aikaa lukemalla korealaista sarjakuvaa demoneista. Kirjastossamme on vähän outo valikoima.
Väsyttää.
Olen nukkunut kahtena viime yönä aivan liian vähän. Tänään pitäisi kirjoittaa muutama suunnitelma koulua varten ja hoitaa runokalenteri painoon. Jotenkin tuntuu siltä etten pysty mihinkään ajattelua vaativaan.
Neulominen on vaarallista.
Naapurissa asuva ystävä kävi eilen kylässä, oli hauskaa. Muuten en tehnyt mitään, yllättävän hyvää täytettyä kesäkurpitsaa ja yhden lapasen, jonka purin melkein kokonaan.
Neulominen on vaarallista.
Naapurissa asuva ystävä kävi eilen kylässä, oli hauskaa. Muuten en tehnyt mitään, yllättävän hyvää täytettyä kesäkurpitsaa ja yhden lapasen, jonka purin melkein kokonaan.
18.9.2005
Aamu ei ole alkanut hyvin.
Neuloin lähemmäs kahteen (!), nyt väsyttää.
Vasen keskisormeni on tulehtunut. Ajattelinkin ettei sen ehkä kuulu olla vaaleanvihreä. Minulla ei ole desinfiointiainetta ja pelottaa. (ainahan minua pelottaa).
Pitäisi tehdä koulutöitä, mutta se taitaa jäädä huomiseen. Nyt ei oikein järki kulje.
Ja pitäisi kirjoittaa tunteistani, joita minulla ei ole ja mistä tunnen syyllisyyttä.
Neuloin lähemmäs kahteen (!), nyt väsyttää.
Vasen keskisormeni on tulehtunut. Ajattelinkin ettei sen ehkä kuulu olla vaaleanvihreä. Minulla ei ole desinfiointiainetta ja pelottaa. (ainahan minua pelottaa).
Pitäisi tehdä koulutöitä, mutta se taitaa jäädä huomiseen. Nyt ei oikein järki kulje.
Ja pitäisi kirjoittaa tunteistani, joita minulla ei ole ja mistä tunnen syyllisyyttä.
17.9.2005
16.9.2005
Se tyhmä hymy
Pyykkipäivän satoa
Not only black
Originally uploaded by Ereine.
Käytin pitkään melkein pelkästään mustia vaatteita. Yritän taistella niitä vastaan mutta ne ovat niin helppoja.
Olen ylpeä siitä että uskallan pitää noinkin oudon väristä vaatetta.
Otsatukasta tuli aika lyhyt. Tai äitini kielellä pirteä.
Hän aina halusi että olin pirteän ja reippaan näköinen, minä olisin mieluummin ollut traaginen ja salaperäinen. Ei onnistu ulkonäölläni (luulen että on mahdotonta olla sekä rinnakas ja muodokas että salaperäinen).
Eipä ainakaan tarvitse leikata otsatukkaa uudestaan vähään aikaan.
Hän aina halusi että olin pirteän ja reippaan näköinen, minä olisin mieluummin ollut traaginen ja salaperäinen. Ei onnistu ulkonäölläni (luulen että on mahdotonta olla sekä rinnakas ja muodokas että salaperäinen).
Eipä ainakaan tarvitse leikata otsatukkaa uudestaan vähään aikaan.
Ensin ajattelin etten kehtaa, että se on tarkoitettu oikeille bloginpitäjille. Sitten päätin rohkaistua, varsinkin kun monet muutkin olivat sen tehneet.
Tässä siis vastaukseni Katri Mannisen blogikyselyyn:
OMA BLOGI
0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?
Omani selitän jonkinlaisena päiväkirjana, sekalaisten ajatusten paikkana. Muuten ehkä mahdollisuutena julkaista minkälaista tekstiä (tai kuvia tai ääntä tai muuta) haluaa. Toivottavasti en ikinä joudu selittämään, sen verran epämääräinen vastaukseni on.
1. Koska aloitit bloggaamisen?
Ensimmäisen blogini tammikuussa, lähtiessäni ulkomaille. Tämä syntyi huhtikuussa, siellä ulkomailla ei ollut oikein ihmisiä joiden kanssa puhua ja päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia ja aloin tuntemaan outoa halua kirjoittaa.
2. Miksi bloggaat? Saadakseni huomiota. Osaksi kyse on jonkinlaisesta kirjoittamisen pakosta tai halusta, mutta en varmaankaan kirjoittaisi jos minulla ei olisi lukijoita. Ja on se hauskaakin. Alussa oli myös tärkeää selkeyttää ajatuksiani ja tunteitani, nyt se ei taida olla enää niin tärkeää.
3. Kuinka usein bloggaat? Melkein joka päivä, ellen satu olemaan jossain muualla.
4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi? Vähän. Minusta tuntuu että joka päivä pitäisi kirjoittaa jotain. Toisaalta tunnen syyllisyyttä myös siitä että kirjoitan liikaa ja huonosti.
5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi? Kahdella g:llä kuulostaa luontevammalta, yhdellä g:llä kuulostaa jotenkin liian eteläsuomalaiselta. Ei jyväskyläläinen osaa sellaista sanoa.
6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä? Blogpatrolia, en tiedä onko se hyvä vai huono mutta jotakin se aina näyttää. Se on tällä hetkellä poissa toiminnasta mutta muistelen kävijöitä olevan jotain kuudenkymmenen ja sadan väliltä useimpina päivinä. En tiedä kuinka monet ovat oikeita kävijöitä.
7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)? Tilaajia on 80. Yleensä aina kun sen tarkistan on joku lopettanut.
MUIDEN BLOGIT
1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä? Luen, viihdyttääkseni itseäni, saadakseni tietää mitä muille kuuluu, joskus harvoin hankkiakseni tietoa.
2. Koska aloitit blogien lukemisen? Hyvin satunnaisesti viime syksynä, talvella säännöllisemmin.
3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)? 34, muitakin seuraan, epäsäännöllisesti.
4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten? Mielenkiintoisesti ja selkeästi kirjoitettuja päiväkirjan omaisia, samassa tilanteessa olevia ja ihan erilaisia.
5. Millaisia blogeja luet vähiten? Taiteellisia ja kaunokirjallisia. Sellaisia, joissa vihjaillaan tapahtumiin ja tunteisiin mutta ei ikinä kerrota mitään oikeasti. Tietoteknisiä, poliittisia, hirvittävän pitkiä.
6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua? Käyn. Ja välillä ärsyynnyn. Lähinnä ihmissuhdejuttuja.
7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja? Pelkästään suomalaisia ja melkein pelkästään suomeksi.
8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit?
* 9. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja? Jos minulla on tylsää luen äsken päivitettyjä, varsinaisesti en tutustu aivan uusiin blogeihin (kun en muista).
INTERBLOGISTISUUS YMS.
1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)? On.
2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö ettei sitä laitettaisi sinne?
3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne? Ilmoitin itse, varmaan ensimmäisen kirjoituksen jälkeen. Halusin lukijoita, muitakin kuin sen yhden ystävän jolle olin antanut osoitteen. Halusin kirjoittaa tuntemattomille.
4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla? En joka päivä.
5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla? Ensin se tuntui oudolta. Ja hyvältä. Nykyään sitä ei juuri tapahdu.
6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla? Olen tehnyt jotain väärin, minussa on jotain vikaa.
7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla? En tarpeeksi usein.
8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin? Vähän tutummissa ja sellaisissa jotka eivät vaikuta liian pelottavilta.
9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin? Sellaisia joihin löytyy omia kokemuksia tai mieleen tulee jotain sanottavaa.
10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja? Aika harvoin. Joskus kun joku kirjoitus on erityisesti ärsyttänyt tai herättänyt jonkun pitkän ajatuksen. Toisiin blogeihin linkittäminen tuntuu pelottavalta.
11. Tuntuuko sinusta siltä, että "blogistanissa" (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri? Varmasti mutta en tiedä keitä siihen kuuluu. Blogilistan kärkipäätä en juuri lue.
12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et? En todellakaan.
13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi? Haluaisin käydä mutta Oulussa niitä ei ole. olen tottunut käymään erilaisissa miiteissä, ne sopivat minulle hyvin kun en juuri tapaa ihmisiä.
Tässä siis vastaukseni Katri Mannisen blogikyselyyn:
OMA BLOGI
0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?
Omani selitän jonkinlaisena päiväkirjana, sekalaisten ajatusten paikkana. Muuten ehkä mahdollisuutena julkaista minkälaista tekstiä (tai kuvia tai ääntä tai muuta) haluaa. Toivottavasti en ikinä joudu selittämään, sen verran epämääräinen vastaukseni on.
1. Koska aloitit bloggaamisen?
Ensimmäisen blogini tammikuussa, lähtiessäni ulkomaille. Tämä syntyi huhtikuussa, siellä ulkomailla ei ollut oikein ihmisiä joiden kanssa puhua ja päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia ja aloin tuntemaan outoa halua kirjoittaa.
2. Miksi bloggaat? Saadakseni huomiota. Osaksi kyse on jonkinlaisesta kirjoittamisen pakosta tai halusta, mutta en varmaankaan kirjoittaisi jos minulla ei olisi lukijoita. Ja on se hauskaakin. Alussa oli myös tärkeää selkeyttää ajatuksiani ja tunteitani, nyt se ei taida olla enää niin tärkeää.
3. Kuinka usein bloggaat? Melkein joka päivä, ellen satu olemaan jossain muualla.
4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi? Vähän. Minusta tuntuu että joka päivä pitäisi kirjoittaa jotain. Toisaalta tunnen syyllisyyttä myös siitä että kirjoitan liikaa ja huonosti.
5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi? Kahdella g:llä kuulostaa luontevammalta, yhdellä g:llä kuulostaa jotenkin liian eteläsuomalaiselta. Ei jyväskyläläinen osaa sellaista sanoa.
6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä? Blogpatrolia, en tiedä onko se hyvä vai huono mutta jotakin se aina näyttää. Se on tällä hetkellä poissa toiminnasta mutta muistelen kävijöitä olevan jotain kuudenkymmenen ja sadan väliltä useimpina päivinä. En tiedä kuinka monet ovat oikeita kävijöitä.
7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)? Tilaajia on 80. Yleensä aina kun sen tarkistan on joku lopettanut.
MUIDEN BLOGIT
1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä? Luen, viihdyttääkseni itseäni, saadakseni tietää mitä muille kuuluu, joskus harvoin hankkiakseni tietoa.
2. Koska aloitit blogien lukemisen? Hyvin satunnaisesti viime syksynä, talvella säännöllisemmin.
3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)? 34, muitakin seuraan, epäsäännöllisesti.
4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten? Mielenkiintoisesti ja selkeästi kirjoitettuja päiväkirjan omaisia, samassa tilanteessa olevia ja ihan erilaisia.
5. Millaisia blogeja luet vähiten? Taiteellisia ja kaunokirjallisia. Sellaisia, joissa vihjaillaan tapahtumiin ja tunteisiin mutta ei ikinä kerrota mitään oikeasti. Tietoteknisiä, poliittisia, hirvittävän pitkiä.
6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua? Käyn. Ja välillä ärsyynnyn. Lähinnä ihmissuhdejuttuja.
7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja? Pelkästään suomalaisia ja melkein pelkästään suomeksi.
8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit?
* 9. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja? Jos minulla on tylsää luen äsken päivitettyjä, varsinaisesti en tutustu aivan uusiin blogeihin (kun en muista).
INTERBLOGISTISUUS YMS.
1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)? On.
2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö ettei sitä laitettaisi sinne?
3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne? Ilmoitin itse, varmaan ensimmäisen kirjoituksen jälkeen. Halusin lukijoita, muitakin kuin sen yhden ystävän jolle olin antanut osoitteen. Halusin kirjoittaa tuntemattomille.
4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla? En joka päivä.
5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla? Ensin se tuntui oudolta. Ja hyvältä. Nykyään sitä ei juuri tapahdu.
6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla? Olen tehnyt jotain väärin, minussa on jotain vikaa.
7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla? En tarpeeksi usein.
8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin? Vähän tutummissa ja sellaisissa jotka eivät vaikuta liian pelottavilta.
9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin? Sellaisia joihin löytyy omia kokemuksia tai mieleen tulee jotain sanottavaa.
10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja? Aika harvoin. Joskus kun joku kirjoitus on erityisesti ärsyttänyt tai herättänyt jonkun pitkän ajatuksen. Toisiin blogeihin linkittäminen tuntuu pelottavalta.
11. Tuntuuko sinusta siltä, että "blogistanissa" (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri? Varmasti mutta en tiedä keitä siihen kuuluu. Blogilistan kärkipäätä en juuri lue.
12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et? En todellakaan.
13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi? Haluaisin käydä mutta Oulussa niitä ei ole. olen tottunut käymään erilaisissa miiteissä, ne sopivat minulle hyvin kun en juuri tapaa ihmisiä.
Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Pääsen ehkä ystäväni opinnäytetyöhön inbetweeneriksi (siis piirtämään kuvia joita animaattori ei itse jaksa) ja eräs kirja jonka kannen kuvan olen tehnyt oli arvosteltu Suomen kuvalehdessä. Mikä saattaa tarkoittaa parempaa myyntiä ja ehkä myös palkkaa runokalenterista tässä kuussa. Kunhan se ensin valmistuisi.
Siivoan ja pyykkään ja illalla on luvassa jännitystä, aion leikata otsatukkani, kynsisaksilla kuten aina. Ehkä jossain toisessa maailmassa sinkuilla on jotain hurjaa tekemistä perjantaisin.
Ja söin minä liikaa sitä uutta Marianne-karkeilla maustettua suklaata. En oikeastaan pidän suomalaisesta maitosuklaasta. Liian äitelää.
Siivoan ja pyykkään ja illalla on luvassa jännitystä, aion leikata otsatukkani, kynsisaksilla kuten aina. Ehkä jossain toisessa maailmassa sinkuilla on jotain hurjaa tekemistä perjantaisin.
Ja söin minä liikaa sitä uutta Marianne-karkeilla maustettua suklaata. En oikeastaan pidän suomalaisesta maitosuklaasta. Liian äitelää.
Olen huomannut että minun on vaikeaa kirjoittaa tutuistani, varsinkin sellaisista jotka saattavat kirjoituksiani lukea.
Joistain muistakin aiheista on vaikeaa kirjoittaa.
Minulla on huomenna treffit, niin oudolta kuin se tuntuu ja kuulostaa. Tai tapaan miespuolisen vähintäänkin ystävän (johon kohdistuvat tunteeni heittelevät ja vaihtelevat). Tuntuu oudolta etten ole tavannut häntä melkein vuoteen.
Olen tainnut hänestä jotain joskus kirjoittaakin.
Joistain muistakin aiheista on vaikeaa kirjoittaa.
Minulla on huomenna treffit, niin oudolta kuin se tuntuu ja kuulostaa. Tai tapaan miespuolisen vähintäänkin ystävän (johon kohdistuvat tunteeni heittelevät ja vaihtelevat). Tuntuu oudolta etten ole tavannut häntä melkein vuoteen.
Olen tainnut hänestä jotain joskus kirjoittaakin.
Kuvia kotoa
I made them myself!
Originally uploaded by Ereine.
Ne ovat ehkä vähän isot mutta lämpimät. Jalkani näyttävät kumman vaaleanpunaisilta.
Minä taas
My new winter coat
Originally uploaded by Ereine.
Ja uusi talvitakki. Ja kirjahylly. Ja vähän yrmeä ilme (mutta kun näytän idiootilta kun hymyilen).
15.9.2005
Miten usein te soitatte äideille? Tai he teille?
Olen tällä viikolla puhunut äitini kanssa joka päivä puhelimessa ja minulla ei ole kovin aikuinen olo. Mutta minulle tapahtuu koko ajan niin paljon ja hänelle pitää kertoa.
Tämän päivän suuret tapahtumat:
Ostin talvitakin. Itse asiassa olen hieman nolo siitä, ostin ensimmäisen kerran jotain H&M:ltä. Muissa paikoissa takit olivat liian kalliita minulle. Tai rumia. Tuo on aika sievä, mukana olleen kouluystävän mukaan aivan minun tyylisenikin.
Ostin myös vanhan tavaran liikkeestä oudon tarjottimen, kukkien alle suojelemaan vanhaa lipastoa.
Sosiaalinen päivä huipentui täytettyihin patonkeihin Picnic-kahvilassa. Ja kävin vielä kouluystävän luonakin. Hänellä on mukava kaksio (minä niin haluaisin asua niin ettei tarvitsisi nukkua tietokoneen vieressä). Hän yritti asentaa laajakaistaa (tai mitä sille pitikään tehdä), minä yritin antaa vierestä neuvoja (olen käyttänyt mäkkejä viimeiset yhdeksän vuotta ja Windows-tuntemukseni on lievästi pinnallista). Ilmeisesti vika oli puhelinyhtiössä.
Minulle oli tullut suurikokoinen kirje. Täytyy käydä hakemassa se huomenna ennen koulun alkua.
Siihenkin liittyy pieni nolo tunnustus jonka ei pitäisi olla nolo. Syksyisin minuun iskeen talveen varustautumisen pakko. Pakastimeen täytyy saada marjoja (huomenna voisin käydä koulun jälkeen hallissa katsomassa minkähintaisia puolukat ovat ja soseomenat) ja minun täytyy neuloa itselleni hattu. Tänä vuonna myös villasukat ja ehkä lapaset. En ole todellakaan mikään käsityöihminen, muuta en osaa kuin nuo ja saan neulomisesta allergisia oireitakin mutta jotenkin innostun lankojen väreistä ja rakenteista. Ehkä se on yllättävää, olen aika säntillinen ja sovinnainen mutta langoissa inhoan teollista ja siistiä, minä haluan eläviä värejä ja epätasaista lankaa.
Nolo osuus on se että tilasin lankaa netisstä. Ulkomailta. Ja olen lukenut neuleblogeja. Ne ovat oikeastaan aika kiinnostavia.
Kun tänään pyöräilin kotiin tuntui siltä että hengästyin aivan liian helposti. Tietysti heti olin varma että nyt minulla on (taas) joku kauhea tauti.
Todennäköisesti ei.
Olen tällä viikolla puhunut äitini kanssa joka päivä puhelimessa ja minulla ei ole kovin aikuinen olo. Mutta minulle tapahtuu koko ajan niin paljon ja hänelle pitää kertoa.
Tämän päivän suuret tapahtumat:
Ostin talvitakin. Itse asiassa olen hieman nolo siitä, ostin ensimmäisen kerran jotain H&M:ltä. Muissa paikoissa takit olivat liian kalliita minulle. Tai rumia. Tuo on aika sievä, mukana olleen kouluystävän mukaan aivan minun tyylisenikin.
Ostin myös vanhan tavaran liikkeestä oudon tarjottimen, kukkien alle suojelemaan vanhaa lipastoa.
Sosiaalinen päivä huipentui täytettyihin patonkeihin Picnic-kahvilassa. Ja kävin vielä kouluystävän luonakin. Hänellä on mukava kaksio (minä niin haluaisin asua niin ettei tarvitsisi nukkua tietokoneen vieressä). Hän yritti asentaa laajakaistaa (tai mitä sille pitikään tehdä), minä yritin antaa vierestä neuvoja (olen käyttänyt mäkkejä viimeiset yhdeksän vuotta ja Windows-tuntemukseni on lievästi pinnallista). Ilmeisesti vika oli puhelinyhtiössä.
Minulle oli tullut suurikokoinen kirje. Täytyy käydä hakemassa se huomenna ennen koulun alkua.
Siihenkin liittyy pieni nolo tunnustus jonka ei pitäisi olla nolo. Syksyisin minuun iskeen talveen varustautumisen pakko. Pakastimeen täytyy saada marjoja (huomenna voisin käydä koulun jälkeen hallissa katsomassa minkähintaisia puolukat ovat ja soseomenat) ja minun täytyy neuloa itselleni hattu. Tänä vuonna myös villasukat ja ehkä lapaset. En ole todellakaan mikään käsityöihminen, muuta en osaa kuin nuo ja saan neulomisesta allergisia oireitakin mutta jotenkin innostun lankojen väreistä ja rakenteista. Ehkä se on yllättävää, olen aika säntillinen ja sovinnainen mutta langoissa inhoan teollista ja siistiä, minä haluan eläviä värejä ja epätasaista lankaa.
Nolo osuus on se että tilasin lankaa netisstä. Ulkomailta. Ja olen lukenut neuleblogeja. Ne ovat oikeastaan aika kiinnostavia.
Kun tänään pyöräilin kotiin tuntui siltä että hengästyin aivan liian helposti. Tietysti heti olin varma että nyt minulla on (taas) joku kauhea tauti.
Todennäköisesti ei.
14.9.2005
Minuun iski outo ennakkoluulottomuuden ja rohkeuden puuska. Uskalsin lähettää sähköpostia yhdestä suhteellisen kiinnostavasta projektista sen tuottajalle, minulle aivan tuntemattomalle ihmisille. Outoa on myös se että ylipäätään kiinnostuin projektista, se liittyy metallimusiikkiin. Toisaalta ammattitaitoon kuuluu kyky taittaa kaikenlaista materiaalia.
Varmasti kadun tuota. Mutta ainakin olen ollut aktiivinen.
Varmasti kadun tuota. Mutta ainakin olen ollut aktiivinen.
Naisten vaivoja
Minä en pysty elämään ilman särkylääkkeitä. Olen kokeillut sitä ja olen kokeillut lääkkettömiä keinoja mutta mikään ei auta. Parhaiten tehoaa e-pillerien ja suhteellisen vahvan särkylääkkeen yhdistelmä. Söin eilen viimeisen vahvoista lääkkeistä, tänään viimeisen sattumalta kotoa löytyneistä reseptivapaista särkylääkkeistä. Ne eivät oikein auta. Kipu ei ole yhtä paha kuin joskus aikaisemmin mutta aivan tarpeeksi paha. Luulen pystyväni menemään kouluun, onneksi ei ole kuin animaatiota, siitä ehkä selviää huonommassakin kunnossa.
Ja onneksi apteekki aukeaa jo kahdeksalta.
Vielä suurempi onni on se että minulla on nyt varaa ostaa oikeita lääkkeitäni, ne maksavat noin kaksitoista euroa kahdeltakymmenelta kappaleelta. Sen hinnan maksan mielelläni kivuttomuudesta ja tuo pakkaus riittää yleensä kahdeksi kuukaudeksi tai pitemmäksikin aikaa. Olen syönyt särkylääkkeitä yksitoistavuotiaasta, yleensä kymmenen kuukaudessa, yhteensä siitä tulee aika paljon lääkkeitä. Joskus se huolestuttaa minua, mutta en ole parempaakaan ratkaisua keksinyt. En syö särkylääkkeitä muihin vaivoihin.
Tunnen huonoa omaatuntoa rahatilanteeni parantumisesta. Olen tainnut mainitakin että mummoni täyttää 80 vuotta lokakuussa ja minä suvun graafikkona tein sinne kutsukortin. Olisin tehnyt sen ilmaiseksikin mutta äitini sanoi että ukkini oli laittanut tililleni "jotain", aivan järjettömän summan niin pienestä työstä. Minusta tuntuu siltä etten saisi nauttia rahoista, vaikka ne pelastavatkin minut. Ukkini ei ole seniili ja vaikka isovanhempani eivät rikkaita olekaan niin ovat he aika varakkaita eläkeläisiä, ehkä heillä on tuohon varaa.
En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen herkkänä ihmisenä, vaikka niin on väitetty. Taidan kyllä olla herkistyneessä mielentilassa, ehkä kuukautisten vuoksi. Eilen aloitin piirtämään animaatiota jossa hahmon pitää nostaa jotain raskasta. Esimmäinen ajatukseni oli kukka, joka ei millään irtoa maasta. Sitten se alkoi tuntua julmalta. Tunnen lievää syyllisyyttä hahmostanikin. Raukalla on tikku-ukon vartalo ja vähän realistisempi pää. Mutta ei se tunnu häntä vaivaavan, reipas ja rohkea tyttö.
Ja onneksi apteekki aukeaa jo kahdeksalta.
Vielä suurempi onni on se että minulla on nyt varaa ostaa oikeita lääkkeitäni, ne maksavat noin kaksitoista euroa kahdeltakymmenelta kappaleelta. Sen hinnan maksan mielelläni kivuttomuudesta ja tuo pakkaus riittää yleensä kahdeksi kuukaudeksi tai pitemmäksikin aikaa. Olen syönyt särkylääkkeitä yksitoistavuotiaasta, yleensä kymmenen kuukaudessa, yhteensä siitä tulee aika paljon lääkkeitä. Joskus se huolestuttaa minua, mutta en ole parempaakaan ratkaisua keksinyt. En syö särkylääkkeitä muihin vaivoihin.
Tunnen huonoa omaatuntoa rahatilanteeni parantumisesta. Olen tainnut mainitakin että mummoni täyttää 80 vuotta lokakuussa ja minä suvun graafikkona tein sinne kutsukortin. Olisin tehnyt sen ilmaiseksikin mutta äitini sanoi että ukkini oli laittanut tililleni "jotain", aivan järjettömän summan niin pienestä työstä. Minusta tuntuu siltä etten saisi nauttia rahoista, vaikka ne pelastavatkin minut. Ukkini ei ole seniili ja vaikka isovanhempani eivät rikkaita olekaan niin ovat he aika varakkaita eläkeläisiä, ehkä heillä on tuohon varaa.
En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen herkkänä ihmisenä, vaikka niin on väitetty. Taidan kyllä olla herkistyneessä mielentilassa, ehkä kuukautisten vuoksi. Eilen aloitin piirtämään animaatiota jossa hahmon pitää nostaa jotain raskasta. Esimmäinen ajatukseni oli kukka, joka ei millään irtoa maasta. Sitten se alkoi tuntua julmalta. Tunnen lievää syyllisyyttä hahmostanikin. Raukalla on tikku-ukon vartalo ja vähän realistisempi pää. Mutta ei se tunnu häntä vaivaavan, reipas ja rohkea tyttö.
13.9.2005
Opintotukihakemukseni on vastaanotettu. Nyt täytyy enää odottaa käsittelyä.
Isäni soitti. Kävimme väittelyn aiheesta onko jpg hyvä muoto painoon tarkoitetuille kuville.
Äitikin soitti.
Villasukkani ovat edelleen märät. Varpaita paleltaa. Vanhoja ei voi käyttää.
En aio tiskata tänään.
Aion lintsata huomenna ensimmäiset tunnit. Voin nukkua pitempään ja tiskata ja ehkä purkaa matkalaukun joka on odottanut sunnuntaista.
Isäni soitti. Kävimme väittelyn aiheesta onko jpg hyvä muoto painoon tarkoitetuille kuville.
Äitikin soitti.
Villasukkani ovat edelleen märät. Varpaita paleltaa. Vanhoja ei voi käyttää.
En aio tiskata tänään.
Aion lintsata huomenna ensimmäiset tunnit. Voin nukkua pitempään ja tiskata ja ehkä purkaa matkalaukun joka on odottanut sunnuntaista.
Jos osaisi uida
Joskus minä tunnen olevani kelpaamaton valitsemalleni alalle tai ylipäätään mihinkään. Hukun töihin, ahdistun, niistä muodotuu kauhea ylitsepääsemätön este. Ei auta vaikka tietäisin selviäväni niistä, aikataulussa ja tarpeeksi hyvin. Joskus pysyn pinnalla, se on hieno tunne.
Koulu vie kaiken energiani. Minulla ei ole voimia yksityiselämään.
Nukuin huonosti ja liian vähän, olin koululla puoli yhdeksästä viiteen, tai vähän yli.
Aamulla olin projektien aloitusseminaarissa. Olin siellä viime vuonnakin, enkä saanut suoritettua. Nyt tuntui nololta olla vuotta alempien mukana (minähän aina selviän kaikista koulutöistä ajoissa). Onneksi opettajissa on se rento mies jolle lähetin työhakemuksen. Hän osaa rohkaista. jouduin selittämään kylmiltään viime vuotista projektiamme (se ei oikein sujunut). Kävin animaatiokurssilla piirtämässä tikku-ukkotytön kävelemässä kaukaisuudesta lähelle. Toimi yllättävän hyvin. Huomenna hänen pitäisi nostaa maasta ilmapallo ja nousta ilmaan. Yrityshautomotapaamisessa piirsin sivun täyteen pieniä eläimiä (luentomuistiinpanoni koostuvat lähinnä niistä). Sain sovittua henkilökohtaisen ajan ensi viikolle. Hautojat olivat hyvin yrittäjämäisiä. Paikalla oli kolme poikaa ryhmästäni, yksi tuttu tyttö, kaksi taikuria ja muutama muu.
Olen alkanut epäillä etten sittenkään ole laiska. Tai saamaton. Minua kuvailtiin tänään todella aikaansaavaksi.
Opintoihini kuuluu kymmenen opintoviikkoa projektiopintoja, sain viime vuonna suoritettua ehkä neljä. Minun piti tehdä töitä vaihdossa ollessani mutta siellä minulla oli muita, kiinnostavampia opintoja ja olin koko ajan todella väsynyt. tein työt niin nopeasti kuin pystyin.
Minun pitäisi tehdä tänä vuonna opinnäytetyö, noin 6 ov produktiota ja 4 kirjallista. Voin aloitta sen vasta kun olen suorittanut projektin.
Minulta puuttuu harjoittelua 16 ov. Voisin ehkä saada kymmenen opintoviikkoa hyväksiluettua aiemmista opinnoista tai työkokemuksesta, sitä kyllä riittää. Teen työharjoittelua etänä, sitäkin pitäisi ehtiä tekemään.
Yrityshautomosta pitäisi saada 6 opintoviikkoa, se ei tunnu liian pahalta, laajuudeltaan tai sisällöltään.
Sitten on animaatiokurssi, e-commerce ja viime vuonna rästiin jäänyt kirottu viestintäoikeus.
Sitten saattaisin valmistua. Jos ajattelen koko työmäärää tuntuu siltä että hukun. Se täytyy jakaa pieniin osiin.
Särkylääkekin loppui. Onneksi on jotain reseptivapaata, se ei ehkä auta. Nyt ei ole huono olo, toivottavasti ei tulekaan.
Tein päätöksen etten tee viikonloppuina töitä ellei ole aivan pakko. Enkä iltaisin, jos pääsen koulusta neljältä.
Lääkärilaskukin tuli. Rahatilanne on vähän huono.
Koulu vie kaiken energiani. Minulla ei ole voimia yksityiselämään.
Nukuin huonosti ja liian vähän, olin koululla puoli yhdeksästä viiteen, tai vähän yli.
Aamulla olin projektien aloitusseminaarissa. Olin siellä viime vuonnakin, enkä saanut suoritettua. Nyt tuntui nololta olla vuotta alempien mukana (minähän aina selviän kaikista koulutöistä ajoissa). Onneksi opettajissa on se rento mies jolle lähetin työhakemuksen. Hän osaa rohkaista. jouduin selittämään kylmiltään viime vuotista projektiamme (se ei oikein sujunut). Kävin animaatiokurssilla piirtämässä tikku-ukkotytön kävelemässä kaukaisuudesta lähelle. Toimi yllättävän hyvin. Huomenna hänen pitäisi nostaa maasta ilmapallo ja nousta ilmaan. Yrityshautomotapaamisessa piirsin sivun täyteen pieniä eläimiä (luentomuistiinpanoni koostuvat lähinnä niistä). Sain sovittua henkilökohtaisen ajan ensi viikolle. Hautojat olivat hyvin yrittäjämäisiä. Paikalla oli kolme poikaa ryhmästäni, yksi tuttu tyttö, kaksi taikuria ja muutama muu.
Olen alkanut epäillä etten sittenkään ole laiska. Tai saamaton. Minua kuvailtiin tänään todella aikaansaavaksi.
Opintoihini kuuluu kymmenen opintoviikkoa projektiopintoja, sain viime vuonna suoritettua ehkä neljä. Minun piti tehdä töitä vaihdossa ollessani mutta siellä minulla oli muita, kiinnostavampia opintoja ja olin koko ajan todella väsynyt. tein työt niin nopeasti kuin pystyin.
Minun pitäisi tehdä tänä vuonna opinnäytetyö, noin 6 ov produktiota ja 4 kirjallista. Voin aloitta sen vasta kun olen suorittanut projektin.
Minulta puuttuu harjoittelua 16 ov. Voisin ehkä saada kymmenen opintoviikkoa hyväksiluettua aiemmista opinnoista tai työkokemuksesta, sitä kyllä riittää. Teen työharjoittelua etänä, sitäkin pitäisi ehtiä tekemään.
Yrityshautomosta pitäisi saada 6 opintoviikkoa, se ei tunnu liian pahalta, laajuudeltaan tai sisällöltään.
Sitten on animaatiokurssi, e-commerce ja viime vuonna rästiin jäänyt kirottu viestintäoikeus.
Sitten saattaisin valmistua. Jos ajattelen koko työmäärää tuntuu siltä että hukun. Se täytyy jakaa pieniin osiin.
Särkylääkekin loppui. Onneksi on jotain reseptivapaata, se ei ehkä auta. Nyt ei ole huono olo, toivottavasti ei tulekaan.
Tein päätöksen etten tee viikonloppuina töitä ellei ole aivan pakko. Enkä iltaisin, jos pääsen koulusta neljältä.
Lääkärilaskukin tuli. Rahatilanne on vähän huono.
Lievää ärtymystä ja kärjistystä
Olen taas miettinyt noita ihmissuhteita.
Jotenkin tuntuu että miehet ja varsinkin atm:t jättävät minun kaltaiseni naiset pois laskuista, ehkä se on samaa kuin teini-iässä kun minua pidetty oikein oikeana tyttönä, tai sellaisena joka täytyisi ottaa huomioon. En minä oikeastaan tiedä onko minun kaltaisiani muita, kuvittelisin että on.
yläasteikäiset pojatkin osaavat olla aika ilkeitä, vaikkei minua varsinaisesti kiusattukaan, ainakaan enempää kuin muita tyttöjä. Minua lähinnä halveksuttiin. Ei ole oikeastaan ihme että pukeuduin pitkiin hameisiin ja muodottomiin villapaitoihin, nillä pystyi kätkemään itsensä.
Nettielämän ulkopuolella kukaan mies ei ole kiinnostunut minusta. Olen sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin tehdä aloitteen, mutta siinä on sama ongelma kuin miehillä, aika vaikeaa tehdä jos kukaan ei osoita kiinnostusta. Minun kaltaistani naista ei isketä baarissa, koska hän ei edes käy siellä (ja tuskin iskettäisiin vaikka kävisikin). Miehet väittävät haluavansa kunnollisen naisen, kiltin ja raittiin ja vaikka mitä, mutta valituksista päätellen aina sortuvat kauniisiin idiootteihin (yleensä jos nainen valittaa miesten käytöksestä on hänellä liian suuret vaatimukset, seurustelee renttujen kanssa tai on kohdannut poikkeusykilön, miesten valitus taas todistaa naisten pahuuden). Kyllä sen huomaa keillä naisilla on eniten vientiä, muodikkailla ja meikatuilla ja ennenkaikkea hoikilla. Miehet ovat vähintään yhtä pinnallisia, rumalla miehellä on oikeasti mahdollisuuksia, rumalla naisella ei lainkaan. Atm:tkin yleensä valittavat siitä etteivät kauniit tytöt ole heistä kiinnostuneita.
En tiedä miksi ihmiset odottavat että heidän elämäänsä kuuluu parisuhde. Elämä on muutenkin aika epäreilua ja on ihmisiä jotka yksinkertaisesti eivät löydä kumppania. Todennäköisemmin siihen joukkoon kuuluu jos ei ole hyvännäköinen, sosiaalinen tai muuten kiinnostava. Tuo pätee naisiinkin.
Minä olen käynyt muutaman kerran baarisssa ja kukaan ei ole yrittänyt iskeä minua (kaunista vaaleatukkaista ystävääni kylläkin). Koska miehet väittävät, että kuka tahansa nainen saa seuraa baarissa niin täytyy sen tarkoittaa että olen aivan kammottava.
Olen miettinyt sitäkin mikä saa monet huonoa naissuosiotaan valittavat miehet määrittelemään itsensä mukaviksi. Se ei minun mielestäni ole ominaisuus jonka voisi laittaa pois päältä välillä, mutta eipä heidän kirjoituksissaan olen yleensä mitään merkkiä mukavuudesta.
Minun tilanteeni eroaa tietenkin atm:istä. En ole neitsyt ja voi olla että saisin seksiä, jos haluaisin, tosin siitä ei ole mitään todisteita. Minua ei kuitenkaan kiinnosta irtoseksi, tai seksi ylipäätään niin paljon että haluaisin olla jonkun kanssa vain sen takia, ilman sen kummempia tunteita, varsinkin jos toinen haluaa olla minun kanssani vain koska ei parempaakaan saa. Tai ehkä voisin löytää jonkun joka on vain kiinnostunut isoista rinnoista. Ongelma on siinä että olen niin onnellinen yksinkin että olen valmis suhteeseen vain jos se tarjoaa jotain parempaa kuin mitä minulla nyt on. Tai jos sattuisi rakastumaan järjettömästi, mikä tuntuu aika epätodennäköiseltä.
Minun kiinnostukseni pystyy tappamaan aika tehokkaasti käyttäytymällä huonosti. Kohteliaisuus ja mukavuus ja kunnollisuus ovat välttämättömiä mutta eivät ne riitä, minun mielestäni miehen täytyy olla myös jollain tavalla kiinnostava (eikä tuossa ole kyse ulkonäöstä). Tunnen yhden ainoan todella ystävällisen ja kunnollisen miehen. En ole kyllä hänestä kiinnostunut, monestakin syystä, kunnollisuus ei taida niihin kuulua. Hän on naimisissa, mikä estää kiinnostuksen tehokkaasti, hän taitaa olla kristittykin (ovatko kaikki oikeasti hyvät miehet kristittyjä?) eikä hänen ulkonäkönsä viehätä minua, vaikkei hän missään nimessä olekaan ruma (ja kunnollisuudestaan hänellä on selvästikin menestystä naisten kanssa). Tuo tekee minut varmasti pinnalliseksi mutta minun on vaikeaa kuvitella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa jonka ulkonäöstä en pidä, mikä ei kuitenkaan tarkoita siä että vaatisin filmitähtimäistä ulkonäköä.
Enkä odota että minua kohdeltaisiin kuin prinsessaa tai elätettäisiin. En halua miestä joka pettää minua tai kohtelee muuten huonosti, en halua miestä joka ryyppää. En vaadi aiempaa seurustelukokemusta.
Silti miehet eivät tunnu olevan kiinnostuneita, oikeassa elämässä.
Jotenkin tuntuu että miehet ja varsinkin atm:t jättävät minun kaltaiseni naiset pois laskuista, ehkä se on samaa kuin teini-iässä kun minua pidetty oikein oikeana tyttönä, tai sellaisena joka täytyisi ottaa huomioon. En minä oikeastaan tiedä onko minun kaltaisiani muita, kuvittelisin että on.
yläasteikäiset pojatkin osaavat olla aika ilkeitä, vaikkei minua varsinaisesti kiusattukaan, ainakaan enempää kuin muita tyttöjä. Minua lähinnä halveksuttiin. Ei ole oikeastaan ihme että pukeuduin pitkiin hameisiin ja muodottomiin villapaitoihin, nillä pystyi kätkemään itsensä.
Nettielämän ulkopuolella kukaan mies ei ole kiinnostunut minusta. Olen sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin tehdä aloitteen, mutta siinä on sama ongelma kuin miehillä, aika vaikeaa tehdä jos kukaan ei osoita kiinnostusta. Minun kaltaistani naista ei isketä baarissa, koska hän ei edes käy siellä (ja tuskin iskettäisiin vaikka kävisikin). Miehet väittävät haluavansa kunnollisen naisen, kiltin ja raittiin ja vaikka mitä, mutta valituksista päätellen aina sortuvat kauniisiin idiootteihin (yleensä jos nainen valittaa miesten käytöksestä on hänellä liian suuret vaatimukset, seurustelee renttujen kanssa tai on kohdannut poikkeusykilön, miesten valitus taas todistaa naisten pahuuden). Kyllä sen huomaa keillä naisilla on eniten vientiä, muodikkailla ja meikatuilla ja ennenkaikkea hoikilla. Miehet ovat vähintään yhtä pinnallisia, rumalla miehellä on oikeasti mahdollisuuksia, rumalla naisella ei lainkaan. Atm:tkin yleensä valittavat siitä etteivät kauniit tytöt ole heistä kiinnostuneita.
En tiedä miksi ihmiset odottavat että heidän elämäänsä kuuluu parisuhde. Elämä on muutenkin aika epäreilua ja on ihmisiä jotka yksinkertaisesti eivät löydä kumppania. Todennäköisemmin siihen joukkoon kuuluu jos ei ole hyvännäköinen, sosiaalinen tai muuten kiinnostava. Tuo pätee naisiinkin.
Minä olen käynyt muutaman kerran baarisssa ja kukaan ei ole yrittänyt iskeä minua (kaunista vaaleatukkaista ystävääni kylläkin). Koska miehet väittävät, että kuka tahansa nainen saa seuraa baarissa niin täytyy sen tarkoittaa että olen aivan kammottava.
Olen miettinyt sitäkin mikä saa monet huonoa naissuosiotaan valittavat miehet määrittelemään itsensä mukaviksi. Se ei minun mielestäni ole ominaisuus jonka voisi laittaa pois päältä välillä, mutta eipä heidän kirjoituksissaan olen yleensä mitään merkkiä mukavuudesta.
Minun tilanteeni eroaa tietenkin atm:istä. En ole neitsyt ja voi olla että saisin seksiä, jos haluaisin, tosin siitä ei ole mitään todisteita. Minua ei kuitenkaan kiinnosta irtoseksi, tai seksi ylipäätään niin paljon että haluaisin olla jonkun kanssa vain sen takia, ilman sen kummempia tunteita, varsinkin jos toinen haluaa olla minun kanssani vain koska ei parempaakaan saa. Tai ehkä voisin löytää jonkun joka on vain kiinnostunut isoista rinnoista. Ongelma on siinä että olen niin onnellinen yksinkin että olen valmis suhteeseen vain jos se tarjoaa jotain parempaa kuin mitä minulla nyt on. Tai jos sattuisi rakastumaan järjettömästi, mikä tuntuu aika epätodennäköiseltä.
Minun kiinnostukseni pystyy tappamaan aika tehokkaasti käyttäytymällä huonosti. Kohteliaisuus ja mukavuus ja kunnollisuus ovat välttämättömiä mutta eivät ne riitä, minun mielestäni miehen täytyy olla myös jollain tavalla kiinnostava (eikä tuossa ole kyse ulkonäöstä). Tunnen yhden ainoan todella ystävällisen ja kunnollisen miehen. En ole kyllä hänestä kiinnostunut, monestakin syystä, kunnollisuus ei taida niihin kuulua. Hän on naimisissa, mikä estää kiinnostuksen tehokkaasti, hän taitaa olla kristittykin (ovatko kaikki oikeasti hyvät miehet kristittyjä?) eikä hänen ulkonäkönsä viehätä minua, vaikkei hän missään nimessä olekaan ruma (ja kunnollisuudestaan hänellä on selvästikin menestystä naisten kanssa). Tuo tekee minut varmasti pinnalliseksi mutta minun on vaikeaa kuvitella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa jonka ulkonäöstä en pidä, mikä ei kuitenkaan tarkoita siä että vaatisin filmitähtimäistä ulkonäköä.
Enkä odota että minua kohdeltaisiin kuin prinsessaa tai elätettäisiin. En halua miestä joka pettää minua tai kohtelee muuten huonosti, en halua miestä joka ryyppää. En vaadi aiempaa seurustelukokemusta.
Silti miehet eivät tunnu olevan kiinnostuneita, oikeassa elämässä.
12.9.2005
Minun elämäni on jännittävää.
Tänään tein villasukat loppuun (odottavat päättelyä), sain kuulla että päättötyönaiheeni on ihan hyvä, päätin hakea työharjoittelusta hyväksilukua aiemmista opinnoista tai työkokemuksesta, kävin kahvilla tekniikan puolen ruokalassa, löysin lompakon (vein vahtimestarille), tein melkein onnistunutta kiisseliä ja ostin uuden (halvan) tyynyn ikivanhan möykkyisen tilalle.
Hieman nolotti kun vahtimestari kiitteli meitä paljon lompakon palautettuamme (minä löysin sen ja veimme sen ystäväni kanssa). Ei se tunnu miltään suurelta saavutukselta, ettei varasta jos on mahdollisuus.
Pitäisi piirtää yksi kalenterikuva uudestaan. Äiti ja sisko eivät pitäneet siitä. Huomenna vien kuvat skannattaviksi kouluun kaverille jolla on skannerini lainassa. Tuo järjestely sopii minulle todella hyvin, skanneri on kauhea harmaa möhkö, en halua sitä tänne jos ei ole pakko.
Tänään tein villasukat loppuun (odottavat päättelyä), sain kuulla että päättötyönaiheeni on ihan hyvä, päätin hakea työharjoittelusta hyväksilukua aiemmista opinnoista tai työkokemuksesta, kävin kahvilla tekniikan puolen ruokalassa, löysin lompakon (vein vahtimestarille), tein melkein onnistunutta kiisseliä ja ostin uuden (halvan) tyynyn ikivanhan möykkyisen tilalle.
Hieman nolotti kun vahtimestari kiitteli meitä paljon lompakon palautettuamme (minä löysin sen ja veimme sen ystäväni kanssa). Ei se tunnu miltään suurelta saavutukselta, ettei varasta jos on mahdollisuus.
Pitäisi piirtää yksi kalenterikuva uudestaan. Äiti ja sisko eivät pitäneet siitä. Huomenna vien kuvat skannattaviksi kouluun kaverille jolla on skannerini lainassa. Tuo järjestely sopii minulle todella hyvin, skanneri on kauhea harmaa möhkö, en halua sitä tänne jos ei ole pakko.
Lapsuudessani perheeni omisti mökin, isovanhempieni rakentaman. Se oli pieni, meillä ei ollut edes ulkohuussia. Tonttikaan ei ollut suuri mutta ainakin järvi oli lähellä ja hyvä sauna.
Olen muutaman kerran käynyt oikealla mökillä, sellaisella joka sijaitsee järven rannassa jossain kaukana kaupungista. Naapureita ei ole ja siellä vietetään koko kesä. Se tuntuu eksoottiselta. Meidän mökillämme oli paljon naapureita ja se sijaitsi muutaman kilometrin päässä kotoamme. Siihen se mökkeily osittain kaatuikin, siellä vietettiin aikaa sen verran että piha pysyi kunnossa ja mökkeily muuttui työleiriksi. Tai ei siirtolapuutarhassa mökkeillä, siinä on kyse jostain muusta.
Mökki myytiin kymmenen vuotta sitten. Luulin kaipaavani sitä enemmän.
Viikonloppuun mahtui paljon. Siskon tapaaminen ja syysmarkkinat ja Sulkurannan siirtolapuutarhan avoimet ovet ja melkein valmiit villasukat.
Arjen myötä väsymys ja stressi ovat palanneet. Tänään meille kerrotaan opinnäytetyöstä ja valmistumisesta enemmän. Pelottaa.
Olen muutaman kerran käynyt oikealla mökillä, sellaisella joka sijaitsee järven rannassa jossain kaukana kaupungista. Naapureita ei ole ja siellä vietetään koko kesä. Se tuntuu eksoottiselta. Meidän mökillämme oli paljon naapureita ja se sijaitsi muutaman kilometrin päässä kotoamme. Siihen se mökkeily osittain kaatuikin, siellä vietettiin aikaa sen verran että piha pysyi kunnossa ja mökkeily muuttui työleiriksi. Tai ei siirtolapuutarhassa mökkeillä, siinä on kyse jostain muusta.
Mökki myytiin kymmenen vuotta sitten. Luulin kaipaavani sitä enemmän.
Viikonloppuun mahtui paljon. Siskon tapaaminen ja syysmarkkinat ja Sulkurannan siirtolapuutarhan avoimet ovet ja melkein valmiit villasukat.
Arjen myötä väsymys ja stressi ovat palanneet. Tänään meille kerrotaan opinnäytetyöstä ja valmistumisesta enemmän. Pelottaa.
9.9.2005
8.9.2005
Vihdoin valmista
Veljeni lähettivät minut vedenjakajalle.
Matkalla satamaan.
Kuuma kesä.
Minulla on koiran virka.
Istun Atlantin rannalla.
Isäni soitti. Oli puhetta runokalenterista, sen kanssa ei ole kiirettä ja se kyllä valmistuu pian, siskoni oli piirtänyt loput kuvat ja lähettänyt ne skannattaviksi (oma skannerini ystävällä lainassa, sen verran ankea vekotin että saisikin jäädä sinne). saatan päästä syyslomalla Helsinkiin kirjamessuille isäni, vaimonsa ja siskontyttöpuolen kanssa, oltaisiin ihan hotellissa yötä. Kyllä se minulle kelpaa, varsinkin kun tänä vuonna Turun messut jäävät välistä. Hauskempaa on kyllä olla näytteilleasettajana.
Nyt voisi alkaa harkitsemaan nukkumaanmenoa. Kello on jo paljon.
Matkalla satamaan.
Kuuma kesä.
Minulla on koiran virka.
Istun Atlantin rannalla.
Isäni soitti. Oli puhetta runokalenterista, sen kanssa ei ole kiirettä ja se kyllä valmistuu pian, siskoni oli piirtänyt loput kuvat ja lähettänyt ne skannattaviksi (oma skannerini ystävällä lainassa, sen verran ankea vekotin että saisikin jäädä sinne). saatan päästä syyslomalla Helsinkiin kirjamessuille isäni, vaimonsa ja siskontyttöpuolen kanssa, oltaisiin ihan hotellissa yötä. Kyllä se minulle kelpaa, varsinkin kun tänä vuonna Turun messut jäävät välistä. Hauskempaa on kyllä olla näytteilleasettajana.
Nyt voisi alkaa harkitsemaan nukkumaanmenoa. Kello on jo paljon.
Noloja tunnustuksia
En uskalla sytyttää tulitikkua.
En osaa laskea tuntimääriä päässä, tarvitsen avuksi sormet.
Olen unohtanut isoisäni nimen.
En osaa laskea tuntimääriä päässä, tarvitsen avuksi sormet.
Olen unohtanut isoisäni nimen.
Väsyttää
Kello oli soimassa puoli kuudelta. Tai oikeastaan varttia yli viisi, herätyskelloni on edellä siltä varalta että minulla olisi ongelmia nousta aamuisin, saisin hujattua itseäni. En oikeastaan itsekään tiedä syytä eikä se tehoa, nousen ain kiltisti kellon soitua eikä minulla yleensä ole mitään ongelmia herätä.
Kun herää puoli kuudelta ja kouluun pitää mennä puoli yhdeksäksi jää aamulle aika tehdä töitä tehokkaasti.
Loppupäivänä pää ei sitten toimi yhtään ja vain haukottelee.
Mutta sainpa ainakin käytettyä aamulla tunnin siihen että yritin tulostaa yhtä koulupaperia, siinä onnistumatta.
Huomenna lintsaan, jos linsata voi kun opettaja tietää ja hyväksyy. Vähän huono omatunto siitä tulee, ensi viikollakin tulee yksi poissaolo päällekkäisen kurssin takia. Ensi viikolla tapahtuu kaikkea jännittävää. Selviää etten saa työpaikkaa (siltä nyt tuntuu) ja yrityshautomolla on tiedotustilaisuus. Pelkään että unohdan sen.
Huomenna aion nukkua pitkään, ainakin seitsemään.
Uusimmassa Kodin kuvalehdessä esiintyy klassinen ATM. Tosin ähnellä on ollut jotain tekemistä naisten kanssa mutta silmälasit ja tekninen koulutus ja koulukiusaus ja ohenevat hiukset löytyvät. Rohkea mies, minä en julkisesti kertoisi omasta suhteettomuudestani, varsinkin kun veli (trendikäs), äiti (fiksuja kommentteja paitsi siitä ettei ujoja naisia enää löydy) ja naispuolinen ystävä kommentoivat hänen sinkkuuttaan. Jutun jälkeen minua alkoi kyllä ihmetyttämään se, että miten pitäisi käyttäytyä hiljaisen miehen kanssa, joka ei pidä paljon puhuvista naisista. Olla hiljaa ja tuijottaa toista? Minulle keskusteleminen on yksi suurimmista nautinnoista, saan olla aivan tarpeeksi hiljaa kun olen yksin. Puhun paljon koska olen niin suuren osan ajastani yksin ja hiljaa. Koulussa tulee kyllä puhuttua niin paljon että kotona on ihanan hiljaista.
Kun herää puoli kuudelta ja kouluun pitää mennä puoli yhdeksäksi jää aamulle aika tehdä töitä tehokkaasti.
Loppupäivänä pää ei sitten toimi yhtään ja vain haukottelee.
Mutta sainpa ainakin käytettyä aamulla tunnin siihen että yritin tulostaa yhtä koulupaperia, siinä onnistumatta.
Huomenna lintsaan, jos linsata voi kun opettaja tietää ja hyväksyy. Vähän huono omatunto siitä tulee, ensi viikollakin tulee yksi poissaolo päällekkäisen kurssin takia. Ensi viikolla tapahtuu kaikkea jännittävää. Selviää etten saa työpaikkaa (siltä nyt tuntuu) ja yrityshautomolla on tiedotustilaisuus. Pelkään että unohdan sen.
Huomenna aion nukkua pitkään, ainakin seitsemään.
Uusimmassa Kodin kuvalehdessä esiintyy klassinen ATM. Tosin ähnellä on ollut jotain tekemistä naisten kanssa mutta silmälasit ja tekninen koulutus ja koulukiusaus ja ohenevat hiukset löytyvät. Rohkea mies, minä en julkisesti kertoisi omasta suhteettomuudestani, varsinkin kun veli (trendikäs), äiti (fiksuja kommentteja paitsi siitä ettei ujoja naisia enää löydy) ja naispuolinen ystävä kommentoivat hänen sinkkuuttaan. Jutun jälkeen minua alkoi kyllä ihmetyttämään se, että miten pitäisi käyttäytyä hiljaisen miehen kanssa, joka ei pidä paljon puhuvista naisista. Olla hiljaa ja tuijottaa toista? Minulle keskusteleminen on yksi suurimmista nautinnoista, saan olla aivan tarpeeksi hiljaa kun olen yksin. Puhun paljon koska olen niin suuren osan ajastani yksin ja hiljaa. Koulussa tulee kyllä puhuttua niin paljon että kotona on ihanan hiljaista.
7.9.2005
Lähdin aikaisin koulusta, tarkoituksenani oli piirtää koko ilta, saada tehtyä ne loput neljä kalenterikuvaa. Törmäsin uiten kaupassa ystävään, jota en ole nähnyt alkuvuoden jälkeen, ja joka minun on pitänyt tavata useaan otteeseen nyt syksyllä mutta aina on tullut joku este. Tänään viimeksi ajattelin häntä. Päädyimme seisomaan Citymarketin pihalle pariksi tunniksi juttelemaan, nyt on vähän kylmä.
Olen tyytyväinen itseeni, sain aamulla käytyä siellä vesijumpassa, naapurin ja koulukaverin kanssa. Oli hauskaa vaikka olinkin vähän vielä nukuksissa, heräsin viideltä tekstiviestiin.
Nyt pitää alkaa kirjoittamaan työhakemusta ja päivittämään ansioluetteloa. Haluaisin saada hakemuksessani näkymään sen että oikeasti haluan tehdä töitä, en pelkästään palkan takia (tuntipalkkana se on huonompi kuin mihin olen tottunut, toisaalta työprojektini yleensä kestävät niin vähän aikaa etten kovin suurille palkoille pääse).
Ja niitä kuviakin pitäisi piirtää. Kiire saattaa vapauttaa luovuuden, tai ainakin hyväksyy helpommin oudompiakin ratkaisuja, jotka saattavat olla lopulta parempia kuin pitkään harkitut.
Olen tyytyväinen itseeni, sain aamulla käytyä siellä vesijumpassa, naapurin ja koulukaverin kanssa. Oli hauskaa vaikka olinkin vähän vielä nukuksissa, heräsin viideltä tekstiviestiin.
Nyt pitää alkaa kirjoittamaan työhakemusta ja päivittämään ansioluetteloa. Haluaisin saada hakemuksessani näkymään sen että oikeasti haluan tehdä töitä, en pelkästään palkan takia (tuntipalkkana se on huonompi kuin mihin olen tottunut, toisaalta työprojektini yleensä kestävät niin vähän aikaa etten kovin suurille palkoille pääse).
Ja niitä kuviakin pitäisi piirtää. Kiire saattaa vapauttaa luovuuden, tai ainakin hyväksyy helpommin oudompiakin ratkaisuja, jotka saattavat olla lopulta parempia kuin pitkään harkitut.
6.9.2005
Minulla on rahaa ja minä lähden ensi viikonloppuna äidin luokse Jyväskylään. Tuo ajatus tuli hieman yllättäen, täälläkin olisi ehkä tekemistä. Ainakin sitä kalenteria pitäisi tehdä. Toisaalta ehtii sitä ensi viikollakin.
Syy siihen miksi juuri nyt haluan Jyväskylään on Ween Maan Wiljaa -tapahtuma. En tainnut olla siellä viime vuonna ja joskus muulloinkin se on jäänyt välistä. Silloin tuntuu ettei syksykään ala kunnolla. Ween Maan Wiljaa on tavallaan elonkorjuumarkkinat, vaikka sieltä muitakin markkinatuotteita löytyy. Parasta ovat kuitenkin maataloustuotteet ja yleensä komea sää. Paikkakin satamassa on hyvä. Siinä menovinkki viikonlopuksi, jos sattuu liikkumaan Jyväskylän lähellä.
Olen myös sen verran energinen että haluaisin hakea koululle töihin, avustaviin tehtäviin pääsisi muun muassa graafisen suunnittelun projekteihin ja opinnäytetöihin. Työkokemusta minulla on kyllä sen verran että kehtaan hakea (paikat tarkoitettu lähinnä opiskelijoille) ja osaan käyttää tarvittavia ohjelmia varmaan yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa. Ongelmana on se että työhön vaaditaan suoritettuja projektiopintoja, minulla puuttuu noin neljä opintoviikkoa kymmenestä, tai jotain sinne päin. Kysyin kuitenkin voinko hakea, siitä saisi vähän rahaa ja se voisi olla hauskaa. Muutenkin ihmiset kysyvät minulta miten InDesign toimii. Jos saan hakea niin aion, ei siinä mitään menetä.
Syy siihen miksi juuri nyt haluan Jyväskylään on Ween Maan Wiljaa -tapahtuma. En tainnut olla siellä viime vuonna ja joskus muulloinkin se on jäänyt välistä. Silloin tuntuu ettei syksykään ala kunnolla. Ween Maan Wiljaa on tavallaan elonkorjuumarkkinat, vaikka sieltä muitakin markkinatuotteita löytyy. Parasta ovat kuitenkin maataloustuotteet ja yleensä komea sää. Paikkakin satamassa on hyvä. Siinä menovinkki viikonlopuksi, jos sattuu liikkumaan Jyväskylän lähellä.
Olen myös sen verran energinen että haluaisin hakea koululle töihin, avustaviin tehtäviin pääsisi muun muassa graafisen suunnittelun projekteihin ja opinnäytetöihin. Työkokemusta minulla on kyllä sen verran että kehtaan hakea (paikat tarkoitettu lähinnä opiskelijoille) ja osaan käyttää tarvittavia ohjelmia varmaan yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa. Ongelmana on se että työhön vaaditaan suoritettuja projektiopintoja, minulla puuttuu noin neljä opintoviikkoa kymmenestä, tai jotain sinne päin. Kysyin kuitenkin voinko hakea, siitä saisi vähän rahaa ja se voisi olla hauskaa. Muutenkin ihmiset kysyvät minulta miten InDesign toimii. Jos saan hakea niin aion, ei siinä mitään menetä.
Olen tainnut päästä eroon pahimmista puhelinkammosta, Kelaan ja hammaslääkäriin soittaminen oli yllättävän helppoa.
Hammaslääkriajan sain kuukauden päähän. Kelasta selvisi että minulle oli alunperinkin myönnetty opintotukea vain kevääseen 2005 saakka. Miten se on voinut jäädä minulta huomaamatta? Minun olisi pitänyt aloittaa jo 2001, mutta ilmoittauduin poissaolevaksi enkä nostanut opintotukea. Kela kuitenkin katsoi minun aloittaneen opintoni silloin. Että olen tyhmä.
Hammaslääkriajan sain kuukauden päähän. Kelasta selvisi että minulle oli alunperinkin myönnetty opintotukea vain kevääseen 2005 saakka. Miten se on voinut jäädä minulta huomaamatta? Minun olisi pitänyt aloittaa jo 2001, mutta ilmoittauduin poissaolevaksi enkä nostanut opintotukea. Kela kuitenkin katsoi minun aloittaneen opintoni silloin. Että olen tyhmä.
Tuossa opintitukijutussa ärsyttää eniten se että kyse on ilmeisesti vain omasta tyhmyydestäni. Se nolottaa, kaikki muut ovat osanneet hakea opintotukea oikein, mutta en minä jolla on aina kaikki asiat kunnossa ja hoidettuna. Ajatella, ehkä en olekaan muita parempi. Tyhmä tyttö.
Tilillä on nyt rahaa, palkka tuli yllättävän nopeasti, yleensä siinä menee pari päivää. Voin maksaa vuokran ja syödä koulussa!
Tilillä on nyt rahaa, palkka tuli yllättävän nopeasti, yleensä siinä menee pari päivää. Voin maksaa vuokran ja syödä koulussa!
5.9.2005
En minä voi soittaa Kelaan tai vuokranantajalle, alan itkemään. Lähetin sitten sähköpostia. En kyllä tiedä mitä Kela voi minulle sanoa, sähköisestä asioinnista kävi ilmi ettei minulle ole edes myönnetty opintotukea.
Tekisi vain mieli mennä nukkumaan ja toivoa että huomenna ongelmat olisivat poissa.
En edes miksi minua niin itkettää. Tänään ei oikein muutenkaan mene hyvin.
16:03
Kansipalkkoja saan 300, äitikin lupasi laittaa huomenna vähän rahaa tilille. Selviän kyllä rahan puolesta, ainakin toivon niin. Pari päivää menee ennen rahan tuloa, täytyy varmaan yrittää lainata kouluystäviltä rahaa että voi syödä koulussa.
Silti itkettää.
16:15
Ja ainakaan enää ei niin ahdista. Itkettää vain.
Tuntuu jotenkin siltä etten saisi olla surullinen tuon takia, tai mitä ihmettä tunnenkaan. Minulla kuitenkin asiat ovat niin hyvin, äiti lainaa rahaa, isä maksaa palkkoja ja yksi ystävä tarjoutu lainaamaan jos tarvitsen ja muut olivat myötätuntoisia.
En minulla ole mitään ongelmia (muuta kuin se ettei minulla ole varaa postimerkkiin enkä pysty lähettämään hakemusta mutta ehkä sillä ei ole niin hätää).
16:42
En kai minä ole huono ihminen jos en jaksa tehdä tänään töitä? Pää ei tunnu hyvältä itkemisen jälkeen. Voisi yrittää tehdä pienen kävelylenkin jossain vaiheessa. Tai mennä nukkumaan.
Tekisi vain mieli mennä nukkumaan ja toivoa että huomenna ongelmat olisivat poissa.
En edes miksi minua niin itkettää. Tänään ei oikein muutenkaan mene hyvin.
16:03
Kansipalkkoja saan 300, äitikin lupasi laittaa huomenna vähän rahaa tilille. Selviän kyllä rahan puolesta, ainakin toivon niin. Pari päivää menee ennen rahan tuloa, täytyy varmaan yrittää lainata kouluystäviltä rahaa että voi syödä koulussa.
Silti itkettää.
16:15
Ja ainakaan enää ei niin ahdista. Itkettää vain.
Tuntuu jotenkin siltä etten saisi olla surullinen tuon takia, tai mitä ihmettä tunnenkaan. Minulla kuitenkin asiat ovat niin hyvin, äiti lainaa rahaa, isä maksaa palkkoja ja yksi ystävä tarjoutu lainaamaan jos tarvitsen ja muut olivat myötätuntoisia.
En minulla ole mitään ongelmia (muuta kuin se ettei minulla ole varaa postimerkkiin enkä pysty lähettämään hakemusta mutta ehkä sillä ei ole niin hätää).
16:42
En kai minä ole huono ihminen jos en jaksa tehdä tänään töitä? Pää ei tunnu hyvältä itkemisen jälkeen. Voisi yrittää tehdä pienen kävelylenkin jossain vaiheessa. Tai mennä nukkumaan.
4.9.2005
Laskin että minulla menee parisataa euroa välttämättömiin menoihin, se ahdistaa varsinkin kun olen äidille velkaa 150 ja pankista on luottoa 200, onneksi korotonta. Onneksi on palkkaa tulossa, en ole saanut vielä kaikista kirjankansista maksua, niistä voisi olla tulossa se parisataa ja ehkä saman verran runokalenterista. Muita töitä ei ole tiedossa. Kaikki menotkaan eivät ole välttämättömiä. Ei kai minun ole ihan pakko hankkia Flickriin pro-tiliä tai suosikkikirjailijani uutta kirjaa (voi olla että siinä vaiheessa kun minulla on rahaa niin se on ilmestynyt jo pokkarinakin ja löytyy se kirjastostakin). Oppilaskunnan jäsenmaksu pitää maksaa aika pian mutta en ehkä tarvitse kulkulupaa jolla pääsee koululle iltaisin ja viikonloppuisin ja saa avattua aika monta ovea, en minä niin ahkera opiskelija ole. Sen pantti maksaa 20 euroa. Vesijumppaan aion mennä mutta ehkä voisi ostaa aluksi kertalippuja vaikka ne tulevatkin kalliimmiksi. Polven tutkimisesta ei ole tullut laskua vielä mutta kohta se varmaan tulee ja pitää maksaa. Hammaslääkäriin menee liikaa, ärsyttää se hampaan hajoaminen (tai siis paikan joka ei ole edes reiän päällä). Tilattu aikakauslehti pitää maksaa ja aion ostaa puolukoita ja omenoita pakkaseen, otan vaikka opintolainaa jos ei ole muuten varaa (kun ei satu asumaan puolukkapaikkojen lähettyvillä tai omistamaan omenapuita). Täytyy olla aika siivosti. Saisikohan vähennettyä karkinsyöntiä, siihen menee liikaa rahaa.
Tunnen itseni huijariksi ahdistukseni kanssa. Minulla menee hyvin, ongelmani ratkeavat aina, yleensä paremmin kuin olisin uskonut. Minulla ei ole yleensä vaikeuksia nukkua, pystyn käymään koulussa ja tekemään työni. En minä voi olla oikeasti ahdistunut.
Se vain tuntuu parhaalta kuvaukselta sille kuristavalle ololle ja ajatuksille jotka eivät jätä minua rauhaan.
Onneksi se on näin lievää. Masentunut minä en ole, en ainakaan usko.
Tunnen itseni huijariksi ahdistukseni kanssa. Minulla menee hyvin, ongelmani ratkeavat aina, yleensä paremmin kuin olisin uskonut. Minulla ei ole yleensä vaikeuksia nukkua, pystyn käymään koulussa ja tekemään työni. En minä voi olla oikeasti ahdistunut.
Se vain tuntuu parhaalta kuvaukselta sille kuristavalle ololle ja ajatuksille jotka eivät jätä minua rauhaan.
Onneksi se on näin lievää. Masentunut minä en ole, en ainakaan usko.
Ilon aiheita
Yritän taistella ahdistusta vastaan ajattelemalla hyviä asioita, ei oikein onnistu.
Huomenna tulee opintotuki, saa maksettua laskuja.
Puolukat ja omenat alkavat olla kypsiä.
Jokasyksyinen stressin aihe, runokalenteri on taas ajankohtainen. Joka vuosi päätän että tänä vuonna aloitamme jo heinäkuussa tai viimeistään elokuun alussa. Aina se jää syyskuulle. Nyt aikaa on kuukausi, Turun kirjamessuilla lokakuun alussa pitäisi olla valmista. On se aina ennenkin (tai siis niinä parina vuonna kun olemme kalenteria tehneet) valmistunut ajoissa. Aiheuttaa stressiä mutta iloista on se että olen saanut jo yhden kuvan tehtyä ja siitä saa rahaa ja on tuo hauskaa työtä. Aika vaikeaa vain enkä ole tyytyväinen kuin yhteen tekemääni kuvaan parin vuoden ajalta.
Koulussa on kivaa.
Pidän syksystä.
Minulla on ystäviä.
Olen terve.
Maailma ei ole vielä tuhoutunut.
Huomenna tulee opintotuki, saa maksettua laskuja.
Puolukat ja omenat alkavat olla kypsiä.
Jokasyksyinen stressin aihe, runokalenteri on taas ajankohtainen. Joka vuosi päätän että tänä vuonna aloitamme jo heinäkuussa tai viimeistään elokuun alussa. Aina se jää syyskuulle. Nyt aikaa on kuukausi, Turun kirjamessuilla lokakuun alussa pitäisi olla valmista. On se aina ennenkin (tai siis niinä parina vuonna kun olemme kalenteria tehneet) valmistunut ajoissa. Aiheuttaa stressiä mutta iloista on se että olen saanut jo yhden kuvan tehtyä ja siitä saa rahaa ja on tuo hauskaa työtä. Aika vaikeaa vain enkä ole tyytyväinen kuin yhteen tekemääni kuvaan parin vuoden ajalta.
Koulussa on kivaa.
Pidän syksystä.
Minulla on ystäviä.
Olen terve.
Maailma ei ole vielä tuhoutunut.
3.9.2005
Voi ainakin sanoa käyneensä
Oulun kaupunki järjestää syntymäpäiviensä kunniaksi naapurissani ilmaiskonsertin. Listamusiikki, varsinkaan teineille suunnattu ei oikein innosta ja päiväkotiaikainen suosikkini Dingo esiintyy vasta yöllä. Kävin kuitenkin alueella kävelemässä ja kuvaamassa ja tutustumassa teinielämään. Se tuntuu aivan vieraalta.
Kaunis ilma ja valo.
Kotimatkalla kävin Ärrällä ostamassa karkkia. Jonossa edessäni alaikäisen näköinen poika osti tupakkaa ja bussikuski olutta. Minun paheeni oli myös aika vaarallinen, sitkeä karkki rikkoi hampaan. Tai siitä irtosi muovinpala joka siihen viime vuonna kiinnitettiin purennan parantamiseksi. Pitää käydä maanantaina pyytämässä että laittavat uuden.
Hissin luona törmäsin lievästi ärsyttävään koulututtuun. Tervehdin iloisesti, totta kai.
Kaunis ilma ja valo.
Kotimatkalla kävin Ärrällä ostamassa karkkia. Jonossa edessäni alaikäisen näköinen poika osti tupakkaa ja bussikuski olutta. Minun paheeni oli myös aika vaarallinen, sitkeä karkki rikkoi hampaan. Tai siitä irtosi muovinpala joka siihen viime vuonna kiinnitettiin purennan parantamiseksi. Pitää käydä maanantaina pyytämässä että laittavat uuden.
Hissin luona törmäsin lievästi ärsyttävään koulututtuun. Tervehdin iloisesti, totta kai.
Lauantai, selityksiä.
Olin torstaina kouluystävän kanssa kaupassa. Nappasin hyllystä yleensä käyttämääni pesuainetta. Kotona kävi ilmi ettei se ollut oikeaa merkkiä eikä edes pesuainetta. Huuhteluainetta en käytä (siihen ja kuivausrumpuihin liittyi jotain, en muista mitä).
En oikeastaan unohtanut kirjaston salasanaa. Minulla on ollut kaksi kirjastokorttia, selaimen muistiin on talletettu molempien salasanat ja kyllästyin siihen että aina piti valita. Poistin toisen, se oli se oikea kortti. Salasanaa en tietenkään muistanut.
Harmikseni suunnittelemieni kirjojen näkeminen kirjastossa tai kirjakaupassa ei juuri säväytä, en sitä niin usein tapahdu että turtuminen olisi ymmärrettävää. Tuo kirja oli jopa pikalainoissa. Yksi niistä harvoista kirjoista, joita en ole lukenut vaikka kannen olen tehnytkin (eikä niitä kansiakaan kyllä ole kuin parikymmentää yhteensä). Uutuushyllystä löytyi toinenkin isän kustantama kirja (aina täytyy mainita, että olen saanut työni suhteilla etteivät ihmiset vain saa väärää kuvaa).
Tunnen syyllisyyttä siitä etten harrasta kulttuuria enempää, teatterissakaan ei tule käytyä kuin ehkä kerran viidessä vuodessa jos niinkään usein (ja viimeinen nähty oli onneton Taru sormusten herrasta -musikaali Jyväskylän kaupunginteatterissa). Nytkään en aio harrastaa pelottavaa korkeakulttuuria, menen lokakuussa katsomaan Mestaritontun seikkailut. Mestaritonttu oli yksi lapsuuteni suurista kirjoista. Ei ehkä suosikkini, se oli aika synkkä. Mestaritonttua kuitenkin luettiin meillä paljon ja muistan käyneeni katsomassa sen jatko-osan perusteella tehdyn näytelmän (lapsena kävin teatterissa). Pakkohan se on mennä katsomaan.
Huomisen ruokaan ei oikein jäänyt rahaa, sekin taitaa olla riisipuuroa. Jos tuo nyt onnistuu, en oikein muista miten se piti valmistaa haudekattilassa. Tarkoituksena on päästä eroon siitä mehukeitosta.
En oikeastaan unohtanut kirjaston salasanaa. Minulla on ollut kaksi kirjastokorttia, selaimen muistiin on talletettu molempien salasanat ja kyllästyin siihen että aina piti valita. Poistin toisen, se oli se oikea kortti. Salasanaa en tietenkään muistanut.
Harmikseni suunnittelemieni kirjojen näkeminen kirjastossa tai kirjakaupassa ei juuri säväytä, en sitä niin usein tapahdu että turtuminen olisi ymmärrettävää. Tuo kirja oli jopa pikalainoissa. Yksi niistä harvoista kirjoista, joita en ole lukenut vaikka kannen olen tehnytkin (eikä niitä kansiakaan kyllä ole kuin parikymmentää yhteensä). Uutuushyllystä löytyi toinenkin isän kustantama kirja (aina täytyy mainita, että olen saanut työni suhteilla etteivät ihmiset vain saa väärää kuvaa).
Tunnen syyllisyyttä siitä etten harrasta kulttuuria enempää, teatterissakaan ei tule käytyä kuin ehkä kerran viidessä vuodessa jos niinkään usein (ja viimeinen nähty oli onneton Taru sormusten herrasta -musikaali Jyväskylän kaupunginteatterissa). Nytkään en aio harrastaa pelottavaa korkeakulttuuria, menen lokakuussa katsomaan Mestaritontun seikkailut. Mestaritonttu oli yksi lapsuuteni suurista kirjoista. Ei ehkä suosikkini, se oli aika synkkä. Mestaritonttua kuitenkin luettiin meillä paljon ja muistan käyneeni katsomassa sen jatko-osan perusteella tehdyn näytelmän (lapsena kävin teatterissa). Pakkohan se on mennä katsomaan.
Huomisen ruokaan ei oikein jäänyt rahaa, sekin taitaa olla riisipuuroa. Jos tuo nyt onnistuu, en oikein muista miten se piti valmistaa haudekattilassa. Tarkoituksena on päästä eroon siitä mehukeitosta.
Lauantai, lyhyesti.
Koti on siisti ja kolme koneellista pesty. Olen palauttanut vahingossa ostetun huuhteluaineen, palauttanut kirjaston kirjoja ja hankkinut uuden salasanan unohtamani tilalle. Näin kirjastossa kirjan, jonka kannen olen suunnitellut. Olen ostanut teatterilipun ja nähnyt suunnattoman lokkiparven.
Nyt odotan riisipuuron valmistumista.
Nyt odotan riisipuuron valmistumista.
Yöllä
Kävin naapurissa katsomassa Dogvillen. En osaa siitä mitään sanoa.
(kissanpentu oli edelleen suloinen ja koirakin omalla tavallaan)
Minulla on ollut tänään sellainen olo kuin viisi vuotta sitten jolloin odotin jäävääni bussin alle minä hetkenä hyvänsä.
Liikun hyvin vähän yöllä, nyt lyhyellä kotimatkalla nautin tähdistä ja mukavasta ilmasta.
Pitää varmaan lukea mukavaa kirjaa ennen nukkumaanmenoa.
Huomenna pitää siivota ja pesutupakin on varattuna kahdeksalta. Voi vähän väsyttää.
(kissanpentu oli edelleen suloinen ja koirakin omalla tavallaan)
Minulla on ollut tänään sellainen olo kuin viisi vuotta sitten jolloin odotin jäävääni bussin alle minä hetkenä hyvänsä.
Liikun hyvin vähän yöllä, nyt lyhyellä kotimatkalla nautin tähdistä ja mukavasta ilmasta.
Pitää varmaan lukea mukavaa kirjaa ennen nukkumaanmenoa.
Huomenna pitää siivota ja pesutupakin on varattuna kahdeksalta. Voi vähän väsyttää.
2.9.2005
Sarjakuvarakkautta
Luen aika satunnaisesti sarjakuvia. Välillä innostun ja sitten taas unohdan ne pitkäksi aikaa.
Tänään löysin koulun kirjastosta Ville Tietäväisen Linnut ja meret, se on pitänyt lukea jo pitemmän aikaa. En ole vain löytänyt kirjastoista tai muistanut varata. Uskomattoman kauniisti ja elävästi piirretty ja äärettömän surullinen. Eksoottinen aihe (Hong Kong ennen luovutusta Kiinalle) kai nostaa sen teemat paremmin esille. Rakkaudesta siinä taisi olla kyse. Kaunis.
Sarjakuvasuosikkini on Corto Maltese. Kaunis viiva ja oudot tarinat kai siinä viehättävät ja onhan Corto seksikäskin (jos kehtaa tunnustaa ihastuksensa sarjakuvahahmoon). Ja tietysti Neil Gaimanin Sandman, enemmän tarinoidensa takia. Piirrosjäljestä en oikein pitänyt yhdenkään piirtäjän kohdalla. Ihailen Gaimanin kykyä keskittyä tarinaan, sen julkaisutapa ei ole niin tärkeä.
Neil Gaiman vieraili Jyväskylän Kesässä joskus -98, siskoni pakotti minut hakemaan nimikirjoituksen. Minulla ei ole tarvetta kohdata idoleitani, en minä keksi mitään sanottavaa.
Pidän myös avaruusagentti Valerianista. Ja Lewis Trodheimin Jussi Jäniksestä.
Pidän hyvin piirretyistä, ne kestävät vähän huonommankin tarinan. Huonoilla kuvilla tarinan täytyy olla todella hyvä. En ole innostunut mangasta.
Stripeistä suosikkini on Kamut.
Tänään löysin koulun kirjastosta Ville Tietäväisen Linnut ja meret, se on pitänyt lukea jo pitemmän aikaa. En ole vain löytänyt kirjastoista tai muistanut varata. Uskomattoman kauniisti ja elävästi piirretty ja äärettömän surullinen. Eksoottinen aihe (Hong Kong ennen luovutusta Kiinalle) kai nostaa sen teemat paremmin esille. Rakkaudesta siinä taisi olla kyse. Kaunis.
Sarjakuvasuosikkini on Corto Maltese. Kaunis viiva ja oudot tarinat kai siinä viehättävät ja onhan Corto seksikäskin (jos kehtaa tunnustaa ihastuksensa sarjakuvahahmoon). Ja tietysti Neil Gaimanin Sandman, enemmän tarinoidensa takia. Piirrosjäljestä en oikein pitänyt yhdenkään piirtäjän kohdalla. Ihailen Gaimanin kykyä keskittyä tarinaan, sen julkaisutapa ei ole niin tärkeä.
Neil Gaiman vieraili Jyväskylän Kesässä joskus -98, siskoni pakotti minut hakemaan nimikirjoituksen. Minulla ei ole tarvetta kohdata idoleitani, en minä keksi mitään sanottavaa.
Pidän myös avaruusagentti Valerianista. Ja Lewis Trodheimin Jussi Jäniksestä.
Pidän hyvin piirretyistä, ne kestävät vähän huonommankin tarinan. Huonoilla kuvilla tarinan täytyy olla todella hyvä. En ole innostunut mangasta.
Stripeistä suosikkini on Kamut.
Maailman meno alkoi pelottamaan. New Orleansin tapahtumat tuntuvat epätodellisilta. Enemmän minua pelottaa supervulkaaninen purkaus jonka mahdollisuudesta sain tietää äsken.
Tekisi mieli soittaa äidille mutta hän ei enää pysty ratkaisemaan kaikkia maailmani ongelmia.
Aiemmin päivällä olin onnellinen.
Tekisi mieli soittaa äidille mutta hän ei enää pysty ratkaisemaan kaikkia maailmani ongelmia.
Aiemmin päivällä olin onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
